skip to main |
skip to sidebar
Pikisaaressa
Lapsuuteni Oulua, jossa saattoi juosta Limingantullista kilometrin keskustaan ja vaikka koko matkalla kuljettaa sormia pitkin puutalojen ikkunalautoja, ei enää ole. Niin paljon kaunista ja vanhaa, historiaa ja muistoja tuhottu. Eikä laatikkotalojen rakentamiselle näytä tulevan loppua. Kuka noissa lokeroissa oikeasti haluaa asua?
Jotkut sopet kaupungista ovat sentään säilyneet gryndereiden ahneudelta. Kuljettiin sillan yli Pikisaareen, yhteen nostalgian pienistä piilopaikoista.
Tämäkin pikku huvimaja. Niin kauniilla paikalla meren äärellä, luontopolun varrella. Ahdistuin vain nähdessäni ettei ole säästynyt roskaamiselta, kaiverruksilta, sotkuilta. Teki mieli lähteä hakemaan maalisutia.
Tästä tornitalosta muuten kerran kävimme miehen kanssa katsomassa asuntoa. Tällaisia paikkoja on Oulussa tarjolla hyvin hyvin harvoin. Meitä kuitenkin hidasti silloin pahasti notkuva välikatto. Nyt en enää niin pienestä kantaisi huolta. Sellaiset on korjattavissa, mutta kuinka usein tulee vastaan koteja joissa on niin paljon tunnelmaa ja idylliä ympärillä?
We took a walk around Pikisaari, an island that has the prettiest wooden buildings in Oulu. When I was a child, wooden houses still thrived everywhere in the city. A lot of them were torn down, thanks to greedy construction companies and lack of appreciation of history.
Lapsuuteni Oulua, jossa saattoi juosta Limingantullista kilometrin keskustaan ja vaikka koko matkalla kuljettaa sormia pitkin puutalojen ikkunalautoja, ei enää ole. Niin paljon kaunista ja vanhaa, historiaa ja muistoja tuhottu. Eikä laatikkotalojen rakentamiselle näytä tulevan loppua. Kuka noissa lokeroissa oikeasti haluaa asua?
Jotkut sopet kaupungista ovat sentään säilyneet gryndereiden ahneudelta. Kuljettiin sillan yli Pikisaareen, yhteen nostalgian pienistä piilopaikoista.
Tämäkin pikku huvimaja. Niin kauniilla paikalla meren äärellä, luontopolun varrella. Ahdistuin vain nähdessäni ettei ole säästynyt roskaamiselta, kaiverruksilta, sotkuilta. Teki mieli lähteä hakemaan maalisutia. 
Tästä tornitalosta muuten kerran kävimme miehen kanssa katsomassa asuntoa. Tällaisia paikkoja on Oulussa tarjolla hyvin hyvin harvoin. Meitä kuitenkin hidasti silloin pahasti notkuva välikatto. Nyt en enää niin pienestä kantaisi huolta. Sellaiset on korjattavissa, mutta kuinka usein tulee vastaan koteja joissa on niin paljon tunnelmaa ja idylliä ympärillä?
We took a walk around Pikisaari, an island that has the prettiest wooden buildings in Oulu. When I was a child, wooden houses still thrived everywhere in the city. A lot of them were torn down, thanks to greedy construction companies and lack of appreciation of history. 
12 kommenttia:
Sääli kun vanhoja kauniita paikkoja tuhotaan. Mutta näin käy kaupungeissa;muutoksia koko ajan. Ihana tuo puinen talo!
Ihan järkyttävää miten suurin osa suomalaisista kaupungeista on täysin tuhottu. Itse käydään usein Jyväskylässä ja se on ihan malliesimerkki siitä, miten täysin on vanha kaupunki pistetty maan tasalle ja tilalle pelkkää laatikkoa ja parkkipaikkaa. Hirveetä katsoa, ja tilaa olisi ollut ympärillä vaikka kuinka paljon laittaa ne törkeät kauppakeskukset ja järkyttävät betonimökit vaikka siihen viereen. Tosi surullista.
Ei niissä laatikoissa kukaan halua asua, mutta kun on pakko, kun joku päättää että muuta ei nykyaikana tarjota. Ajan henki taitaa olla se, että muutosta muutoksen perään, seurauksia pohtimatta. Kestävä kehitys on hukassa.
T.Lokerikossa asuva...
Olin ihan järkyttynyt, kun kuulin, että Oulun aseman vieressä oleva vanha kaunis tiilirakennus aijotaan purkaa samoin kuin vanha juna- asema.
Tuntuu, ettei Suomessa ikinä opita arvostamaan vanhaa. Tästä aiheesta tulee tv: stä mielenkiintoinen ohjelma nimeltään: Ruma Suomi. Nimi on provosoiva, mutta katsomisen arvoinen juttu.
Kävin pienenä Pikisaaressa taidekoulua, mukavia muistoja sieltä.
Hassua, minä bloginne pitkäaikainen bloginne lukia saan nähdä kuvia kotikaupungistani täällä ja mikä parasta, ihan naapuristani :D Jos olisin tiennyt että pikisaaressa käytte olisin kyllä tullut vilkuilemaan ;)
Juu idyllit katoaa tästä maasta.
Mutta Oulusta tulee kivaa väkeä. Oikeastaan en tunne yhtään ikävää oululaista tyyppiä.
Melkein tuli itku isilmään ikävästä. Pikisaaresta tuli Oulun vuosina minulle hyvin hyvin tärkeä paikka. Minun ex-miekkoseni on muuten tehnyt tuohon tornitaloon väliovia vanhan mallin mukaan, ja silloin minäkin sain vierailla siellä. Takana oleva lasiveranta salpasi hengen ihanuudellaan.
Minua naurattaa Liivian kommentti, ja olen oikeastaan ihan samaa mieltä.
Ja minä kun ajattelin, että suomessa on asiat paremmin päin, muuta ei - teilläkin näitä "päästä laatikko ihmisia", surullista :(
Minustakin vanhaa pitaisi vaalia. Siina on sita ihanaa tunnelmaa!
Jos pitaisi asua kaupungissa, olisi ehdoton asumispaikka just joku vanha kivitalo tai puutalo, jossa olisi aidattu sisapiha. Ihanaa tunnelmaa...
Pikisaari on kylla kappale kauneinta Oulua! Koitelin kosket tassa meidan lahella on myos kaunista seutua, kuten myos muu maaseutumaisema ymparillamme.
Toivottavasti viihdyitte Oulussa!
Yaelian, muutoksia saa tietysti olla, mutta kaikkea vanhaa ei saisi repiä. Just näin miten taas on pari puutaloa saanut kyytiä Skanskan laatikkotalolta. Raivostuttaa.
Mari-Johanna, niin juuri..
Ilona, onhan se tietysti realiteettia. Mutta ihmettelen aina sitä miksi useampi ei esim. kirjoita lehdissä miksi ei harkita erityylistä rakennuskantaa, tai käytetä mielikuvitusta ja rempata enemmän esim. vanhoja teollisuusrakennuksia. Niitäkin kyllä Oulussa olisi. Ja kyllähän noissa laatikoissakin täyttyy kysynnän ja tarjonnan laki: mitä enemmän niitä ostetaan, sitä enemmän rakennetaan.
Celia, sitä asemarakennusta ei pureta, mutta vanhoja rakennuksia ympäriltä kyllä, kuten se tiilirakennus. Todella syvältä tuo päätös.
Aasim, Oulu-kuvia tulee kyllä varmaan lisääkin. Mehän olemme Oulusta lähtöisin..
Liivia, joo, en nyt liikaa halua kehua :) mutta kyllä oululaiset on ehdottoman mukavia.
Tanja, mulla on vähän heikot muistikuvat sieltä sisältä, mutta muistan ihastelleeni näkymiä keittiöstä. Oliko muuten miekkosesi sattumoisin Tuirassa töissä puuseppähommissa?
Marika, ei valitettavasti täällä asiat yhtään paremmin..
Nina, mulla on muuten mummola ihan siellä lähellä niitä koskia. Ehkä ennätän sielläkin käväistä ennen lähtöä takaisin Kaliforniaan. Olemme täällä elokuun toiselle viikolle saakka.
Koskilla on nyt rakentaminen menossa, ei ole paikka parhaimmillaan, mutta jos mummoa käyt moikkaamassa, olisi kiva tavata sinut täällä jossakin!
Blogissani on sähköpostiosoite, voisin laittaa sulle puhelinnumeron tulemaan, jos laitat postia :-)
Ei ollut Tuirassa. Hän teki pääasiallisesti arkkitehdin hommia, mutta opiskeli puusepäksi Pikisaaressa. Ja kun hänellä oli tietty paljon arkkarikontakteja, teki opiskeluaikana illat puutöitä arkkitehdeille :)
Lähetä kommentti