Mutkan kautta Marrakeshiin

Marrakeshin matka häämöttää jo. Olen matkakuumeisempi kuin pitkään aikaan, niin innoissani näkemään tämän mystisen kaupungin.

Mielessäni kuljen jo medinan kujia, mutta ennen sunnuntaista lentoa matkustan vielä junalla Tampereelle tapaamaan ystävää. Pieni naisten tapaaminen ennen Marrakeshin lomaa miehen kanssa, paljon kivaa siis tiedossa!

Riadin valinta Marrakeshissa oli todella vaikeaa. Medinassa on satoja riadeja, toinen toistaan upeampia. Yksi tärkeä kriteeri minulle oli kuitenkin perinteiden vaaliminen, halusin ehdottomasti paikkaan jota ei ole muokattu liian moderniksi. Riad Edwardin vanhat laattaseinät, kaiverretut ovet ja pihan 300-vuotias sypressipuu kuulostivat juuri meille sopivalta idylliltä.

It is getting very close to our trip to Marrakesh. We are flying out on Sunday. Before that, I will take a short trip by train to see a friend in Tampere. So much fun in store!

In the Marrakesh medina, our home away from home will be Riyad Edward. It sounds and looks beautiful.

Sutien

..on menneet viime päivät. Lattiahionnan jälkeen oli vuorossa maalaus. Kun mökissä on yksi huone, se tietää huonekalujen kantoa pihalle. Aamulla kaikki ulos ja illansuussa takaisin sisään. Ja seuraavana päivänä taas uudelleen (kolmen lapsen kanssa ei tehdä putkeen yhtään mitään).

Tänään lapset kuitenkin pääsivät mummilaan ja me keskityimme miehen kanssa sutimaan otsat kurtussa. Maalauskerrosten välissä oli kuitenkin aikaa kierrellä tonttia ja katsella kukkia, ja heittää muutama kierros tikkaa.

En ole muuten koskaan ymmärtänyt miksi mökeille pitäisi haalia se kaikki ylimääräinen ja vähemmän viehättävä tavara. Minä en tykkää sillisalaattityylistä edes mökillä. Tyyli vaihtuukin täysin myös tässä mökissä - en hae mitään sellaista söpöä mummotyyliä (vaikka vanhaa tavaraa täällä tuleekin olemaan) vaan enemmän jotain raikasta. Kuitenkin toivottavasti kodikasta.

* * * *
We are painting now. With only one room in the cottage, all the furniture, the fridge, stove, cabinets have to be carried outside each time you want to do something to the floors. You are also dependent on the weather - no painting when it rains. Add three busy kids... it has been rather slow. But yesterday the kids went to grandma and we got to focus on finishing up the painting. Starting to look good, but we are still hemming and hawing about yet another layer.

I have to admit I'm a bit of snob when it comes to choosing a style even for a summer cottage. I've never really understood why you should carry everything you do not like in your home to the summer place. The style in this cottage will not be so much grandmother cute, but hopefully fresh. And simple.

Mökin sopukoilta

Kun haastattelin mökkimme entistä omistajaa puhelimessa, kuulin heti että tämä pikkumaja olisi juuri sopiva. Hän voivotteli sitä miten edellisen asukin, vanhan mummon, jäljiltä mökkiin ei ole juuri mitään tehty. Muovi laitettu lattiaan kun lattialautojen välissä oli niin suuret välit. Ikkunatkin ovat ne yksinkertaiset alkuperäiset, ja kaapistoja ei juuri muuta kuin ne mummon vanhat. Melkein hihkuin ihastuksesta, mutta totesin vain että kuulostaa ihan passelilta meille.

Ja niinhän se olikin. Olen penkonut paikkoja, varastojen pohjalta löytänyt vanhoja jakkaroita, kauniin peilin, vanhoja astioita. Mikä yhdelle on ruma ja kauhistus on toiselle onni ja ihastus.

Muovi lähti lattiasta sen siliän tien ja niin alkoi vanhan maalipinnan hionta. Lapset juoksivat mökin ja puutarha-alueen puiston väliä, ja jäätelötaukokin pidettiin pihassa. Sitten kipitettiin bussille, unille ennen huomista uutta mökkipäivää. Saunakin siellä olisi illalla, voisi olla mukavaa lattiakonttauksen jälkeen lämmitellä lauteilla.

Pikisaaressa

Lapsuuteni Oulua, jossa saattoi juosta Limingantullista kilometrin keskustaan ja vaikka koko matkalla kuljettaa sormia pitkin puutalojen ikkunalautoja, ei enää ole. Niin paljon kaunista ja vanhaa, historiaa ja muistoja tuhottu. Eikä laatikkotalojen rakentamiselle näytä tulevan loppua. Kuka noissa lokeroissa oikeasti haluaa asua?

Jotkut sopet kaupungista ovat sentään säilyneet gryndereiden ahneudelta. Kuljettiin sillan yli Pikisaareen, yhteen nostalgian pienistä piilopaikoista.

Tämäkin pikku huvimaja. Niin kauniilla paikalla meren äärellä, luontopolun varrella. Ahdistuin vain nähdessäni ettei ole säästynyt roskaamiselta, kaiverruksilta, sotkuilta. Teki mieli lähteä hakemaan maalisutia.

Tästä tornitalosta muuten kerran kävimme miehen kanssa katsomassa asuntoa. Tällaisia paikkoja on Oulussa tarjolla hyvin hyvin harvoin. Meitä kuitenkin hidasti silloin pahasti notkuva välikatto. Nyt en enää niin pienestä kantaisi huolta. Sellaiset on korjattavissa, mutta kuinka usein tulee vastaan koteja joissa on niin paljon tunnelmaa ja idylliä ympärillä?

We took a walk around Pikisaari, an island that has the prettiest wooden buildings in Oulu. When I was a child, wooden houses still thrived everywhere in the city. A lot of them were torn down, thanks to greedy construction companies and lack of appreciation of history.

Muuttolintujen paluu

Vaikka asummekin Kaliforniassa ikuisen auringon alla, olemme silti ehdottomasti sitä mieltä että Suomen kesä on paras.

Olemme ihailleet koivujen eksotiikkaa, maistelleet mansikoita, kirmailleet nurmikolla. Tuoksutelleet raikasta ilmaa, ihailleet kesäöiden valoa.

Ja mökki sitten. Se oli ehdottomasti hyvä ostos. Niin suloinen kuin vain siirtolapuutarhamökki voi olla. Sisältä ja ulkoa. Pientä tuunausta kuitenkin tulemme tekemään, ja siitä saattekin varmasti kesän aikana kuulla!

We are enjoying the Finnish summer so much. All the light, the fresh air. Good food.

And the cottage, it was definitely a good buy. As cute as can be, both inside and out.