Olemme nyt viikon verran olleet huoltajina siskoni pojille, sillä välin kun vanhempansa ovat risteilyllä. Kuusi lasta kotona, ei pulaa tekemisestä.
Kun pienemmät ovat olleet koulussa ja tarhassa, olemme poikien kanssa ajelleet pitkin poikin, katselleet maisemia, tekeytyneet turisteiksi. Siinä sivussa olen saanut kuunnella juttujaan takapenkillä.
lauantai 6. joulukuuta 2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
14 kommenttia:
Heh heh, niin just;-) Pää ei aina yhdessä vaiheessa tunnu kasvavan samaan tahtiin kropan kanssa.
Minkä ikäisistä on kyse?
Jotenkin niin elämän makuista pienten poikien, pienten miesten elämää...
Mukavaa alkavaa viikkoa!
kuvista valittyy taydellista kaliforniaa vaikka en ole siella koskaan ollutkaan. tuuli hiuksissa ja surffareita.:-)
pia
Kyseiset naskalit tuntien... juttua kyllä varmasti riittää!! :)
Mulla ei ole samaan tilanteeseen enää montaa vuotta jäljellä...Kovin tunnen itseni nuoreksi ja riittämättömäksi.
Violet, pojat on 11 ja 14 vuoden väliltä.
Katilein, sitähän se juuri, elämää itseään.
Aurinko, kyllä se tuota ainakin tuossa meren tuntumassa on. Surffareita vilisee.
Anniina, aivan!
Vintage, jos tunnet itsesi nuoreksi niin ehkä parempi niin. Minä kun olen tuossa vastaavassa tilanteessa kun omat on teinejä jo vanha... ja varmasti aika väsynyt..
Voi hurja, olet rohkea. Minä pelkäisin moista poikalaumaa ihan oikeasti. Vastaavasti jos omani olisivat poikia pelkäisin luultavasti tyttölaumaa. Hyvä meininki kuvissa, onnen pojat.
Heh, en pelkästään tunne itseäni nuoreksi vaan myös olen (kun esikoinen on 20v olen 40v) ja kaikista pahinta: näytän huomattavasti nuoremmalta kuin mitä olen. Tai ehkä pahinta on sittenkin se, että en todellakaan tunne olevani kypsä teinipoikien äidiksi. Mutta kun ei tajunnut miettiä sitä kun vauvoja alkoi tehdä mieli...ja nyt ne on jo isoja enkä ole itse vanhentunut lainkaan;)
Näitä pojista mieheksi-vaiheita näen työmaalla, ja kovasti on kuvailemasi laista.
Kymmenen vuotta sitten opetin erityispoikaluokkaa, ja viime viikolla sain kahdelta heistä terveisiä. Olivat honanneet blogini. Heidän opettajanaan ei aina ollut tosiaankaan auvoista, mutta nyt jo aikuisilta oppilailtani oli kyllä lämmittävää saada terveisiä. Ne kuuluivat näin: "Oli hyvä kun olit niin hörhö. Arvaa kuinka monta naista ollaan hurmattu, kun ollaan tiedetty taiteilijoiden ja muiden hullujen nimiä."
Kiitos vaan Stephenie Meyer -vinkistä taannoin. Unet jäivät lyhyiksi kun luin ekaa osaa eilisiltana...
10 vuotta sitten olisin ollut onnesta soikeana, jos olisin saanut olla kyydissä mukana.... ;) ihania aurinkoisia kuvia!
Vilijonkka, en minäkään varmaan pitemmän päälle oikein osaisi pitää poikalauman ohjaksia.. mulla kun ei ole veljiä niin en oikein tuota miehistä maailmaa ole koskaan ymmärtänyt.
Liivia, hörhö, heh.. Hyvä kun annoit pojille vähän kulttuurin siemeniä.
Matroskin, olepas hyvä vaan. Täällä on kohta toinen osa lopussa. Kolmatta jo hypistelin kirjakaupassa.
17 neliötä, oletkos ollut semmoinen rasavillityttö joka innostuu mopoista?
Voitko laittaa minulle s-postia, en saa osoitettasi esiin profiilista, kun on vain nettiposti.
kissa_matroskin [miukumauku] yahoo.com
Heh, enpä oikeastaan...vaikkakin tykkäsin metsäretkistä ja extremeurheilusta...kotona lähinnä on aina pyörinyt meitä tyttöjä ja tyttöpuoleisia kavereita, pikkuvelikin on sen verran nuorempi, että olisin ollut ihan tohkeissani pelkästä miehisestä läsnäolosta ;)
Lähetä kommentti