tiistai 30. joulukuuta 2008

Winter day in Estes Park

Estes Park on pieni vuoristokylä Kalliovuorten luonnonpuiston kyljessä. Kesäisin kylä on täynnä kuhinaa: luonnonpuisto vetää patikoijia, päiväturisteja, vuorikiipeilijöitä, ja kylä on lähin ruokailu- ja majoituspaikka.

Talvisin on hiljaisempaa, mutta hyvin viehättävää. Paljon pikkuisia putiikkeja, tarjolla kaikkea kotitehdystä jäätelöstä ja makeisista antiikkeihin, t-paidoista karhuntaljoihin.

Lapset himoitsivat tietysti tuota syömäpuolta. Ostimme suklaakeksejä lapsille ja aikuisille sellaista mantelisuklaata (almond bark), suklaisia paloja joissa oli kokonaisia manteleita.

Minun ehdoton suosikkini kylässä on pikkuinen kauppa jossa myydään paitsi uusia pieniä koriste-esineitä (jotka eivät minua kiinnosta) myös antiikkiesineitä: vanhoja puulaatikoita, matkalaukkuja, keittiövälineitä ynnä muuta. Kaikki on yleensä aika halpaa: nytkin osui silmään kaunis luonnonvalkoinen vanha matkalaukku, kaksitoista dollaria. Piti mennä uudestaan käymään ja hakemaan mutta sinne se vielä jäi.


Tämä lienee hyvin amerikkalainen herkku: candy apple. Omena joka kuorrutetaan kinuskilla tai sokerisiirapilla, sitten kieritetään vielä pähkinöissä tai muussa koristeessa.

Jäin tuijottamaan noita kuparipannuja..

Yksi kauppa joka jäi vielä näkemättä on alla. Kymmeniä erilaisia soittorasioita. Kurkin vain lasin läpi, toiset kiiruhtivat jo autolle.


Jottei nyt liian auvoinen kuva jää tästä päiväkävelystä, niin kerrottakoon että yksi marisi koko ajan huonosti ollutta kintasta, toinen hinkui syliin kannettavaksi ja kolmas kinusi jäätelöä. Hymyt irtosivat vasta kun mies heltyi kantamaan, kuten aina.

Our quick day walk in wintery Estes Park. With three kids, there is invariably something not right and a walk turns into a drag instead. Or a carry.

maanantai 29. joulukuuta 2008

Talviajelulla

Lunta! Ja vuoria. Olemme Coloradossa.

Lähdimme ajelulle tapaninpäivänä, Kalliovuorten luonnonpuistoon. Tie kipuaa pikkuhiljaa 2900 metrin korkeuteen. Korvat poksahtelevat, on vähän hiprakka olo.

Talvinen maisema näyttää hyvin mustavalkoiselta Kalifornian auringon ja vehreyden jälkeen. Mutta myös hyvin nostalginen on tunnelma. Olikohan lunta ollut kuitenkin ihan pikkuriikkisen ikävä?

Tuuli on todella kova ylhäällä huipuilla, lennättää lunta vaakatasossa. Kauan en tarkene ottaa kuvia ulkona, karkaan takaisin auton lämpöön.

Tie lopussa, suljettu jo lokakuussa. Tästä eteenpäin ei enää aurata. Kesäaikaan olemme ajaneet tien korkeimpaan kohtaan, 3700 metriin. Maisemat ovat siellä todella huikeat.


We are in Colorado for Christmas. Took a little ride on Boxing Day on Trail Ridge Road, which leads thru the Rockies. Highest point on the road is at about 3700 meters, but we do not get that far, most of the road is closed in wintertime.

The scenery is very black and white compared to our sun and green in California. But it is very nice to see snow again.

maanantai 22. joulukuuta 2008

Jouluiloa!

Se on menoa nyt. Loppuilta menee pakkaillessa ja ehkä vielä muutamaa lahjaa kääriessä. Huomenna koko kööri hyppää koneeseen kohti Coloradoa.

Kiitokset kaikille teille jotka olette seuranneet asettumistamme tänne Kaliforniaan. Kortit täältä auringosta jatkuvat sitten ensi vuoden puolella. Toivotan teille kaikille ihanaa, tunnelmallista joulua!


Thanks to all of you who have followed our family's settling into California. Special thanks to all of you who find the time to comment! Our cards from sunny San Diego will continue with the new year. Have a very merry and relaxing Christmas!

Luvassa lunta

Lähdimme hakemaan vielä viimeisiä joululahjoja ennen huomisen lentoa. Ajelimme vaihteeksi vähän kiertoteitse, kukkuloiden kautta. Tien nimi on mahtipontisesti Del Dios Highway (olisko tuo jotain kuin jumalten tie?).

Talvipäivänseisauksenakin riittää täällä edelleen valoa. Ei tietoa lumesta, loskasta. Sadetta tuli pari päivää putkeen, mutta hyvin kuivalta näyttää edelleen.

Pysähdyimme pikkutauolle lämmittelemään aurinkoon. Tänään olikin harvinaisen lämmin, lähemmäs parikymmentä astetta. Viime aikoina sää on näes hieman viilennyt, niin että olemme jopa saaneet takkeja kaivaa esille. Ja reissua varten olemme haalineet talvisaappaita, myssyjä, huiveja sieltä sun täältä. Perillä Coloradossa odottaa jopa kymmenen pakkasastetta ja lunta!

perjantai 19. joulukuuta 2008

Joulua vaan Kaliforniasta

Tänään tyttö tallustelee pyjamassa koko päivän. Ihan luvan kanssa. Ja vieläpä koulussa.

Melkein itkua väänsin kun puin hänet aamulla viimeistä koulupäivää varten ennen joulua. Päivän teema oli 'crazy hair day' ja 'pyjamat päällä elokuviin'.

Meillä ei yleensä niin välitetä perinteistä. Olemme enemmänkin maailmankansalaisia, johtuen jo tästä omasta perheemme kaksoiskansalaisuudesta. Mutta joku raja sentään. Minusta koulussa kuuluu olla joulujuhla, ja nähdä vaivaa valmisteluissa. Hiukset kammattuina kauniisti ja parasta yllä.


Yritän yleensä olla neutraali kulttuuristen asioiden suhteen. Välttää esittämästä stereotypioita tai pilkkaamasta toisten tapoja. Edelleen sen vuoksi, että omassakin perheessä on näitä eroavaisuuksia sen suhteen mikä on korrektia, sopivaa ja kaikkien tunteet huomioon ottavaa. Mutta tätä (kuten monta muutakin asiaa) pidämme kyllä mieheni kanssa naurettavana. Siis ettei koulussa voida juhlia joulua kun on juutalaisia, aasialaisia, monen uskonnon ja maan edustajia. Sen sijaan pukeudutaan pyjamiin ja laitetaan hiukset monelle sutturalle. Että olisi jotain yhteistäkö??

En halunnut viedä tytön iloa tästä päivästä, enkä viedä häntä kouluun muista poikkeavana protestini merkkinä. Hän odotti iloisena iltapäivän elokuvahetkeä jumppasalissa nallukan ja kavereiden kanssa. Joten sutturat päähän siis (niitä saikin vääntää, tällä tytöllä on tukkaa!). Pingviinipyjamat ylle ja kylpytakki lämmittämään kohmeista aamua.
Tai lähinnä koomista, sanon minä.
******
Last day in school before Christmas. No parties (well a small holiday lunch in class yesterday), no Christmas plays, no dressing up. Rather dressing down. The kids have a pajama day, in addition to crazy hair day. Watching a movie in the gym in the afternoon.
Even though I try my best to try and consider cultural differences (we are a multicultural family after all), I don't quite understand taking political correctness this far. I find this rather comical. And sad.

keskiviikko 17. joulukuuta 2008

Seven

No huh.

Pitkä blogitauko, mutta selittynee sillä että vieraiden lähdettyä oli vuorossa synttärijuhlat esikoiselle. Nyt seitsemän, tuo tytöistä ihanin.


Olohuone tällättiin ilmapalloin ja jouluvaloin. Huonekalut syrjään ja sitten jorailemaan!

Kavereita saapui viisi plus kolme omaa, johan siinä oli vauhtia ja vilskettä.

Tanssin lomassa leivottiin kakku ja keksit, jokainen sai koristella.

Nyt onkin pitänyt ihan vaan huoahtaa pari päivää. Jouluvalmistelut on vielä täysin hunningolla, mutta mitäs tuosta. Olemme menossa jouluksi sukulaisiin Coloradoon, joten puolijouluinen kotikin riittänee.

After our visitors left, we had a party for our seven-year-old. Dancing, baking, lots of fun. Feeling drained out now though. Not feeling ready for Christmas, but I assume it will happen regardless.

lauantai 6. joulukuuta 2008

Pojista miehiksi

Olemme nyt viikon verran olleet huoltajina siskoni pojille, sillä välin kun vanhempansa ovat risteilyllä. Kuusi lasta kotona, ei pulaa tekemisestä.

Kun pienemmät ovat olleet koulussa ja tarhassa, olemme poikien kanssa ajelleet pitkin poikin, katselleet maisemia, tekeytyneet turisteiksi. Siinä sivussa olen saanut kuunnella juttujaan takapenkillä.

Voi mitä poikaenergiaa. Aiheet käsitelleet viritettyjä mopoja, vaikutuksen tekemistä mimmeihin, biisejä joissa parhaat kitarariffit. Äänenmurroksen kähinäksi värittämää naurunremakkaa ja sellaista vähän tunkkaista teinituoksua.

Vaikka välillä väsyttävääkin, myönnän, niin ihan hellyyttävää kuunnella ja katsella. Raajat kasvaa kohinalla, kun pysyisi päätkin mukana menossa.

keskiviikko 3. joulukuuta 2008

Vintage and recycled in style

San Diegossa, kuten muuallakin tässä maassa, riittää materiaa. Kaupat ovat pullollansa tavaraa, ja taloudellinen tilanne näkyy siten, että tavara ei liiku ihan entiseen tapaansa. Joka puolella on siis jatkuvasti ylitarjontaa ja alennusmyyntejä.

Lähdimme pikkuvieraiden kanssa kurkkaamaan mitä kuuluu vintagekauppoihin. Suunta siis Hillcrestiin, josta putiikkeja löytyy useita.


Wear it again Sam on tyyliltänsä hyvin siloiteltu. Se on myös selkeästi uskollinen tietylle ajanjaksolle, 1900-1950-luvuille. Kaikki vaatteet, kengät, korut ja muu oheistavara on hyvin kauniisti aseteltu.

Hintataso on tavallista vintage-kauppaa korkeampi. Kaikki asusteet ovat priimakunnossa.

Miesten puolelta löytyi näin tyylikkäästi järjestelty nurkkaus.

Oven vieressä vielä koruja, jos unohtui ostaa mekkoon sopivaa somistusta.

Ihan Samin naapurissa on Flashbacks. Siirrytään ajassa pikkuisen eteenpäin. Täältä löytyy jo 70-lukuakin, ehkä jopa kasarijuttuja.


Lapsia viihdytti liikkeen etuosan valikoima, minä kiertelin sillä välin katselemassa vaateräkkejä.

Nyt tiedän mistä tulen hakemaan seuraavat farkut. Keskimääräinen hinta näillä 10 dollaria. Ihan kaikensorttista ja -sävyistä.

Ja kenkiä...


Tarviiko kukaan nahkatakkia? Tosi kaunis patina näissä.

Mahat alkoi jo mouruta, joten käytiin välillä lounaalla. Tämä kiva patio ja erittäin hyvät leivät löytyivät Hillcrest Sandwich Companysta.

Ja vielä jaksaa! Buffalo Exchange on ketju, jolla on liikkeitä ympäri jenkkilää. San Diegossa kaksi putiikkia (tässä onkin kuvia molemmista liikkeistä, koska aiemmin olin pikaisesti pyörähtänyt niistä ensimmäisessä). Buffalolta löytyy lähinnä ihan uutta vaatetta, käytettynä siis.

Kenkätaivas. Erittäin nättejä ja edullisia kenkiä. Ja hyväkuntoisia, melkein kuin uusia.


Reilusti tilaa katsella. Miesten ja naisten vaatteet hyvin eritelty, omat räkit t-paidoille, tunikoille, mekoille, takeille.

Sitten oli vielä erikseen pieni design-nurkkaus. Ainakin Pradaa ja Franco Sartoa muistan nähneeni, vaikken mikään merkkifriikki ole todellakaan. Pradan kengät taisivat olla jotain 30 dollarin paikkeilla.

Tämä oli tosi hauskaa! Hyviä löytöjä voi kuulemma tehdä myös kirppiksillä joita on täällä valtavasti, ehkä joskus myöhemmin sitten lisää niistä.



I took a little tour of vintage and recycled boutiques in Hillcrest with the kids. Some Pacific Beach in there too. Unbelievable amount of stuff, all in very good shape. And good prices too. No need to go buy new jeans or shoes when you can get very cute recycled stuff for a lot less.