Highway 101, josta olen aiemminkin jotain kirjoittanut, kulkee surffikaupunki Encinitaksen ja sen vieläkin hipimmän rantaahipovan kaupunginosan Leucadian läpi. Aina kun on aikaa, ajelen 101:stä hiljalleen, tykkään sen tunnelmasta. On pikkuisia joogamajoja, käsityöputiikkeja, tatuointiliikkeitä, surffipuoteja ja pikkuravintoloita jotka näyttävät ihan trooppisilta keitailta palmuterasseineen. Silmään on osunut jollakin matkalla myös tämä kahvila, Pannikin.
Kahvilarakennus on vanha asema, joka on siirretty alkuperäiseltä paikaltaan 101:n varteen 70-luvulla. Asema on rakennettu 1880-luvulla, ja sisällä sen korkeissa huoneissa aistii hyvin vielä sen vanhaa kulkuhistoriaa.
Eräs makeanperso hypähti heti ensimmäiseen pöytään oven vieressä ja huusi 'kaakaota!'.
Pannikinissa leivotaan kaikki itse (alakertaan pinotut valtavat jauhosäkit todistavat tämän) ja valinnanvaraa on. Piirakoita, kakkuja, muffinseja, pikkuleipiä. Kuvasta niitä ei oikein nyt huomaa... mutta kieli oli mennä mukana valitessa. 10 eurolla saimme neljä kaakaota ja kaksi valtavan isoa palaa suklaakermapiirakkaa. Oi mikä makea pläjäys. Nam.
Kahvilan toisessa päässä on putiikki josta voi ostaa kotiin teetä tai vastajauhettua kahvia. Jotain pikkutavaraakin siellä taisi olla.
Sisällä on pöytiä kahdessa kerroksessa, mutta ulkona taloa kiertää vielä leveä terassi. Voitte uskoa että viikonloppuisin täällä on oikea kuhina, ihmisiä tulee ja menee varvassandaalit vinkuen.
Pannikin is a great little cafe in easygoing Leucadia. It's housed in an old trainstation that was built in the 1880's. Tasty treats that are baked on the spot, and comfy atmosphere. Everything a good cafe should have.
14 kommenttia:
Voi miten ihana kahvila! Highway 101 on tuttu, ajoimme sitä kautta Los Angelesista San Diegoon, ja reitti on aivan ihana, pysähdyimme monessa paikassa matkan varrella ja oli aivan ihania paikkoja!
ooh! tuli ihania muistoja. me kavimme mieheni kanssa tassa amsterdamin kahvilassa joka sunnuntaiaamu lukemassa lehtia ja brunssilla
monta valovuotta sitten ennen lapsia.
http://www.diningcity.nl/cafedejaren/
Ihana ihana! Mutta ihana tuo on ollut myös asemana. Jos vertaa johonkin Pasilan asemaan... Kääk, miksi ennenaikaan kaikki oli kauniimpaa?
101 kuulostaa kadulta minun mieleen, täytyypä muistaa jos joskus sinnepäin pääsen. Eikä kahvilassakaan taida olla mitään marmatettavaa. Voi vitsi, ihan tuli hinku päästä Ameriikkaan!
Kiitos tästä!
Tuli samalla mieleen miten minun kahvilassa käymiseni oikeastaan alkoi Göteborgissa kun olin tavannut mieheni.
Olimme jatkuvasti kahviloissa ja söimme kakkuja ja pullia ja joimme kahvia niin että tärisin.
Nyt käymme..hmm..."hieman harvemmin..";-)
Kyllähän tuolla istuisi! Ja nuo portaat, ah!
Meilläkin oli miehen kanssa ennen vahva kahvilarituaaliperinne. Ja oli vielä lapsenkin jälkeen, sitten muutettiin tänne korpeen ja se kahvilarutiinista.
iiiiiiks! Ihana kahvila, aivan superihana! vanhat asemarakennukset ja kahvilat on olleet aina mun mieleeni, ja jos ne viela yhdistetaan nain herkullisesti niin oih...!
Ettepa onneksi asukkaan ihanalla alueella :D.
Huikea räystäs!! Ihanan näköinen paikka, kiitos jälleen, kun jaat sen muidenkin kanssa! :)
Tulikin mieli kaakaolle ja jollekin ihanalle leivokselle.
Ihana kun jaksat naita postauksia ja saadaan matkustella sun blogin kautta. Keep it goin'. :D
Kun sain ekan kesatyopaikkani (olin 15v) niin kavin aina keskustan Fasu kahvilassa syomassa kinuskileivoksen kotimatkalla. Nyt kun saisi tanne niita ilmestymaan 10. :-P
Soisi että täälläkin joku taho alkaisi pelastaa vanhoja asemarakennuksia tuon sortin kahviloiksi. Paikka vaikuttaa loistavalta.
Tiistaipotrettisi oli niin ajatuksiltaan kuin kuviltaankin upea. Lapsiperhe-elämä on todellakin välillä melkoista draaman ja komedian vuorottelua.
Yaelian, 101 on kyllä ihana jo pelkästään maisemien ansiosta kun meri näkyy vähän väliä.
Aurinko, joo, valovuosilta ne joskus tuntuu..
Matroskin, sanos se. Mutta onhan Suomessa vielä paljon vanhoja asemarakennuksia onneksi jäljellä. Jotkut onnekkaat on saaneet niitä asunnoikseen.
Vilijonkka, varmaan tykkäisit 101:n tunnelmasta. Enkä löytänyt marmatettavaa kahvilasta.. no ainoastaan sen etten saanut nautiskella tarpeeksi pitkään lasten kanssa.
Violet, Göteborgissa on varmaan myös hyviä kahviloita. Enoni asuu siellä mutten ole vielä käynyt.. ehkä joskus.
Liivia, kyllähän mekin käydään lastenkin kanssa. Mutta harvemmin, eikä se ole kolmen tenavan kanssa ihan yhtä... hmm.. terapeuttista hommaa. Esikoisen otan joskus mukaani yksin, silloin voidaan kaksistaan nautiskella ja tyttö kehrää kuin kissa.
Stina, tuo kahvila ei ole ihan meidän nurkilla, valitettavasti. Sinne pitää ajella jotain parikyt minsaa. Oliskin lähellä, varmaan norkoiltais jatkuvasti siellä.
17 neliötä, joo, katse kiinnittyi itselläkin tuohon räystäkseen. Mulla oli siitä lähikuvakin mutta se jäi nyt pois tästä reportaasista ;-)
Sansku, mulla on ollut mielessä että pitäis kirjata ylös nämä paikat itsellekin, johonkin kirjaan jotta muistaisi missä kannattaa käydä. Jos vaikka vieraitakin tulee..
Merruli, jos joskus käyt Oulussa käyppä katsomassa aseman yksi vanhoista rakennuksista siellä. Siinä ei ole kahvilaa, mutta ihana käsityöpuoti.
Ihan ekaksi on sanottava, että luulin tuon edellisen postauksen ensimmäisen kuvasi olevan jostain elokuvasta. Se on hiton kaunis, sinä siinä.
Entäs nämä sitten. Voivoi kun huokailen, näistä nousee se jo ennestäänkin oleva korkea matkakuume.
Mutta olen kyllä ihan huippuiloinen nyt tulleesta lumesta täällä :)
Papi, kiitos vaan. Ja mitä tulee kuumeeseen niin minäkin olen jatkuvasti sen kourissa, huolimatta kaikesta tästä retkeilystä täällä. Että jos voin tartuttaakin niin hyvä vaan..
Taas ihastuttava paikka.
Kahvittelut kahviloissa kahden miehen kanssa on meilläkin jääneet. Nykyisin, kun mies tekee töitä kotona, kahvittelemme iltapäivisin kuin mitkäkin eläkeläiset... ihan kivaa sekin, mutta kaipaan tosiaan kahvilareissuja. Varmaan vapaa aika taas koittaa joskus, lapset kasvavat kovin nopeasti.
Edellisen postauksen omakuvat ovat hienot!
Lähetä kommentti