Tämän joulun oli tarkoitus olla erilainen kuin aiemmat, ja sitä se taatusti olikin. Aamuiset riisipuurot laitoin kyllä lapsille, mutta sen jälkeen vietimme aikaa aurinkoisella terassilla, bongaten hylkeitä ja kuunnellen veden liplatusta. Oli niin ihanan rauhallista.
Aikaisin iltapäivällä ajelimme rantaa tiukasti myötäilevää kiemuraista maantietä, ihmettelimme runsaita lehmälaumoja kukkuloilla, huokailimme kauniita pieniä rantakyliä, ja poikkesimme syömään ostereita lounaalle. Minulle grillattuja, miehelle raakoja. Esikoinen oli lapsista ainoa joka uskaltautui maistamaan.
Illalla, kun olimme lahjat jo avanneet, havahduimme yhtäkkiä raikuviin joululauluihin ja haitarinsoittoon. Ikäänkuin musiikki olisi raikunut veden päältä. Kurkistimme ikkunasta, ja kyllä, naapurit olivat liikkeellä veneellä johon oli pystytetty joulukuusi valoineen, isä soitti haitaria ja koko perhe lapsineen lauloi joulusävelmiä. Otimme viltit kainaloon, istuimme terassille kuuntelemaan ja antamaan ansaittuja aplodeja!
* * * *
It was a very different Christmas Eve, indeed. We enjoyed the warm sun on our terrace, spotting seals in the bay. Later on, we took a little ride on the windy shoreline highway, saw herds of cows, and gorgeous little villages. We also stopped for lunch and had oysters. Grilled for me, raw for him.
Later that night, after we had already opened our presents, we heard some Christmas melodies. As if the music was coming from the water. We peeked outside, and sure enough, the neighbors were out on a boat rigged with a Christmas tree, lights and all. The father (we assume) was playing an accordion, while the whole family, kids along, were singing Christmas tunes. We grabbed some blankets and went out on the terrace, enjoying the show and giving them well deserved applauds.