New home

We now have a new home in Finland.

Welcome to hear about our life in Villa Inkeri!

Last card from California

Olen miettinyt jo pari viikkoa miten sanoa hyvästit.

Helppoa se ei ole, koskaan, mutta nyt on sen aika. Kamerakin sen minulle tänään kertoi, sanoi kaputt, työt tehty, kaikki näytetty.

Ja sellainen tunne on minulla itsellänikin. Olen näyttänyt ja kertonut oikeastaan kaiken mitä on ollut tarve jakaa. Ehkä vähän enemmänkin.

Kaliforniasta minulle jää kauniit muistot. Jään ikävöimään suunnattomasti merta, laineiden sointia ja niiden loputtomia sävyjä. Väri sininen tulee minulle olemaan aina yhtä kuin aallot Kalifornian rannoilla.

Ja mitä voisin sanoa valosta joka hehkuu lämpimämmin kuin missään muualla. Olen saanut niin paljon iloa sen tallentamisesta kuviin. Mielihyvää siitä että olen voinut jakaa valoa eteenpäin teille kaikille.

Jääkää hyvin!

Etsii kotia

Olen viime päivinä kulkenut etuovesta oikotielle ja takaisin. Sellaista ympyrää on ajatus kulkenut. Pitää löytää asunto, pitää löytää koti.

Paljon on kauniita, viihtyisiä, sopivasti kulutettuja. Mietityttää ihan että miten niistä raskitaan luopua. Mutta on myös kolkkoja ja kodittomia. Eikö koditon ole kodikkaan vastakohta?

Luen kuvauksia asunnoista. 'Arvokasta henkeä huokuva', 'näyttäviä yksityiskohtia', 'tasokkaaseen asumiseen ja edustamiseen'. En tiennytkään että kotona pitää edustaa.

Nämä kuvat on otettu kodista jota kävimme katsomassa jo muutama vuosi sitten. Ihastuin tähän, en löytänyt mitään vikaa. Se ei kuitenkaan ollut meidän kohtalomme.

Parin viikon kuluttua tulen Etelä-Suomeen katselemaan koteja. Jos jollakulla teistä on mielessä joku sopiva, kertokaa heti. Vaan ne etuovet ja oikotiet on jo kierrelty ja syynätty tarkkaan, niistä on turha vinkata.

Caught a lite breeze

Ylhäällä, 700 metrin korkeudessa, vain hiljaisuutta. Tuntuu kuin olisimme paikallaan, liu'umme niin kevyesti. Välillä pieni sulava pyörähdys ympäri, vuorinäkymä vaihtuu meren aaltoihin ja laskevaan aurinkoon.

Ei pelota, laisinkaan. Vain ihmettelyä siitä miten pieneksi tunnemme itsemme yläilmoissa.

Niin hienoa, menisin heti uudestaan.

* * * *

Up at 2300 feet, there is nothing but quiet. We glide along so lightly, it feels as if we're hardly moving. Occasionally a very very light breeze and we twirl around, slowly. The view of mountains and valleys changes into the ocean and the setting sun.

So beautiful, I would go again anytime.

Aamu

Aloitin aamun pihalla, teellä auringossa. Päässä pyörii monenlaista, tauotta. Tulevaisuuden näkymiä, oletuksia, haaveita, ehkä vähän huoliakin. Yritän kuvitella elämää kuukausiksi eteenpäin.

Mies sai eilen huonoja uutisia. Toivomamme työpaikka ei osunut hänelle. Sitten iltapäivällä sai hyviä uutisia. Tarjouksen josta on ehkä mahdotonta kieltäytyä. Vaikkei se olekaan minulle mieluinen kohde.

Sitten katsoin heijastusta ikkunasta. Siirryin syvistä vesistä pintaan, katselin kuvaani. Helpompi miettiä kevyttä kuin raskasta. Huokaisin hiuksia. Ne ovat taas palautumassa. Olin vuoden väärällä hormonimäärällä. Onneksi havahduin ennenkuin kaljuunnuin.

Huomenna yllätän miehen, vien kokemaan jotakin jännittävää. Pientä virettä ylöspäin tässä kaivataankin.

Golden Hill

Vappupäivä meni hilpeissä merkeissä suomalaisyhteisön piknikillä. Ja koska ilta oli vielä kaunis ja aurinkoinen, lähdimme kävelylle keskustan lähellä olevalle Golden Hillille.

Tämä viihtyisä kaupunginosa on vielä sopivan rustiikkinen, mutta nousun merkkejä on havaittavissa. Suosio kasvaa koko ajan, alue siistiytyy ja hinnat kipuavat.





Jos jokin asia kaduttaa ajastamme Kaliforniassa, se on varmaankin valitsemamme asuinalue. Vaikka kaikki onkin ollut hyvin, olemme asuneet mukavasti ja turvallisesti, niin siltikin jään miettimään olisiko kuitenkin pitänyt valita urbaanimpi ja mielenkiintoisempi ympäristö. Ongelma on vaan näissä keskustan lähialueissa miltei aina se, että koulut ovat pääsääntöisesti huonompia. Emme ole edes mitenkään vaativia vanhempia, mutta jos esimerkiksi lukemistaidoissa koulun oppilaista 80% jää alle maan keskitason on silloin jotain pielessä.



Kaunista näissä kortteleissa oli joka tapauksessa. Ihastelimme taas vanhoja taloja, ja juutuimme ison hedelmäpuun alle. Talon asukkaat tulivat kertomaan että hedelmät ovat lokvatteja (loquat), ja että saamme poimia niin monta kuin haluamme, puu tuottaa niin paljon etteivät he ehdi millään kaikkea satoa hyödyntää.



Toisen talon pihassa taas oli pieni tuolinäytelmä. Esikaupunkialueellamme tällaista ei tule vastaan, ja tajusin hölmö vasta kotona että tuolit oli varmaan laitettu tyrkylle, ottakoon ken haluaa. Taidan huomenna mennä ajelulle katsomaan ovatko ne vielä siellä.. tuskinpa.







We had a very nice May Day picnic with lots of Finns at Balboa Park. And since the evening light was still beautiful and warm, we went for a walk on Golden Hill.

This neighborhood that is very close to downtown is very unique. So many gorgeous old houses.

If I have one regret about these couple of years in California, it is that we chose to live in the suburbs. It would have been fun to be more urban and have more interesting surroundings. But we had to think about the school situation too. Unfortunately often the schools close to the city center are below national standards. And the better schools are full, and have long waiting lists.

In any case, a lovely neighborhood. We stopped at a cafe and picked up a little bit of something sweet. The kids had their yo-yos and everyone was happy.

Ostaa, myy ja kunnostaa

Olen tyytyväinen päivän saldoon. Olen saanut tänään vihdoin järjestettyä Domus-tuoliemme (alin kuva) kunnostuksen. Ne ovat viruneet autotallissa kaksi vuotta.

Pikkusohvakin lähtee uudelleen päällystettäväksi. Kaikki tällainen käsityö on täällä paljon halvempaa kuin monessa muussa paikassa maailmalla. Syytä teettää nyt kuin maksaa monenkertaisesti muualla.

Löysin netistä ihanan vanhan vaatekaapin. Niin kauniin etten varmaan koskaan ole nähnyt sellaista. Laittaisin linkin teille mutta pelkään että joku rosmo sen nappaa ennen minua. Se kuuluu minulle!

Paljon muutakin kaunista olisi. Jos tietäisin varmasti että menemme jonnekin jossa on tilaa, tai edes hyvänkokoinen varasto, hankkisin nyt. Perustaisin sitten joskus vaikka jonkun vanhan tavaran putiikin. Tai intiimin pienen kahvilan jonka sisustaisin löydöilläni. Tiedän jo erään leipurinkin sinne.

~ ~ ~

Out of the blue

.. on pieni putiikki meren läheisyydessä, Solana Beachissä. Tämä pikkukauppa on jotenkin suloinen, siinä on parasta selkeän konseptin puute. Sisältä löytyy hieno kokoelma erilaisia simpukankuoria, meritähtiä, korallia. Lisäksi on vanhoja rapistuneita huonekaluja, vintagemekkoja, kenkiä, ompelutarvikkeita. Ulkona puutarhassa naiiveja hempeästi maalattuja kylttejä ja vähän korneja meriteemaisia lavasteita.

Mutta katseltavaa riittää, täällä voisi kierrellä pari tuntiakin, pelkästään simpukankuoria ihaillessa. Ja nuo pienet vintagemekot.. jos raskisin voisin tuollaisilla täyttää jonkun vanhan puuarkun. Siinäpä olisi tytöilleni ainekset moneen pukuleikkiin!















Out of the Blue, a little boutique in Solana Beach. It is so cute somehow, they sell everything from gorgeous sea shells to vintage door frames. And in the garden they have these naive pastel signs that say things like 'Gone to the beach'.

I love those vintage dresses. I could fill a trunk with those, my girls would love to play dress-up with them.

Uusi koti ajatuksissa

Tänään oli tiedossa kiva päivä, piti mennä ystävän kanssa kiertelemään vanhan tavaran putiikkeja. Sen sijaan niiskutan nenää kotona. Oivoi.

Pitäisi varmaan levätä, mutta mielessä liikkuu liikaa, ja autotallin laatikoiden purkausta pitäisi jatkaa. Tavaran karsinta jatkuu edelleen, haluamme muuttaa pienemmän kuorman kanssa kuin tänne tullessa.



Kahdeksan viikon kuluttua täällä pitäisi olla muuttofirma pakkaamassa taloa. Joku osoite pitäisi siis olla tiedossa kuorman suunnalle. Muttei ole vielä. Tiedän että useitakin tuttaviamme tämä kauhistuttaa. Ehkä meitäkin vähän välillä.

Katsottiin miehen kanssa eilen ohjelmaa nimeltä 9 by Design. Siinä newyorkilainen pariskunta, joilla on seitsemän (!) lasta ostaa ja remppaa Manhattanilta asuntoja joihin muut eivät koske. Siinä sivussa he itse muuttavat tusinan kertaa lapsikatraansa kera. Heidän rempseä meininkinsä lohduttaa. Jospa meillä onkin asiat aika hyvin kaikesta huolimatta.





Omat ajatukset tulevasta kodista ovat heittäneet häränpyllyä useankin kerran. Vaikka rakastan ajatusta urbaanista kerrostaloasunnosta keskellä kaikkea, onko se kuitenkaan paras ratkaisu lapsia ajattelen? Luulen että kaikkein paras juttu heidän mielestään on suorat portaat joita voi laskea alas patjalla. Piha jossa voi käydä heittämässä palloa tai keinumassa.

Yksi unelmakoti pitkillä portailla ja pikkupihalla onkin jo mielessä. Olen käynyt sitä virtuaalisesti katsomassa noin sata kertaa. Peukuttakaa siis että kaikki palikat kolahtavat paikoilleen ja pääsemme testaamaan uusia rappusia, siellä omassa uudessa kotikolossa.

Mission

Vielä muutama kuva lähetysasemasta itsestään.

Kaikki näkemämme missionit täällä Kaliforniassa ovat olleet hienoja, historiallisia paikkoja. Meillähän ei niin tuosta sanomasta itsestään välitetä, mutta kyllä nämä ehdottomasti käynnin arvoisia paikkoja ovat, oikeita rauhan tyyssijoja.

Espanjalaiset valloittajat ovat aikoinaan nämä lähetysasemat perustaneet, levittämään katolilaista uskoa Amerikan mantereelle. Katolisen kirkon omistuksessa ne ovat edelleenkin. Tunnen vähän huonoa oloa siitä että annamme käynnillä rahaa katoliselle kirkolle (näihin on pääsymaksu), ajatellen kaikkea sitä hyväksikäyttöä mitä kirkossa on katsottu läpi sormien. Toisaalta kuitenkin pidän tärkeänä tuota työtä mitä he tekevät restauroidessaan ja ylläpitäessään näitä menneisyydestä kertovia hienoja miljöitä.

Kaksipiippuinen juttu.









This is probably last mission visit since we have now seen all of the three that are close to us.

We do not care so much about the message delivered by the church.. but the historical aspect of these places definitely makes them worth the visit.

And every time I go to one of these places, this song by one of my favorite artists starts playing in my head. She's so lovely and talented.