-etsitään se kaikkein isoin kurpitsa ja annetaan sille halaus
-juostaan maissilabyrintin lävitse
-ostetaan pussi paahdettuja pähkinöitä
-katsotaan variksenpelättimet ja valitaan paras
-kasataan kurpitsat kottikärryyn ja hypätään itsekin kyytiin
Suomalais-amerikkalaisen perheen eloa eteläisessä Kaliforniassa. Valokuvaraportteja, kahden kulttuurin kohtaamisia, sisustelua ja tutkimusretkeilyä.
14 kommenttia:
Kivat kuvat ja ihanan värikäs tuo kurpitsa-aika. Asuin New Yorkissa yhden syksyn juuri tuohon aikaan ja NY osavaltiossa oli useita kurpitsapeltoja ja paikkoja,ja se väriloisto oli kyllä mahdottoman upeaa!
Onpa värikäs ja valloittava meno. :)
Minäkin haluan!
Hauskalta näyttää. Täällä on hillot ja pikkelssit keitelty kauppaa varten, mutta vielä ajattelin yhden kurpitsan ostaa omia hilloja, kurpitsapiirakkaa ja -kakkua varten ensi viikonloppuna.
Voi että,näyttää kivalta!
Ja viimeinen kuva aivan ihana..siinä on kaikki kohdallaan.
tuo on kyllä tosi kiva juttu siellä. Ois kiva olla joskus ite kattomassa tuota touhua ja väriloistoa. Noh, onhan meilläkin koulussa halloween-juhlat...minä olen diskon dj :) Voit arvata että pojat tykkää ku mamma joraa ja soittaa biisejä. TOsin biisit ovat sentään lasten tuomia ja valitsemia.
paljon kivempaa kuin minun ruokakaupasta ostama kurpitsa. :)
Yaelian, kurpitsa-aika on kyllä mulle vähän liiankin värikäs.. mutta parempi tietysti kuin pelkkä harmaa..
Ilona, joo, ja tänä vuonna oli paljon parempi kuin viime vuonna, silloin oli tappava helle. Ei jaksettu olla puolta tuntia pitempään..
Matroskin, tänne vaan!
Sari, tykkään kurpitsapiirakasta. Sää olet niin ahkera.
niina, kiitos.
Minna, dj:nä, ounou. Joo, kyllä osaan kuvitella poikien kommentit..
Sansku, tuossa on vaan se vika että jokaisen pitää saada se oma kurpitsa. Mulle riittäisi kyllä yksikin, mutta ehei, takakontti täyteen, sanoo muut.
Mahtavia kurpitsoja! Nyt tulee jälleen mieleen, etten ole koskaan maistanut kurpitsaa... Saatikka nähnyt ihan oikeasti edessäni tuollaista isoa, keltaista möhkälettä. Ne tuntuvat kuuluvan piirrettyihin=)
Täh, onko kurpitsamaa tuon näköinen, noin karu? Olen ällikällä päähän lyöty. Toisaalta kasvaahan täälläkin kurpitsoja vaikka kauhean kuivaa onkin. En vain ollut ajatellut. On se hyvä kun blogeissa oppii jatkuvasti uutta.
Olina, kurpitsasta tulee ainakin hyvä makea piirakka.
Vilijonkka, nuo kurpitsat oli raijattu tuohon näytille ja ostettavaksi. Se varsinainen kurpitsamaa oli sitten jossain sivummalla.. Lisäksi tuo maa oli jo tuhansien kävijöiden tallaamaa. Mutta aika kuivaa täällä kyllä on, joo, tosin ei läheskään niin kuivaa kuin viime vuonna. Silloin oli maissimaakin aivan surkean näköinen, kuin kuivaa olkea..
Oi ihania kurpitsoja, olisipa täälläkin tuollaisia! :D Olisi mahtavaa kaivertaa niistä lyhtyjä pihalle, oih. :)
Ihana meininki!!
oi ihanuus!
yhden kerran olen päässyt kurpitsanhakuun jenkeissä mukaan, SFO:ssa. Oli niin hauskaa kiipeillä mielettömän kurpitsavuoren päällä etsimässä sopivinta :) Ja kaiversinkin ekan kerran elämässäni niiiiiiiiiin hienon kurpitsanaaman, että! Ja oli ihanan ällöä kaapia ne siemenet ulos!
Ja me tehtiin maissintähkänukkeja, voi miten hauskaa! Ja mustat muovisäkit täytettiin kuivilla lehdillä ja muotoiltiin jättimäiseksi hämähäkiksi kotitalonkatolle (hanin siskon kotitalon) Oli ihanaa! :)
Lähetä kommentti