Kukkakedoilla

Huomasin yhtäkkiä että pääsiäinen on tuloillaan ihan pian. Kevät siis jo pitkällä. Lähdimme haistelemaan vähän kukkia Carlsbadin kedoille.

Paikka on Flower Fields, puutarha jolla kasvatetaan kulleron sukuisia leinikkikukkia.

Muitakin kukkia löytyy. Juostiin ympäri hajuhernelabyrinttiä. Minusta muuten englanninkielinen 'sweet pea' on paljon kauniimpi nimitys tuolle ihanasti tuoksuvalle kukalle.

Lapsille annettiin portilla passit, joihin kerättiin leimoja eri puolille puutarhaa kätketyiltä paikoilta.

Olen pannut merkille, että seitsenvuotiaasta on jo vaikeampi ottaa kuvia. Jos tähtään kameraa kohti, on tuloksena yleensä hieman.. hmmm.. poseeraava asento. Noh, suloinen hän on joka tapauksessa.

Ajattelin ottaa täällä pääsiäiskuvia. Höh, lähdin mukaan ihan väärän linssin kanssa. Laajakulma ei todellakaan ole paras vaihtoehto potretteihin. Ja jessus sentään miten vaikea on ottaa hyvää kuvaa kolmesta tenavasta! Jollakin aina valahtaa naama, hiukset silmillä tai jokin irvistys päällä.

* * * *

We went to see how far spring is at Flower Fields in Carlsbad. While there, I attempted to take some Easter photos of the kids. Easier said than done. I even grabbed the wrong lens when we left home.

But we had fun running thru the sweet pea maze!

Earth hour

Tältä näytti Earth Hour takapihamme suuntaan katsottuna, kello 20.45 eilen illalla.

Onneksi etupihan suunnalla oli pimeämpää. Ainakin suoraan talomme edessä kaksi taloa täysin pimeänä.

Meillä oli valot sammutettuna, muttemme täysin luonnonvaraisia olleet. Katsoimme pimeässä talossa telkkarin ruudulta loppuun Milkin. Hyvä ja koskettava elokuva.

* * * *

Earth Hour looked like this from our back windows. We sat in our dark house, watching Milk.

Road trip to Grand Canyon

Rakastan autiomaita. Avaria suoria teitä, aavaa horisonttia, herkkiä värejä. Kuumaa tuulta, hiljaisuutta, tyhjyyden mukanaan tuovaa nostalgisuutta.

Edes äkillinen vatsatauti ei saanut minua eilen levolle karttojen äärestä. Lähdemme ensi viikolla kevätlomalle katsomaan Grand Canyonia. Piirsin jo reittiä, katselin vanhoja kuvia, muistelin menneitä matkoja erämaiden halki.

Tällä reitillä, joka kuljettaa meitä kolmen osavaltion teitä, toivon näkeväni myös aavekaupunkeja, kukkivia kaktusmeriä, pieniä pölyisiä polkuja. Ehkä muutaman kojootin juoksemassa tien poikki. Kotkia lentämässä kanjonien yllä.

Nämä filmille talletetut kuvat olen ottanut eräällä reissulla kulkiessani Kaliforniassa ja Nevadassa. Matka oli jonkinlainen taitekohta elämässäni; kuvia katsellessani edelleen pulpahtavat voimakkaat tunteet pinnalle.

* * * *

We are planning a road trip for spring break, to Grand Canyon. I love deserts, their subtle colors, the empty roads, the wide horizon. I hope we will see lots of ghost towns, blooming cacti, maybe even some coyotes.

The photos are from another trip in my past. A trip that preceded a big change in my life.

Sisustusta vaiko sen puutetta

Liivialta luin sisustusfilosofiasta. Hyvin mielenkiintoinen aihe, minusta ihmisten kodit kertovat niin paljon heistä itsestään.

En voi sanoa itselläni olevan mitään filosofiaa sinänsä sen suhteen miltä kodin pitäisi näyttää. Meillä eletään normaalia lapsiperheen elämää, ja koti muokkautuu sen mukaan missä ikävuosissa lapset kulkevat. Joitakin periaatteita tietysti meilläkin lienee, mutta niistäkin on joustettava.

Ensimmäisenä voisin mainita valon. Olen valon lapsi, ahdistun synkästä ja ahtaasta. Nykyisessä talossa oli säleverhot joka ikkunassa, ensimmäiseksi kiskoin ne ylös ja päästin valon sisään. Kylpyhuoneeseen tein lakanaverhon, ammeessa on nyt mukavaa loikoilla ja katsella valon kulkua.

Tykkään myös selkeydestä. Liiallinen tavara ja epämääräiset kasat vaivaavat minua. Olisipa pöytäni aina näin puhdas.

Vaikken tavaraa siis kerääkään, reissuiltani tarttuu mukaan aina jotakin. Ei mitään turhaa rompetta kuitenkaan, pidän siitä että tavaroilla on jokin käyttötarkoitus. Monesti kiinnyn esineisiin joissa voi säilyttää jotakin.

Meillä on paljon vanhaa, mutta myös uutta. Vuosikausia ajattelin että tykkään tuosta, mutta liian kallis, liian hieno, lapset kuluttaa ja rikkoo. En enää, elämä on liian lyhyt siihen. Jos pidän jostakin ja kukkaro sallii, niin hankin. Hyväksyn myös sen että huonekalut, hienotkin, on tarkoitettu elämistä varten. Kaikissa huonekaluissamme hypitään, pyöritään, leikitään.

Useimmista huonekaluista ajattelen ensimmäisenä muotoa, ulkonäköä, esteettisiä arvoja, kaikkea muuta kuin käytännöllisyyttä. Sänkymme on jossain mielessä poikkeus. Siinä tärkeintä oli koko! Tarvitsen nukkuessani tilaa. Ja hyvää patjaa. Unimukavuudesta en tingi.

Olemme kaksikulttuurinen perhe. Pidämme itseämme avoimina ihmisinä, ja meille on tärkeää kasvattaa lapsista suvaitsevaisia, tiedostavia ja ennakkoluulottomia maailmanasukkeja. Toivon että se näkyy myös kodissamme.

Puuta ihailen materiaalina. Yleensäkin pidän luonnonläheisyydestä ja luonnollisista materiaaleista. Karheat puupinnat, erilaiset kuidut, pehmeät taljat. Tykkään kosketella ja nauttia pintojen vaihtelusta.

Asumme vuokralla täällä Kaliforniassa. Se asettaa tiettyjä rajoituksia (emme esimerkiksi ole ripustaneet seinille oikein juuri mitään) mutta toisaalta myös helpottaa sisustamista jollakin tavalla. Asumismukavuus ja käytännöllisyys on ensi sijalla, ei niinkään sen tavoittelu että koti olisi kaikilla tavoin juuri meidän näköisemme. Uskon kuitenkin että jossain vaiheessa päädymme hankkimaan oman asuntomme. Sen suhteen toivon paljon historiaa nähneitä pintoja, joihin voin paukuttaa naulanreikiä sydämeni halusta.

Brunssi dinerissa

Sunnuntaisin saatamme monesti jättää kokkailut kotona ja pyrähtää ulos aamiaiselle. Tätä sakkia on vain vaikea saada liikkeelle aamiaisaikaan, joten ateria muuttuukin brunssiksi. Ja siihen on paras paikka hyvä amerikkalainen diner.

La Jollan ravintolat olivat vielä kokonaan kokeilematta, joten suuntasimme sinne, Harry's Coffee Shop on kuuleman mukaan hyvä ja suosittu paikka.

Ulkona satoi, pitkästä aikaa, ja sehän näkyi syömäpaikkojen jonoissa. Sissus sentään, jonotimme puoli tuntia pöytää.

Dinerissa on ehdottomasti oltava loossit keinonahkapenkkeineen ja ketsuppipullo pöydässä. Niin täälläkin. Mielenkiintoisinta puuhaa on aina tarkkailla naapuripöydän asiakkaita.

Ruoka tuli! Kello tikittääkin jo yli yhdentoista, nälkä kurnii vatsassa. Eggs Florentine ja perunaröstiä. Miehelle huevos rancheros. Lapsille vohveleita. Lurps.

Paikka kuhisee asiakkaita. Tarjoilijoilla on kiire.

En ole koskaan oikein ymmärtänyt tomaattimehua. Mies tykkää siitä kuitenkin. Minulle appelsiinimehua, täällä saa tuorepuristettua joten tilaan toisenkin.

Harry's oli oikein kelpo aamiaispaikka. Ruoka ei mitenkään loistavaa mutta hyvää kuitenkin. Pisteitä erityisesti mukavasta ilmapiiristä, seinilläkin oli reilusti katseltavaa.

House tour

Vuokrasopimuksemme on loppumassa kolmen kuukauden kuluttua. Luultavasti voimme jatkaa nykyisessä, mutta varmuutta ei ole, eikä myöskään tietoa siitä voimmeko jatkaa nykyisellä vuokramäärällä.

Olen siis toisella silmällä vilkuillut alueemme vuokra-asuntotarjontaa, ja käväisinpä tänään katsomassa yhtä taloakin. Pääsette mukaan kiertueelle.

Tässä talossa on parisensataa neliötä. Voi kuulostaa isolta, mutta täällä pienikokoinen verrattuna alueen keskimääräiseen neliölukuun, joka liikkuu kolmen ja neljänsadan neliön välillä. Paljon isompiakin löytyy.

Kolme makuuhuonetta, lisäksi pieni takallinen bonushuone jota voi pitää esimerkiksi työhuoneena. Iso olohuone, keittiö, kaksi kylpyhuonetta ja yksi wc. Makuuhuoneet eivät ole erityisen isoja, mutta täällä neliöitä tuhraantuu sen sijaan käytävätiloihin, isoon keittiöön ja olohuoneeseen.

Olen aina ilahtunut kun näen täällä taloja joissa ei ole ollenkaan kokolattiamattoja. En voi sietää niitä. Tässä talossa oli kauttaaltaan maalattu, pinnoitettu, kiiltävä sementtilattia. Se näytti tosi hyvältä, eikä ollut yhtään liukas kuten voisi kuvitella.

Tykkäsin myös kiviseinistä, joita oli käytävätiloissa, keittiössä ja olohuoneessa.

Keittiössä oli kaasuliesi ja saareke, kuten oikeastaan kaikissa näkemissäni taloissa täällä. Keittiön yhteydessä se mainitsemani työhuone.

Niin sanottu master kylpyhuone. Suihkutila erikseen, ja pieni oma syvennys pytylle. Kylpyhuoneesta oli käynti sisäpihalle, se oli kiva lisä. Muutenkin sisäpihalle johti useasta tilasta kulkureitti ranskalaisten ovien kautta.

Makuuhuone, ei erityisen iso muttei pienikään. Toisella reunalla oli kaunis vanha vaatekaappi joka ei näy kuvassa.

Pihatilaa oli reilusti. Se onkin tässä ilmastossa suotavaa, koska kauniista säistä ja lämmöstä voi ulkona nauttia pitkälle iltaan. Yllä takapihaa.

Vaikken saanutkaan kovin hyviä kuvia sisäpihasta, se oli tämän talon parasta antia. Kauniita seiniä pitkin kiipeileviä istutuksia, hyvin tilaa pihakalusteille ja reilusti vielä tilaa lapsille juosta ja pelailla. Mukava suojainen ja turvallinen leikkipaikka.

Nykyiselle vuokraisännälle on jätetty viestiä, katsotaan miten hän on halukas joustamaan. Sitä odotellessa, mitä te tykkäsitte tästä talosta?

* * * * *

Our lease is coming to an end in three months. We need to start renegotiations with our current landlord. In the meanwhile, I have been looking at other houses available for rent in our area, just in case. Here's one I saw today. Significantly smaller than the house we are in now, but had lots of potential. I loved the fact that there was no carpeting here (I cannot stand it). Nice backyard and inner courtyard, lots of space for kids to play. What do you think?

Makuja ja matkoja

Bisquits haastoi minut kertomaan kolme lempiherkkua ja kolme lempipaikkaa. Koska olen toinen jalka oven raossa jatkuvasti, tämä oli tosi mieluinen ottaa vastaan. Enkä herkuillekaan ole mitenkään immuuni..

Aloitetaan matkoista. Kaikki kuvat ovat vielä filmiajalta.

1. Rooma. Ei ehkä varsinaisesti lempipaikka. Hyvin rakkaita muistoja tältä matkalta kuitenkin. Pääsiäinen vuonna -99, olemme kihloissa. Suunnittelemme syksyhäitä. Ensimmäinen kerta Roomassa, kiertelemme kaupunkia toistemme kainalossa. Hyvin lämmin kevätsää Italiassa, kaupunki täynnä turisteja, mutta me näemme vain toisemme.

2. Egypti. Ehdottomasti lempipaikka, ihan ykkönen niistä paikoista joita olen nähnyt. Kesä 2000, tutustumme Egyptiin rinkka selässä, kiertäen maata bussilla ja junalla. Kuumaa! Turisteja vähän, maassa vuonna -97 tapahtunut turistisurma vaikuttaa yhä. Meitä tervehditään joka puolella huutaen 'Tervetuloa Egyptiin!' Ihastumme maahan ikihyviksi.

3. New Mexico. Kevät -2001. Kierrämme osavaltiota Santa Fe:stä Gallupiin, ihastelemme adobearkkitehtuuria, muinaisten intiaanien kallioluolia, upeita vuoristomaisemia. Kuvassa olen neljän osavaltion nurkassa, yksi jalka Arizonassa, toinen Coloradossa. Yksi käsi Utahissa, toinen New Mexicossa. Odotamme esikoista, matkan loppupuolella luulemme että olen saanut keskenmenon. Murehdimme. Reissun jälkeen selviää että vauva voikin vatsassa hyvin.

Sitten herkkuihin.

1. Suomalaiset mansikat. Missään maailmassa en ole saanut niin makeita mansikoita kuin Suomessa. Kesällä niitä taas saa, vaniljajäätelön kera.

2. Mieheni tekemät burritot. Maailman paras lohturuoka. Pannulla lämmitettyyn tortillaan kääräistään pintopapuja, cheddarjuustoa, miehen omassa mausteseoksessa paistettua kanaa. Tomaattiakin mukaan, ja vähän vihreää tomatillosalsaa.

3. Intialaiset curryt. Olemme sitten missä tahansa kaupungissa, etsimme aina intialaisen ravintolan testattavaksi. Kotona kokkailemme paljon Madhur Jaffreyn intialaisen ruoan oppaista.

Ja eteenpäin haasteen lähetän MaaMaalle, Ellenille, Saaralle ja Pikkujutuille.

1. Kirjoita blogiisi kolme lempiherkkuasi ja kolme lempipaikkaasi. Kerro kaikista vähintään kolme lausetta, esim. milloin, miksi jne.

2. Laita postaukseesi linkki, joka vie haastaneen blogiin.

3. Haasta neljä ihmistä tekemään sama tehtävä ja kerro se heidän blogiinsa.

Meksikon mailla

Käväisin tänään Meksikon puolella. Pieni kiertoajelu bussilla ensialkuun ympäri Tijuanaa, sitten vapaata tutustumista kolmen tunnin ajan.

Ei kannattaisi ehkä mennä, sanottiin usealtakin taholta kun kerroin harkitsevani käyntiä. Lehdissä ja radioissa on viime aikoina toitoteltu huumekartelleista, väkivaltaisuuksista, kidnappauksista. Likaistakin siellä on, eikä oikeastaan mitään mielenkiintoista.

No ei mua napattu, eikä ryöstetty. En nähnyt levottomuuksia. Köyhyyttä kyllä ja vaatimattomuutta. Putiikinpitäjiä aamutuimaan sutimassa puhtaaksi jalkakäytäväänsä. Myyjiä pystyttämässä tacokojujaan. Hymyjä ja kohteliaisuutta.

Vähän epätoivoisia ilmeitäkin, ja sinnikkäitä sisäänvetäjiä kauppojen ulkopuolella. Mietin kuinka paljon median negatiiviset kirjoitukset mahtavat vaikuttaa alueen toimeentuloon. Turistien määrä on valahtanut rajusti, sen huomasi tänäänkin katukuvassa.

Taidan itse kyllä mennä toistekin. Otan sen isomman kamerankin ehkä mukaan. Varaan vähän enemmän aikaa.

Saatan kuulostaa naiivilta, tiedän. Mutta uskon ettei peloille kannattaisi antaa valtaa, ei uskoa kaikkea mitä lukee. Ajatella sen sijaan avoimella mielellä, kulkea kuulostellen.

Laguna Beach

Viimeinen stoppi matkalla kotiin: Laguna Beach. Olen kuullut paljon tästä merenrantakaupungista Losin ja San Diegon välillä, pitihän se nähdä.

Paljon viikonloppukävijöitä, liikaa liikennettä, ehkä vähän liian sliipattu paikka mieleeni. Sellainen postikorttikaunis. Onneksi vähän rappioromantiikkaakin löytyi, kaikki talot eivät olleet liian siloiteltuja.

Löysimme kivan pienen ravintolan rinteestä aivan meren rannasta. Söimme kalaa, taisinpa ottaa alkuun pienen pomegranttimartininkin. Istuimme terassilla, siltä oli huikeat näkymät merelle.

Kauniin tunnelmallinen päätös viikonloppumatkallemme. Tästä oli hyvä hujauttaa pysähtymättä kotiin saakka.

Last stop on the trip: Laguna Beach. Maybe a little too crowded and pretty for my taste. We found a nice little restaurant by the sea shore, had some fish for dinner and enjoyed the beautiful sea view and the gorgeous light. A nice ending to our weekend trip.

Hei hei, Hollywood

West Hollywood -> Beverly Hills -> Santa Monica -> Highway 1. Siinäpä ajoreittimme takaisin kotiinpäin.

Beverly Hills ja Rodeo Drive nähtiin pikakelauksella. Pahoittelen, ei kuvia putiikeista, Chanelit, Pradat ja muut jättävät minut hieman kylmäksi, valitettavasti. Suuntasin katseen mieluummin ylöspäin rakennusten muotoihin ja heijastuksiin.

Tiesittekö että keskellä Los Angelesia on varsinainen fossiilikeidas? No en minäkään. Keskellä West Hollywoodia on pläntti jolla pulppuaa luonnollisia asfalttilähteitä. Alueelta on kaivettu yli miljoona jääkauden fossiilia, eläimet kun juuttuivat aikoinaan tuohon asfalttiin, ja kaivaukset jatkuvat yhä.

(Älkää nyt kertoko miehelle, hän kun oli niin ylpeä kun sai meille esitellä tätä paikkaa, mutta vähän potkin itseäni jälkeenpäin kun huomasin että LACMA, Los Angeles County Museum of Art oli aivan naapurissa. Onneksi sentään Vanity Fairin muotokuvanäyttely oli jo loppunut.)

Eräs lähti seuraamaan sapelihammastiikerin jälkiä, talutusnuora valmiina kourassa.

Santa Monica, nyt lämmittää. Tykkäsin siitä miten täällä ihan vaatimattomat rakennuksetkin oli maalattu kirkkain värein. Paljon mieluisampi minulle kuin joku Rodeo Drive.

Luulenpa että ennen kuin lennähdämme Losista Suomeen kesäkuun lopulla yövymme Santa Monicassa. Taidanpa lähteä tästä jo kurkkimaan majapaikkoja..

Our drive back home took us thru Beverly Hills and Santa Monica. Quite frankly, places like Rodeo Drive with its high-end boutiques leave me cold. I liked the more bohemian look of Santa Monica much better.

We also stopped at La Brea Tar Pits before driving home. Over a million fossils found right in the middle of LA. During Ice Age, all those animals got stuck in the area's natural asphalt reservoirs. In fact, it is still seeping thru the pavement on the surrounding streets and in the park area.