Viimeinen koulupäivä, tahkoan kuin sumussa. Ilmassa on kireyttä ja kyllästymistä kiireisiin. 
Miehen ollessa matkoilla olen liikaa kiinni rutiineissa, vaikka taivun niihin huonosti. Tämä taivaanrannanmaalari kaipaa päiviinsä hetkiä jolloin voi irtautua todellisuudesta, huumaantua epäoleellisesta. En jaksa innostua lounaslaukkujen pakkailusta, kalenteriin tuijottamisesta, sinne tänne kinastelevien lasten kanssa säntäilystä.
Tulisi jo takaisin kotiin, tuo arjen suorittajani, ja vapauttaisi tästä tahmeudesta.
15 kommenttia:
Kauniita kuvia ja mukavaa luettavaa tämä blogisi:)
Huisit kuvat ja tutut fiilikset...
Upeita, hurmaavia, kauniita kuvia! :)
Kiitos.
Minakin mieluummin aina paa missa ties unelmissa kuin arjessa. Ruuan laitto JOKA paiva on tuskaa esim. Tarvitsen siivoojan ja kokin niin saisin rauhassa tehda mita haluaisin. :)
Kauniita kuvia!
Ajattelen aivan samoin.
Olen onnellinen ettei mies nykyään ole juuri koskaan työmatkoilla. Olen jotenkin aivan lukossa (jos sinä olet sumussa...) sen ajan. Tuntuu ihan pimeeltä mutta usein ajattelen ettei musta ole näihin hommiin, olemaan lasten kanssa. Omienikaan kanssa.
Tämä on aika ristiriitaista sen takia että normaalioloissa minä kuitenkin teen ne ihan samat asiat (no, melkein) kuin silloin kun mies on poissakin.
Nyt haluan sanoa oikein erityisen painokkaan kiitoksen kuvista.
Taianomaisia (vähän kulahtanut sana) ja näkee ettei ole silmät kiinni heitetty randomilla (kuten pruukaan itse tehdä kun en muuta osaa).
Kiitos Mirva!
Hanna, eikö sielläkään kotiäitipuuhat kirvoita oodeihin ;)
Helinä, kiitos sullekin! (omasikin ovat!)
Sansku, samaa mieltä kokkailusta. Tai no joskus tykkään, kun on aikaa eikä kukaan kiljumassa tai kiskomassa. Yleensä meillä mies kokkaa.
Violet, ei munkaan mieheni kovin usein enää reissuilla kulje. Siksipä se niin onttoa onkin kun on poissa. Meillä hän on se arkiaamujen käynnistäjä, tarttuu ripeästi juttuihin kun minä haahuilen..
Jaa että taikaa kuvissa, no kiitos. Jotain taikaa tarvittiinkin tänään selviytymiseen. Otin sitten tuon makroni kaapista, en ole pitkään aikaan sillä kuvannut..
Mua kyllä kovasti aina kiinnostaa tekninenkin puoli kun näen hyvän kuvan. Makro, siis - vaikka tarvitaan hyvään kuvaan tietysti muutakin kuin tekniikkaa, ja näissä sitä on. Nämä oli nyt jotenkin virkistävällä tavalla erilaiset.
Minä nautin juuri tästä arjesta nykyään todella paljon. Vastoinkäymisten kautta olen oppinut arvostamaan arkea, sitä arkea, kun ei tule suuria murheita. Tavallista arkea. Tätä on kaivattu ja odotettu.Jokainen on eri tilanteessa elämässään ja saa kokea sen eri tavoin, mutta minä koen sen tällä hetkellä näin. Kun oli hirveä pelko kuinka tullaan selviämään tulevaisuudesta, niin kaipasin juuri tätä tavallista arkea. Väsyyhän sitä, mutta jos selviän päivästä ilman suurempia vastoinkäymisiä niin olen todella tyytyväinen. Näin on meillä, eikä tämä tarkoita että väheksyn muiden kommentteja. Tämäkin aamu alkoi suurella pelolla mutta vaihtui helpotukseen. Tästä on hyvä jatkaa päivää...terveinä ainakin melkein...
Odottavan aika on pitkä...
hyvin kuvastaa nuo utuiset kuvatkin sitä.
Mäkin tykkään kyllä tehdä ja häärätä ja hoitaa asioita, mutta en jos on pakko. Siinätapauksessa mielummin viivyttelen, haikailen, keksin jotain "kivempaa" ja irtaannun :)
Toivottavasti miehesi tulee sitten jo kohta kotiin!
Viikonloppuja :)
Aivan mielettömän upeita nämä kuvat.
Minä myös olen Minnan tavoin arjen arvostaja, siksi en osaa muuta kommentoida.
Ihana fiilis tuli sun kuvista:)
Ihanat kuvat!
Nämä kuvat ovat kuin kangasta!
Minä olen meillä se ripeä, mutta jos en saa tarvittavaa suhteellisen isoa aikaa itsekseni ja omissa turhuuksissani tulee minusta kärttyisä ja vain puolinaisesti läsnäoleva.
Upeita kuvia!
Minäkin liityn näiden kuvien ihailijoiden joukkoon. Kauniita ja ihanasti erilaisia kukkakuvia.
Lähetä kommentti