Pitäisi varmaan levätä, mutta mielessä liikkuu liikaa, ja autotallin laatikoiden purkausta pitäisi jatkaa. Tavaran karsinta jatkuu edelleen, haluamme muuttaa pienemmän kuorman kanssa kuin tänne tullessa.
Kahdeksan viikon kuluttua täällä pitäisi olla muuttofirma pakkaamassa taloa. Joku osoite pitäisi siis olla tiedossa kuorman suunnalle. Muttei ole vielä. Tiedän että useitakin tuttaviamme tämä kauhistuttaa. Ehkä meitäkin vähän välillä.
Katsottiin miehen kanssa eilen ohjelmaa nimeltä 9 by Design. Siinä newyorkilainen pariskunta, joilla on seitsemän (!) lasta ostaa ja remppaa Manhattanilta asuntoja joihin muut eivät koske. Siinä sivussa he itse muuttavat tusinan kertaa lapsikatraansa kera. Heidän rempseä meininkinsä lohduttaa. Jospa meillä onkin asiat aika hyvin kaikesta huolimatta.
Omat ajatukset tulevasta kodista ovat heittäneet häränpyllyä useankin kerran. Vaikka rakastan ajatusta urbaanista kerrostaloasunnosta keskellä kaikkea, onko se kuitenkaan paras ratkaisu lapsia ajattelen? Luulen että kaikkein paras juttu heidän mielestään on suorat portaat joita voi laskea alas patjalla. Piha jossa voi käydä heittämässä palloa tai keinumassa.
Yksi unelmakoti pitkillä portailla ja pikkupihalla onkin jo mielessä. Olen käynyt sitä virtuaalisesti katsomassa noin sata kertaa. Peukuttakaa siis että kaikki palikat kolahtavat paikoilleen ja pääsemme testaamaan uusia rappusia, siellä omassa uudessa kotikolossa.
20 kommenttia:
Uuh, jännää, peukutan!
Peukuttaa ;)
Varpaatkin ovat pystyssä!
Ja kuule sympatiaa ja ymmärrystä riittää tästä osoitteesta! Tuttavista viis, kukin elää omaa elämäänsä siten kun lystää. Ja jos te aikuiset otatte lunkisti niin ei moiset epäväarmuudet, kuten muutto-osoitteen uupuminen, lapsiakaan häiritse. Näin ainakin meillä.
Mua pelottaa pitkät suorat portaat. Partaat ihan yleensäkin. Johtuneen muutaman vuoden takaisesta lipemisestä anoppilan puuportaissa - kaksi selkänikamaa murtui. Kas, kun en ollut älynnyt ottaa patjaa alleni! Pitäis varmaan ottaa täällä käyttöön, asumme nimittäin neljässä kerroksessa! Uskallankohan kerto moisesta viihdykemahdollisuudesta lapsille...
Täälläkin peukut pystyssä:)!
Tsemppiä uuden kodin etsintään!
Täällä myös peukut ja varpaat pystyssä, että asiat kääntyvät toivomallasi tavalla !
Millaisella kameralla muuten kuvaat ? Ja millä kameralla aloittelit kuvaajan uraasi ? Tarinan aihe ?
Kiitos taas ihanista kuvista !
Take care !
Ulla
Peukut ja varpaat pystyssä täälläkin!
Peukut ja varpaat pystyssä täälläkin! Asioilla ON tapana järjestyä!!!
-Elina
Hei, tulin (pitkän tauon jälkeen) käymään ja selailin kauaksi taakse päin. On todellinen nautinto katsella kuviasi. Mielenkiintoisia retkiä ja paikkoja. Ihailen varsinkin rantamaisemia.
Onnea kodin hankintaan.
Peukutetaan täälläkin! Ihanat kuvat, tulipa hyvä mieli!!!
Onnea kodin etsintaan, eikohan se oikea teille loydy ihan ajallaan. Itse aina luotan asioiden jarjestyvan, ja niinhan ne on tahan asti tehneet. Minakin nain vahan 9 by Design ohjelmaa, onneksi meilla on vaan 3 lasta, taytyy sanoa ja muutetaan n. 4 vuoden valein. ;-)
Kiitokset kaikille peukutuksista! Toivotaan parasta..
Ullalle terveisiä että kuvaan Canonin 5D:llä josta on kohta paukut loppu. Ainakin sellaisia merkkejä se antaa.. Kuvaajan ura, heh, anteeksi nyt mua vähän naurattaa. En miksikään ammattilaiseksi itseäni katso vaikka valokuvaajan tutkintokin on suoritettu.. Mutta sen voin kertoa että vakavammin aloin kuvailla jotain 11 vuotta sitten kun sain mieheltä lahjaksi filmijärkkärin. Toki mulla ennen sitäkin oli kameroita ollut.. mutta sellasia pikkuräpsyjä.
Peukut ja varaat pystyssä.
Vilijonkka puhui asiaa, voin täysin kompata hänen sanomaansa noista muutoista.
Minä sanon lapselle aina, että meillä on kaikki hyvin, kun on katto pään päällä, ruokaa, kirjoja ja rakkautta.
Etä eiköhän teilläkin ole:) Sillä en hetkeäkään usko, etteikö mitään kattoa pään päälle löytyisi. Vaatimustaso onkin sitten jo asia erikseen.
Me elämme jatkuvassa epävarmuudessa, kuukausi kerrallaan. Se on niin elämäntapa, ettei sitä edes ajattele.
Tuttavista ja muista "neuvojista" tosiaankin viis!
Ihanat kuvat!!!
Voimia ja peukku pystyssä täälläkin!!!!
Ainaisessa taloudellisessa epävarmuudessa itsekin olen tottunut elämään välillä paremmin välillä huonommin. Neuvojia ja kauhistelijoita löytyy aina.
Kuten Liivia sanoi: niistä viis!!
Peukutetaan kaikilla kahdella peukulla! Ihana lasten riemu näissä kuvissa, meillä on mutkikkaat portaat, niissä tuo ei oikein onnistu. Asioilla on tapana järjestyä, joten en minäkään teinä huolisi, vaikkei uuden kodin paikka ole vielä ihan varma. Toivotaan kuitenkin, että tämä koti tärppää.
Mun nuorimmaiseni olisi innoissaan näistä rapuista!
Meillä on rappuja mutta yhdet on liian kapeat, toiset liian lyhyet ja kolmannet muuten vaan vääränlaiset tällaiseen huviin.
Toivon kanssanne että saatte sen mitä eniten toivotte!
Peukut on pystyssä! Hauskoja kuvia. :D
Kiitokset kaikille vielä kommenteista!
Meidän isoin huoli on siis tällä hetkellä että mies saisi sen työtarjouksen, sieltä tietystä suunnasta. Sitten voisi katsella jo vähän vakavammin niitä asuntojakin...
Mutta nyt alkaa olla jo vähän kiire ja hoppu, joten peukutukset on tarpeen edelleen, eniten sen työpaikan saannin suhteen!
Peukutan kanssa!! :)
ihania lapsimeno-kuvia!
Kyllä ne palat paikoilleen loksahtaa, ihan varmasti! Tsemppiä tavaroiden läpikäymiseen: se on puhdistavaakin, heittää turhaa ja puoliturhaa pois :)
Lähetä kommentti