Mirror, mirror

Pitäisi olla karsimassa tavaroita, lajittelemassa ja luopumassa. Sen sijaan vein perheen La Mesaan, jossa on mielestäni parhaat vanhan tavaran kaupat koko San Diegon seudulla. Ja siellä se odotti, yksi vanha peilikaunotar.

Hullua sinänsä, tässä talossa kun on peilejä käsittämätön määrä, suoraan verrannollinen eteläisen Kalifornian ulkonäkökeskeisyyteen. Mutta ne ovat kaikki kiinteitä, tähän taloon kuuluvia, eivät meidän omia (onneksi).

Kun seuraavaan omaan asuntoon päästään, tahdon sinne vain tällaisia vanhoja kauniita. Ei mitään lääkekaappipeilejä, kiitos.

Saimme perjantaina pihapiristyksen. Kaikki rikkaruohot kitketty, pensaat, puut ja ruusut leikattu, uusia kukkia istutettu. Istuin pitkään pihakeinussa ja katselin laventeleissa pörrääviä kolibreja ja mehiläisiä.



A vintage mirror find, over the weekend.

Really should be sorting through our things, and getting rid of stuff instead of getting new. But the mirror was irresistible. Besides, we only own one mirror right now.

Funnily though, our house is full of mirrors, over the sinks and on the doors. Luckily they belong to the house that we are renting, and are not ours. I think the crazy amount of mirrors reflects how conscious southern Californians are about their appearance.

Viimainen Monica

Siskontytön viimeinen päivä Kaliforniassa. Ajeltiin pitkin poikin Los Angelesia.

Santa Monican laiturilla oli tuima tuuli. Niin voimallinen että linnutkin lensivät sivuttain, asetelmassa kuitenkin.

Uhmattiin kylmää ja syötiin jäätelötötteröt. Lapset kävivät karusellissa ja pienessä vuoristoradassa. Sitten suunnattiin Hollywoodin kukkuloille.

* * * *
It was my niece's last day in California. We drove all around Los Angeles, stopped at the Santa Monica pier too. The wind was so strong that even the birds flew sideways.

It didn't stop us from having ice cream. The kids rode on a carousel and a little roller coaster. Then we headed for the Hollywood hills.

Auringonlaskua ikuistamassa

Näimme Los Angelesissä Renoirin näyttelyn. Kuusi huonetta tauluja, lähinnä 1900-luvun puolelta. Ihailin taitoa jolla Pierre-Auguste on tavoittanut ihon sävyjä ja hehkua.

Hyvää taideharjoitusta lapsille, alkoivat väsähtää jo toisessa huoneessa, muttemme lannistuneet.

Eilen illalla lähdimme rannalle, mukaan illalliseväät ja piirustustarpeet. Vangitsimme paperille auringonlaskua.

Valon kaikotessa hiipi paperille mereltä illan kosteus. Yritti rutata teoksiamme.

Minusta ei tule enää tällä iällä Renoiria, lapsista vielä ehtisi.



We saw a Renoir exhibition in Los Angeles. I admired the skill with which he captured the glow and hues of the skin. So beautiful.

Last night we packed a picnic and went to the beach, to draw the sunset. I have to admit I will not become Renoir anymore at this age, the kids would have time for it though.

Wild flower tour

Kukkia autiomaassa, vihdoinkin! Alla raportti englanniksi, en lähde suomentamaan kukannimiä..

At last, we saw the blooming desert! And our visitor got to enjoy the wildflowers too.

Desert sunflower.



Beavertail cactus.



Loads of caterpillars!



Desert lily.



Ocotillo in bloom.

Järistyksiä Julianissa

Olemme kotona taas, kaikki vieraatkin kaikonneet. Ensimmäisenä oli tarkastettava talo, Meksikon puolella tapahtuneen järistyksen jälkeen. Ei mitään vahinkoja, ei edes tavaroita pois paikaltaan. Hyvä niin.



Järistyksen tapahtuessa olimme juuri saapumassa tähän vanhaan hotelliin Julianissa. Olimme autossa, joten emme edes tunteneet sitä, vaikka se oli kuulemma heilauttanut kunnolla tätäkin pientä kaupunkia. Viinakaupan omistaja oli joutunut seisomaan hyllyn edessä pullojaan halaten vahinkojen välttämiseksi..



Lapset varasivat huoneensa heti. Miehen kanssa mietimme joudummeko sängyttä yöksi. (Esikoinen siirrettiin kuitenkin veljensä viereen vaivihkaa yöllä, kun oli nukahtanut.)





Minä nukuin vähän huonosti, olin unohtanut korvatulpat kotiin. Mies kuorsasi ja jälkijäristykset heilauttivat välillä sänkyä. En kuitenkaan pelännyt, halusin vain unta..

Kaikenkaikkiaan kiva kokemus kuitenkin. Tykkäsin tästä vanhasta hotellista, vanhin lajiaan Etelä-Kaliforniassa. Kello viiden teetarjoilussa oli tunnelmaa.

Mekkoprojekti

Suomi-vieraamme on meillä vielä parisen päivää. Kovasti on kierrelty ja katseltu, mutta välissä on mukava viettää vain hetkiä kotosalla.

Hän oli virkkuupuuhissa sohvan nurkassa, minä tartuin Marimekko-kaftaaniin, kymmenen dollarin webbilöytö.



Vaikka tällaisessa liihottelisikin mielellään kotona pitkin huoneita teekuppi kädessä, ei pituus eikä malli pitemmän päälle jaksaisi miellyttää. Tartuin saksiin, naks naks, pituudesta reilusti pois. Sivuiltakin sai kaventaa (muttei lanteilta liikaa, olen päärynä).



Anthropologielta löydetty vyö pääsi uuden tunikamekon kaveriksi.



Tässä asussa lähdettiin siskontytön kanssa thai-illalliselle ja elokuviin. Crazy heart. Oikein kiva naistenilta!



Our visitor is still here for a few days. We have been going all over town, yesterday was good to just stay home and take it easy. While she was crocheting on the sofa, I grabbed the scissors and modified a long dress by Marimekko that I had found on the web for 10 dollars.

What do you think of the end result? I wore it to a thai dinner and movies. We had a fun girls night out.

Sunday: sea and sand