Näimme Los Angelesissä Renoirin näyttelyn. Kuusi huonetta tauluja, lähinnä 1900-luvun puolelta. Ihailin taitoa jolla Pierre-Auguste on tavoittanut ihon sävyjä ja hehkua.
Hyvää taideharjoitusta lapsille, alkoivat väsähtää jo toisessa huoneessa, muttemme lannistuneet.
Eilen illalla lähdimme rannalle, mukaan illalliseväät ja piirustustarpeet. Vangitsimme paperille auringonlaskua.
Valon kaikotessa hiipi paperille mereltä illan kosteus. Yritti rutata teoksiamme.
Minusta ei tule enää tällä iällä Renoiria, lapsista vielä ehtisi.
We saw a Renoir exhibition in Los Angeles. I admired the skill with which he captured the glow and hues of the skin. So beautiful.
Last night we packed a picnic and went to the beach, to draw the sunset. I have to admit I will not become Renoir anymore at this age, the kids would have time for it though.
8 kommenttia:
Kivat tunnelmat!
Huomaan, että olen enemmänkin kasvattanut lapseni piirtäjäksi kuin että se olisi tullut häneltä luonnostaan. Itselläni lapsena piirtämisenhimo tuli itsestään, siihen ei kukaan ohjannut tai patistanut. Piirsin aina.
Piirtävän lapsen kanssa on helppo liikkua, aina on tekemistä, jos vain on välineet mukana.
kiitos tästä hienosta blogista! ihan harkitaan ameriikkaan lähtöaä niin myönteinen kuva maasta tulee juttujesi perusteella (kv-politiikka ja usein uutisointi antaa päinvastaisen).
Liivia, meillä tytöt hakeutuvat itsestään piirtämään ja maalaamaan. Samanlainen olin itse pienenä.
Poikaa ei kiinnosta samalla tavalla kuitenkaan, hän tykkää lyhytjänteisestä ja fyysisestä hommasta..
Vankavesi, kiitos kommentista. Tottakai täällä paljon huonoakin on, mutta en niistä viitsi blogissa tilittää. Maisemat, ilmasto ja nähtävyydet kuitenkin aivan loistavia.
Aivan ihana fiilis näissä kuvissa! Suorastaan tunnen kesäillan lämmön -silloin kun se on lämmin näillä leveysasteilla! Nythän siihen on vielä matkaa...
No vaikkei susta ihan renoiria enää tulisikaan, niin hienoa kun edes yrität löytää sisäisen renoirisi lähtemällä rannalle piirustuskamppeinesi!
Meillä taas vanhin ei koskaan ns. keksi mitä piirtäisi. Tykkää kovasti kuulemman, mutta ei sitten muka keksi. Mua ärsyttää moinen asenne! Keskimmäinen piirtää valtavia mielikuvitusmaailmoja, missä ja milloin vain, mutta erityisesti sängyssä ennen valojen sammuttamista. Ja kuopus, hän värittäisi, värittäisi, värittäisi...
niin paljon värejä, kukkia ja kesää näissä kuvissa. kävin itsekin kävelyllä auringossa juuri, kun taivas veti pilveen, oli hyvä syy vetäytyä sisälle.
tuosta piirrustuskuvasta innostuneena taidan kaivaa esiin piirustusvälineet nyt..
Tosi nättejä kuvia, varsinkin tuo ensimmäinen! Jotenkin hienosti aurinko on siinä just hyvässä kohdassa, voisi melkein ripustaa seinalle.
...mutta sinun valokuvasi ovat taidetta myös!
Aivan suunnattoman ihana tuo missä tytär lepää päätä isän sylissä!
Lähetä kommentti