Last card from California

Olen miettinyt jo pari viikkoa miten sanoa hyvästit.

Helppoa se ei ole, koskaan, mutta nyt on sen aika. Kamerakin sen minulle tänään kertoi, sanoi kaputt, työt tehty, kaikki näytetty.

Ja sellainen tunne on minulla itsellänikin. Olen näyttänyt ja kertonut oikeastaan kaiken mitä on ollut tarve jakaa. Ehkä vähän enemmänkin.

Kaliforniasta minulle jää kauniit muistot. Jään ikävöimään suunnattomasti merta, laineiden sointia ja niiden loputtomia sävyjä. Väri sininen tulee minulle olemaan aina yhtä kuin aallot Kalifornian rannoilla.

Ja mitä voisin sanoa valosta joka hehkuu lämpimämmin kuin missään muualla. Olen saanut niin paljon iloa sen tallentamisesta kuviin. Mielihyvää siitä että olen voinut jakaa valoa eteenpäin teille kaikille.

Jääkää hyvin!

Etsii kotia

Olen viime päivinä kulkenut etuovesta oikotielle ja takaisin. Sellaista ympyrää on ajatus kulkenut. Pitää löytää asunto, pitää löytää koti.

Paljon on kauniita, viihtyisiä, sopivasti kulutettuja. Mietityttää ihan että miten niistä raskitaan luopua. Mutta on myös kolkkoja ja kodittomia. Eikö koditon ole kodikkaan vastakohta?

Luen kuvauksia asunnoista. 'Arvokasta henkeä huokuva', 'näyttäviä yksityiskohtia', 'tasokkaaseen asumiseen ja edustamiseen'. En tiennytkään että kotona pitää edustaa.

Nämä kuvat on otettu kodista jota kävimme katsomassa jo muutama vuosi sitten. Ihastuin tähän, en löytänyt mitään vikaa. Se ei kuitenkaan ollut meidän kohtalomme.

Parin viikon kuluttua tulen Etelä-Suomeen katselemaan koteja. Jos jollakulla teistä on mielessä joku sopiva, kertokaa heti. Vaan ne etuovet ja oikotiet on jo kierrelty ja syynätty tarkkaan, niistä on turha vinkata.

Caught a lite breeze

Ylhäällä, 700 metrin korkeudessa, vain hiljaisuutta. Tuntuu kuin olisimme paikallaan, liu'umme niin kevyesti. Välillä pieni sulava pyörähdys ympäri, vuorinäkymä vaihtuu meren aaltoihin ja laskevaan aurinkoon.

Ei pelota, laisinkaan. Vain ihmettelyä siitä miten pieneksi tunnemme itsemme yläilmoissa.

Niin hienoa, menisin heti uudestaan.

* * * *

Up at 2300 feet, there is nothing but quiet. We glide along so lightly, it feels as if we're hardly moving. Occasionally a very very light breeze and we twirl around, slowly. The view of mountains and valleys changes into the ocean and the setting sun.

So beautiful, I would go again anytime.

Aamu

Aloitin aamun pihalla, teellä auringossa. Päässä pyörii monenlaista, tauotta. Tulevaisuuden näkymiä, oletuksia, haaveita, ehkä vähän huoliakin. Yritän kuvitella elämää kuukausiksi eteenpäin.

Mies sai eilen huonoja uutisia. Toivomamme työpaikka ei osunut hänelle. Sitten iltapäivällä sai hyviä uutisia. Tarjouksen josta on ehkä mahdotonta kieltäytyä. Vaikkei se olekaan minulle mieluinen kohde.

Sitten katsoin heijastusta ikkunasta. Siirryin syvistä vesistä pintaan, katselin kuvaani. Helpompi miettiä kevyttä kuin raskasta. Huokaisin hiuksia. Ne ovat taas palautumassa. Olin vuoden väärällä hormonimäärällä. Onneksi havahduin ennenkuin kaljuunnuin.

Huomenna yllätän miehen, vien kokemaan jotakin jännittävää. Pientä virettä ylöspäin tässä kaivataankin.

Golden Hill

Vappupäivä meni hilpeissä merkeissä suomalaisyhteisön piknikillä. Ja koska ilta oli vielä kaunis ja aurinkoinen, lähdimme kävelylle keskustan lähellä olevalle Golden Hillille.

Tämä viihtyisä kaupunginosa on vielä sopivan rustiikkinen, mutta nousun merkkejä on havaittavissa. Suosio kasvaa koko ajan, alue siistiytyy ja hinnat kipuavat.





Jos jokin asia kaduttaa ajastamme Kaliforniassa, se on varmaankin valitsemamme asuinalue. Vaikka kaikki onkin ollut hyvin, olemme asuneet mukavasti ja turvallisesti, niin siltikin jään miettimään olisiko kuitenkin pitänyt valita urbaanimpi ja mielenkiintoisempi ympäristö. Ongelma on vaan näissä keskustan lähialueissa miltei aina se, että koulut ovat pääsääntöisesti huonompia. Emme ole edes mitenkään vaativia vanhempia, mutta jos esimerkiksi lukemistaidoissa koulun oppilaista 80% jää alle maan keskitason on silloin jotain pielessä.



Kaunista näissä kortteleissa oli joka tapauksessa. Ihastelimme taas vanhoja taloja, ja juutuimme ison hedelmäpuun alle. Talon asukkaat tulivat kertomaan että hedelmät ovat lokvatteja (loquat), ja että saamme poimia niin monta kuin haluamme, puu tuottaa niin paljon etteivät he ehdi millään kaikkea satoa hyödyntää.



Toisen talon pihassa taas oli pieni tuolinäytelmä. Esikaupunkialueellamme tällaista ei tule vastaan, ja tajusin hölmö vasta kotona että tuolit oli varmaan laitettu tyrkylle, ottakoon ken haluaa. Taidan huomenna mennä ajelulle katsomaan ovatko ne vielä siellä.. tuskinpa.







We had a very nice May Day picnic with lots of Finns at Balboa Park. And since the evening light was still beautiful and warm, we went for a walk on Golden Hill.

This neighborhood that is very close to downtown is very unique. So many gorgeous old houses.

If I have one regret about these couple of years in California, it is that we chose to live in the suburbs. It would have been fun to be more urban and have more interesting surroundings. But we had to think about the school situation too. Unfortunately often the schools close to the city center are below national standards. And the better schools are full, and have long waiting lists.

In any case, a lovely neighborhood. We stopped at a cafe and picked up a little bit of something sweet. The kids had their yo-yos and everyone was happy.