Kouluun, kouluun

.. pitäisi jaksaa kulkea vielä neljä päivää. Ja sen jälkeen parisen viikkoa vapaamuotoisempaa kesäkoulua, jossa ohjelmassa vesileikkejä, elokuvissa käyntiä, päiväretkiä museoihin ja sen semmoista.

Näin me yleensä kuljemme, ellei tule niskaan koiria ja kissoja (lähestulkoon ei ikinä). Tai sitten ellemme ole pahasti myöhässä (kuten aina joskus).

Matkalla pysähdytään monen monta kertaa. Poimitaan rolly polly -koppakuoriaisia, ihmetellään etanoita tai sisiliskoja, maistellaan minttua puskasta. Törmäillään toisen perään ja sitten huudetaan ja niiskutetaan, valitetaan väsyneitä jalkoja ja kerjätään äitiä työntämään.

Onneksi välillä on myös alamäkeä. Silloin voi huristaa niin lujaa kuin uskaltaa.

Pysähdys! Onko tämä minttua? Ainakin se vähän siltä maistuu.

Jatketaan matkaa. Ollaan tarkkana, pikkuisen opettelussa miten pysytään potkulaudan päällä ja pidetään vielä lounaslaukkukin tangossa.

Ja tässä hännänhuippu. Unelmoija. Köpöttelen vierellä ja kehoittelen, houkuttelen, hoputan. Kello käy, kohta ollaan myöhässä!

Tarha näkyy, onneksi. Kun kaksoset on viety, loppumatka on esikoisen kanssa ripeä ja helppo.

Paluumatka on minun. Saan valita oman tahdin. Katsella rauhassa, nauttia auringosta joka on tässä vaiheessa jo täydessä terässä.

Kuljetan kättä pitkin tienvierustan ruohikkoa. Mexican feather nimeltään, tämä kauniisti hohtava, pehmeä heinä. Nipsaisen pikkupalan laventelia nuuhkittavaksi.

Päivä alkaa, pääsen kotiin tekemään aamuteen ja miettimään tulevaa viikkoa. Mies on matkoilla Kiinassa, vähän orpo olo taitaa minulla nyt olla.

Scenes from our trip to school. Lots of stops on the way, to look at snails, rolly polly bugs, smell the flowers.

And then someone runs into another. Crying, checking for scratches. Everything ok, let's go, we will be late!

But on the way back, I can pace myself. Take my time, breathe deep. The beginning of another week. Three weeks of school mornings now, then vacation.