Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
skip to main |
skip to sidebar
Lyyti
Suomalais-amerikkalaisen perheen eloa eteläisessä Kaliforniassa. Valokuvaraportteja, kahden kulttuurin kohtaamisia, sisustelua ja tutkimusretkeilyä.
My Etsy shop
Lyyti
My other blog
Blogiarkisto
-
►
2010
(67)
- ► heinäkuuta (1)
- ► toukokuuta (5)
- ► huhtikuuta (15)
- ► maaliskuuta (15)
- ► helmikuuta (17)
- ► tammikuuta (14)
-
▼
2009
(155)
- ► joulukuuta (13)
- ► marraskuuta (10)
- ► heinäkuuta (5)
- ► toukokuuta (16)
- ► huhtikuuta (13)
- ► maaliskuuta (15)
-
▼
helmikuuta
(19)
- Laskuveden aikaan
- Hiekkaa varpaisiin
- Yarn shopping in California
- Lankaa ja juttuja
- Whale of a time!
- Valaat, ohoi!
- Easy Encinitas, laid back Leucadia
- Hissuttelua edelleen
- Wish list for today
- Just for show?
- Halauksia ja pusuja
- Solana Beach
- Hymyä voittajalle
- Just another day
- Arvotaan ensimmäinen numero
- Pikku perjantaiseikkailu
- Spring is the season
- Paita vain
- Tourist round
- ► tammikuuta (18)
-
►
2008
(54)
- ► joulukuuta (9)
- ► marraskuuta (13)
- ► heinäkuuta (1)
Tietoja minusta
- Merja
- Welcome to my blog. We are a Finnish-American family living in southern Finland, sharing with you glimpses of our everyday life and our travels.
11 kommenttia:
hienoja kuvia! tuo ensimmäinen on aivan mahtava:)
Ui-ui! Onko siellä jo tuollaista, avojaloin. Minäkin rakastaisin tuollaista kevättä :)
Eikä! Tällaiset kuvat, jos mitkä herättävät suunnattoman kevät-odotuksen! Täällä on vielä hanget korkeat nietokset ja pakkasta kymmenen astetta, joten varpaiden uittamista rantahietikossa saa vielä odottaa tovin jos toisenkin. :(
Voi mikä valo!
Olisipa hauskaa, jos voisi kutsua tuota näkyä kevääksi.
Kauniita kuvia.
Tulispa tännekin jo kesä että pääsisi uittamaan talvivarpaitaan.
Melkein voi haistaa tuon meriveden tuoksun, täällä sen sijaan lumikasoja, valkoisia ja vähemmän valkoisia.
tosi kiehtovat kuvat, rytmiä ja liikettä!
Vertaisin rantaa laskuveden aikana oikein hyvän taidenäyttelyn ja kirpputorin yhdistelmäksi. Paljon kauniita ja ihmeellisiä muotoja, eikä koskaan tiedä mitä aarteita nousuvesi on mukanansa tuonut. Onnen tyttö olet kun pääset tuollaisesta herkusta nauttimaan. No, mitäpä sitä valittamaan, omaa saamattomuuttahan tämä on, eihän tuosta merelle hurauttaisi kuin muutaman tunnin. No, nyt on kyllä vielä liian hyytävää.
Kun asuin Englannissa, löysin laskuveden aikaan hiekasta TEKARIT! Aaargh. Vieläkin ihmetyttää, miten ne olivat sinne päätyneet.
Laskuvesi ja nousuvesi on kyllä jänniä juttuja, varsinkin kun Suomessa vedenpinnan nousut liittyy lähinnä vuodenaikoihin. Suomessa voi tietysti iloita siitä ihmeellisyydestä, mikä jään voimaan liittyy :) kiitos jälleen kauniista kuvista!
Outi kiitos. Ekasta tykkään minäkin.
Himalainen, kyllä täällä aina välillä saa hipsutella avojaloin. Nyt menossa taas muutaman päivän lämmin jakso.
Kotikisu, mulle oli maaliskuun kinokset yleensä se raskain kohta keväästä. Kun odotteli että eikö se lumi sula jo..
Celia, niin, sanos muuta. Jotenkin absurdiksi koen tämän vieläkin. Ja kaikki kukkii täällä.
Helinä, huomasin just että omatkin varpaat on vähän talviterässä. Pitänee ainakin punaista lakkaa sutaista.
Parola, ja se tuoksuu! Joskus jopa liikaa omaan nenään (ainakin laskuveden aikaan).
Aino, joo, olen miettinyt isompaakin sarjaa näistä..
Vilijonkka, niinpä, jos lapset on mukana meillä niin työnjako on se että mies katsoo niiden perään kun minä tuijottelen lähinnä hiekkaa ja kaikkea mitä sieltä löytyy.
Matroskin, kuolen nauruun! Siis tekarit!
17 neliötä, on jääkin kyllä ihmeellistä. Olen ajeluttanut miehen vanhempia meren jäällä Suomessa ja se jos jokin on heistä eksoottista (ja hiukan pelottavaakin.. tihii..)
Lähetä kommentti