Majapaikkamme kuvailuun eivät kertakaikkiaan adjektiivit riitä. Paikka oli niin huikean kaunis että vieläkin huokailuttaa.
Paikka oli valokuvaajan unelma. Minne tahansa kameran olisi osoittanut, olisi tuloksena ollut täydellinen harmonia. Lempeät väriskaalat, kauniisti kuluneet pinnat, paljon kirjakasoja, sinne tänne tipahdelleita kukkien terälehtiä.
13 kommenttia:
Oo, huikean kaunista, todella! Lemmikkipari on myös suloinen.
Olisinkohan seonnut tuolla kauneudesta. Kertakaikkiaan täydellinen majatalo!
Neljännen kuvan kaakelit ottaisin koska tahansa meille keittiöön ja jos olisi kissakin, niin voi olla että nappaisin tuon nimenkin, niin hyvä:)
Näitä janoaa lisää!
Kaunista tosiaankin. More pictures please!
Lisää kuvia minullekkin pian! Ihanaa, näitä odoteltiin kuukausia :D
Kiitti meilistä, vastailen pian mutta netti pätkii vähän väliä :D
Voi ihanuus noita kaakeleita. Paikka kuulostaa ja näyttää todella hyvältä.
Voi ei, nyt iski matkakuume...!
Onpa kaunista, kertakaikkiaan. Kissaa teki mieli paijata.
smsredipHotelli, jonka lattioilla kulkee kilpikonna, on oltava muutenkin täydellinen. Voi juku.
Olen käynyt Marrakeshissa kerran, neljä päivää ja siitä lähtien miettinyt, että voisikohan siellä asua, oikeasti, jos siis olisi töissä siellä? Mitäs mieltä olet?
kakkoskuva on kuin taulu. :-)koskakohan paasis marrakeshiin?
jos paasee 'sinne pain' palloa menee suomessa koko loma. ja sitten taas taalta sinne marrakeshiiin ei kehtaisi menna ilman suomen reissua. on tamakin. lisaa kuvia olisi ihana nahda!
minkalaisia ihmisia siella asusti teidan kanssa?
Kaunista:)
Päivitätkö toista blogia vielä? Ne sun omakuvat on niin mahtavia:)
Ilona, erityisesti tykkäsimme tuosta kilpikonnasta.
Liivia, omien kuviesi perusteella luulen että sulla olisi ollut vaikeuksia lähteä tuolta lainkaan minnekään. Mekin kyllä vietimme päivässä aika monta tuntia ihan vaan paikan ilmapiiristä nauttien.
Yaelian, tulee lisää, kunhan ehdin. Kiireinen on tämä meidän viimeinen lomaviikko.
Mizyena, ok.
Merruli, kaakelit oli kauniita tosiaan. Värit upeita myös.
Anniina, tuo kissa oli siinä mielessä fiksu, että vaikka tuli vähän kerjäämään aina kun söimme ulkona, tyytyi siihen yhteen makupalaan jonka sille heitin, maiskutteli sen tyytyväisenä ja sitten ojentautui jatkamaan unia..
Vilijonkka, erittäin hyvä kysymys! Meille iski välittömästi äärettömän naiivi mitä-jos-ostaisimme-riadin-marokosta -kuume. Mietin kyllä että kauankohan idylli kestäisi ennenkuin paikallinen meno alkaisi koetella liikaa. On se kuitenkin niin erilaista. Riadin omistajan vaimo kertoi esimerkkinä miten yksi mies jonka olivat palkanneet tekemään jonkun työn ei suostunut noudattamaan kellonaikoja sen jälkeen kun siirryttiin kesäaikaan. Sanoi pysyvänsä entisessä ajassa, riippumatta siitä mitä toiset tekevät. Voisin kuvitella että vastaavanlaisia (ja paljon pahempiakin) tilanteita tulee jatkuvasti vastaan. Joka tapauksessa, haluan lukea erään brittinaisen kertomuksen siitä miten hän osti ja kunnosti vanhan riadin Fezissä Marokossa.
Aurinko, tiedän tuon pulman, kun asuu muualla kuin Suomessa. Lomia on sitten hyvin vaikea jakaa enää muualle. Tiedätkö, ensimmäiset kolme yötä olimme riadin ainoat asiakkaat! Kahtena muuna oli yhdessä huoneessa joitain brittejä joita en edes sitten nähnyt..
Helmi, palaan luultavasti toiseen blogiin kun menemme taas Kaliforniaan. Mutten lupaa mitään..
Armas mieheni oli näköjään taas ollut koneella, tsok tsok :)
Kiitos näistä. aivan upean upea paikka. Kissojakin vielä;-)
Kaakelit, värit, oi oi.
Olen nähnyt Ranskan tv:ssä useitakin dokumentteja ranskalaisista jotka ovat ostaneet taloja tuolta.
Sitä korostettiin koko ajan että vielä muutama vuosi sitten se oli hyvin halpaa, sitq ennen suorastaan ilmaista, mutta että suuren kysynnän vuoksi hinnat ovat nousseet kauheasti ja kaikenlaisia lieveilmiöitä on asian myötä tullut.
Mutta silti...olisihan se aika...
Niin kaunista! Upeasti sait kuvailtua ja kuvattua!
Lähetä kommentti