Kuva-arkistoihin siis. Esittelyssä puutarhanhoitoa viime viikonlopulta ja ehkä vähän apulaistakin.
Keskimmäisemme toinen etunimi on Rose. Oikea ruusunnuppu hän osaa kyllä ollakin. Yleensä hymy valaisee kasvojaan, iloitsee ja innostuu helposti asioista, haluaa olla mukana apuna kaikessa.Oikea välkkykin on. Kielinero, keksii uusia ilmaisuja koko ajan kun ei kai olemassaolevat kelpaa. Lukee jo neljä-ja-puolivuotiaana lyhyitä sanoja kirjasta.
Vaan älkää antako ulkonäön hämätä. Saattaa vaikuttaa pieneltä, söpöltä, tasapainoiselta. Mutta huh jos jokin järkyttää hänen ratojansa, asettuu vastahankaan, ei miellytä senhetkistä olotilaansa. Otsalle kertyvät rypyt ja sisäänvedetty ylähuuli kielivät että kohta kuohuu yli. Räjähtää. Kirkuu. Heittäytyy kaarelle ja potkii.
Nauttikaamme siis vain tyynistä ja tasapainoisista hetkistä ja kauniista ulkokuoresta.My camera is enjoying a well deserved break, in service. Therefore digging photos from the archives of last weekend, tending the garden with the middle child. Her second name is Rose, and rosy she is, most of the time. Sweet, smily, always eager to help.
Do not let this fool you though. When things do not go her way, specifically when she decides things are not going her way, it is the end of the world. Boiling over, erupting, screaming, kicking.
Best to just enjoy the good moments.
12 kommenttia:
Voi mikä suloinen Ruusu!
Mä en saa tarpeekseni teidän tammikuusta: kirkasta, valoisaa, sinitaivasta. Oi oi.
Iiiikkkkk ihana kummityttöni mun! Ihan just se vasta tuhisi rintaa vasten kirkossa ristiäisissä :´) Ja kirkui samaa rintaa vasten iltaharmistustaan pari kk myöhemmin.... ;)
Naisella pitää olla luonnetta!
Ihana tyttö joka tapauksessa! Kummatkin tyttösi ovat :)
:) Mun aiti vaittaa etta joskus huusin lattialla niin lujaa etta melkeen pyorryin kun unohdin hengittaa. En tieda uskonko, kun minahan olin AINA se kiltti ja lempea. Khm. :)
Voi, miten herttainen! :-) Osaan kyllä uskoa, että uhmaakin riittää. Siskoni kirosi juuri eilen hänen tyttönsä uhmaa, joka kuulosti hyvin samalta kuin tämän neitokaisen.
Isoinpapu, en saa minäkään tarpeeksi. Latailen tätä nyt niin kauan kuin kestää.
Hanna, niin... tuolla tytöllä niitä iltaharmistuksia oli... Hahaa, ja luonnetta löytyy kyllä, kauhulla odotan teini-ikää.
17 neliötä, onhan ne, aika mainioita.
Sansku, sun äidilläs on selvästi mennyt lapset sekaisin. Eihän niitä enää parinkymmenen vuoden päästä muista kuka huusi, vai mitä ;-)
Bisquits, mää pahoin pelkään että nyt on ohitettu uhmat, ja on vaan todellinen luonne esillä. Mutta osaahan tuo tosiaan herttainenkin olla.
Sinut on haastettu ;D
Ihania kuvia! Ja kuvaavat niin hyvin pikkuneidin pahaita puolia, hyväntuulisuutta ja uteliaisuutta :)
Varmasti nuo luonteen rosoisuudetkin siloavat vähän iän myötä. Toisaalta, onhan se hyvä että osaa ilmaista tunteensa... (?)
Kauniilla tytöllä kaunis nimi. Ja kyllähän ruusussa piikkejä täytyy olla. Ruusut lienevät kestävämpiä kuin Orvokit, Kielot sun muut.
Meidän kuopuksen toinen nimi on Rauha ja perheen kesken nauretaankin, että olisi pitänyt olla Villi...
Ja taas tällaisia kaunokaisia täällä, kirkkaassa auringossa, värien loisteessa. Minä lähden lenkille, ei tässä nyt muuta voi :)
Suloinen Ruusunen tämä teidän pikkutyttö. Muistan kuinka omanikin muutama vuosi sitten tuon ikäisenä oli touhukas pakkaus, jolla tunteet olivat pinnassa; iloa ja suuttumusta, hyvää mieltä, pahaa mieltä. Kaikkea sopivasti.
ihana nähdä vähän aurinkoa, edes kuvista.
täällä Helsingissä sama harmaus jatkuu päivästä toiseen...
Lähetä kommentti