lauantai 13. maaliskuuta 2010
Do you believe in ghosts?
Kävimme tänään vierailulla talossa jolla on mielenkiintoinen historia.
Tämä San Diegon Old Towniin vuonna 1857 valmistunut talo kuului Whaleyn perheelle. Paitsi että talo oli heidän kotinsa, sen tiloissa on toiminut sekatavarakauppa, oikeussali, teatteri ja kirkko. Perheen jäsenistä neljä on kuollut talossa, ja siellä väitetään kummittelevan enemmän kuin missään muussa rakennuksessa Yhdysvalloissa.
Kiersimme taloa, ja kuulimme periodipukeutuneilta oppailta tarinoita yllättäen ilmestyvästä sikarinhajusta joka kertoo isännän läsnäolosta, laventelin tuoksusta jonka jättää jälkeensä ympäriinsä liihotteleva vaimonsa. Meille kerrottiin myös itsestään heiluvista lampuista, paikkaansa vaihtavista tuoleista, kamerakuviin tallentuvista salaperäisistä haamuista. Eräs oppaista sanoi jopa kuulleensa puhetta. Hän oli ollut yksin talossa sitä sulkemassa, muiden jo lähdettyä, kun jostain kuului ääni kysyen 'mitä vielä teet täällä?'
Meidän perheessä mies on hyvin kiinnostunut näistä yliluonnollisista jutuista. Hän seuraa 'Ghost hunters' -sarjaakin televisiosta. Minä olen liian herkkä noille asioille, en voi katsella sellaista. Täällä en kuitenkaan saanut mitään ihmeellisiä viboja, enkä väristyksiä. Ihailin vain kaunista taloa ja yritin kuvitella millaista Whaleyn perheen elämä oli tuolloin, 150 vuotta sitten, vain 700 ihmisen asuttamassa pienessä San Diegon kaupungissa.
Our visit to Old Town today took us to the Whaley House. It has been claimed to be the most haunted house in the United States.
The Whaley family built their house in 1857. The lot that they built on had a bit of a troubled past: a man who was accused of theft was hung there. The mother of the Whaley family claimed she heard his heavy footsteps in the house often and it spooked her.
In addition, four members of the Whaley family have died in the house, and many people have witnessed strange occurrences. Whiff of cigar smoke or fresh baked apple pie drifting in the house, fully charged camera batteries refusing to function when visitors try to take pictures, swinging ceiling lights, chairs moving around.
I did not get any strange vibes in the house. I did admire the beautiful house though, that at its' time was one of the most impressive in Southern California. Back then San Diego was just a small town, with 700 people, and I tried to imagine what life was like for the Whaley family.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
23 kommenttia:
Ihana paikka! Tuo olohuone (vai mikähän) on lumoava! Ja tuo yksi kuva (3.) TÄYDELLINEN!
Kävin vielä uudestaan tuijottamassa kuvaa. Läkähdyttävän kaunis!!!
Vau mikä paikka! Ja minäkin ihastuin kolmanteen kuvaan,aivan mielettömän kaunis! Oi.
Ja hmm..minäkään en tykkää siitä sarjasta,ainakin joku sen tyyppinen pyörii täällä. En oikein edes tiedä uskonko kummituksiin tai haamuihin tai henkiin,mitä nyt ovatkaan,mutta silti ne ovat pelottavia..ja saavat muutenkin jo vilkkaan mielikuvitukseni vilkastumaan entisestään.
Mutta silti,tuollaisessa paikassa olisi mielenkiintoista käydä.
Yes yes yes, your blog is just soooo wonderful and gives me a lot of energy!
A footprint from Sweden by Agneta
Kävin tuolla Old Townissa silloin San Diegossa ollessa,mutta Whaley houseen emme menneet sisälle.Kiitos tästä kierroksesta:-)
Kummitusjutut ovat yhtäaikaa mielenkiintoisia, kiehtovia ja pelottavia. Haluan kuulla toisten kokemuksista, menisin jännityksellä kummitustaloihin, mutta haluan mukaani jonkun joka ei niihin usko tippaakaan: muuten joutuisin varmasti paniikkiin!
Tuo kolmas kuva on todellakin ihan mieletön! Upea!
Liivia, talo tosiaan oli kaunis. Olohuonehan tuo oli, talon kaunein huone minun mielestäni. Kolmoskuvaan opas asettautui ihan itsestään niin kauniisti että se piti äkkiä tallettaa...
Niina, no minä uskon jossain mielessä, enkä tarvitse myöskään mielikuvitukseeni vilkastuttajia, ihan tarpeeksi mielessä pyörii muutenkin.
Sinnlighet, thank you for your nice words! I'll add English later today :)
Yaelian, ole hyvä vaan! Itse asiassa vasta eilen mulle valkeni tuon talon paikka, olin siitä kuullut aiemmin kyllä.
MaaMaa, no mulla ei ollut ketään sellaista mukana, mutta oltiin siellä keskellä aurinkoista, kirkasta päivää. Sellaiseen aikaan mulla ei ole ongelmia käydä tuollaisissa paikoissa, myöhään illalla voisi olla toinen juttu...
kommentti alempaan postaukseen. Tykkään kuvistasi, mutta jotenkin "häiritsee" kun tuot koko ajan julki miten teillä on rahaa millä mällätä sivulauseissa, kuinka ei ole rahasta kiinni, että miehesi ei tarvitse tehdä töitä eikä sinun ym. ja miten teillä on yli 300 neliötä vuokralla. No kiva jos ei tarvitse tehdä mitään ja voi vain nauttia. nyt tiedän,että saan ryöpyn niskaani kuinka olen kateellinen yms.
Anonyymi, hyvä jos pidät kuvistani. Niiden onkin tarkoitus tuoda iloa.
Mutta paria asiaa täytyy nyt korjata. Meillä ei suinkaan mällätä. Mieheni on erotettu töistään, valitettavasti, ja etsii koko ajan uutta paikkaa. En mielestäni tuo julki täällä sivulauseissa yhtään mitään muuta kuin että tilanne on se mikä on, emme sille mitään nyt juuri voi, ja kyllä, aiomme nauttia elämästä ja näistä hetkistä niin kauan kuin niitä on olemassa. Nauti sinäkin elämästäsi! (enkä todellakaan aio ryöpyttää sinua enkä ketään muutakaan..)
Tuonne minäkin haluaisin käymään! Yhdyn Liivian ja niinan sanoihin kolmoskuvasta! Ja varsinkin kun sanoit, että opas asettui noin sattumalta. Tosi hienon hetken olet saanut ikuisettua! Olohuoneeseen olisi kiva päästä tutkimaan ja hipelöimään... :)
Huh! Mahtava paikka. Kolmas kuva on tosiaan upea, hetken jo luulin, että siinä on kummitus.
Minä kyllä uskon kummituksiin, vaikken ole koskaan sellaista kohdannut. Mutta kyllä niitä nyt minun mielestä vain on olemassa, se on ihan selvä juttu. En tosin katso mitään tuollaisia sarjoja. Uskon vain hiljaa itsekseni. Tai tämä nyt ei ollut kovin hiljaa, kun siitä kerta kirjoitin.
Oh, ihanaa! Sun pitäis järjestää meille lukijamatka sinne. Voisit toimia oppaana. =)
Mielenkiintoinen paikka, vaikka en kummituksiin uskokaan :) Ihania kuvia taasen!
Tutuilla kulmilla olette taas käyneet. Ihana nähdä niitä paikkoja. Tuossa talossa en ole käynyt. Kuvien sävyt, valo ja tunnelmat ihastuttivat. Nukkuivatko lapset seuraavana yönä? ;)
Mulla ei ole oikeastaan edes mielipidettä siihen "uskoisinko näihin asioihin" vai en...tai mielipide vaihtelee. Itselläni ei ole mitään kokemuksia mutta toisaalta jos mulle joku täyspäisenä pitämäni kertoisi sellaisia niin uskoisin.
Paikka on joka tapauksessa hyvin kiinnostavan näköinen.
Merja,
kiitos taas ihanista kuvista !
Älä vaan muuta tyyliäsi anonyymin kommentin takia.
Mulle tämä blogi on aina päivän piristyspilleri !
KIITOS !
Ulla (BlueHouse)
Minä uskon näihin asioihin :)
Pakko uskoa, sillä se kuuluu lähes jokapäiväiseen elämääni. Välillä jopa pelottavalla tavalla, yleensä kuitenkin ihan mukavasti..
Seuraan myös kyseistä ohjelmaa, sekä monia muita vastaavia, miehelläsi on hyvä maku :)
Kauniita kuvia, kunpa vain itsekin pääsisi tutustumaan *huoh*
Aaveista en tiedä, enkä oikeastaan haluakaan, alkaa muuten pelottaa liikaa ja olen tämän viikon yksin lasten kanssa kotona.
Vaan olipa kaunis ja valoisa talo! Kesälomalla voisin viihtyä tuollaisessa vaikkapa kuukauden.
Täällä minä, aktiivinen lukija ja valokuviesi ihalilija, mutta harvakseltaan kommentoija:)
Mieheni on matkalla työreissuun San Diegoon ja keksin kysyä olisiko sinulla vinkata jotain kivoja paikkoja, missä kannattaisi käydä? Budjetti on pieni ja aika rajallinen, mutta auto on käytössä toki. Olisi kiva keksiä hänelle tekemistä etenkin viikonlopuksi, jotka reissussa ovat pitkäveteisiä kun ei ole työtä silloin.
Suuri kiitos!
huu, mä kuuntelen mielelläni kummitusjuttuja, mutten ole koskaan tainnut itse nähdä ainuttakaan. tunnustelen kyllä aina kaikenlaisia "energioita" esim vanhoissa taloissa, olisin tuollakin varmaan ollut ihan innoissani.
Neiti Nimetön, niin, olis kiva ollutkin päästä katsomaan lähempää mutta oviaukkojen edessä oli joko lasit tai köydet, haluavat pitää talon kunnossa..
Kirjailijatar, yhden jakson taisin miehen kanssa katsoa ja sitten totesin ettei se ole minua varten. Kun tulee vielä illalla juuri ennen nukkumaanmenoa.
Anonyymi, minähän järjestän vaikka mitä jos pyydetään :) RRRRakastan kuljeskella tutkimassa paikkoja ja aina parempi jos on seuraa..
Kenza, niinkai se on että joko uskoo tai ei. En itse ole oikein varma millä kannalla olen. Mutta yritän yleensä olla avoimella mielellä.. ja taas toisaalta en halua edes tietää kaikkea kaikesta. Eikö ollut selvästi sanottu? :)
Heini, kyllä nukkuivat, vaikka mietinkin vähän että mitenkähän käy.
Violet, vähän samalla tavalla minäkin mietin. Mutta samalla aina sellainen 'pikkujännitys' kiinnostaa.
Ulla, no tiedät varmaan ettei kävisi pienessä mielessäkään välittää moisesta!
Vilijonkka, joo, ei noita sovi miettiä jos ei vieressä ole ketään nukkumassa...
Neljän äiti, laita blogini sähköpostiin viestiä, voin kertoa vinkkejä siellä. Tässä tulisi varmaan liian pitkä lista.
Outi, mun mieheni aikoo palata tuonne kun siellä järjestetään jotain iltakummituskierroksia. Heh, saa mennä yksin, en lähde mukaan..
Tallentuiko haamu tuohon makkarikuvaan ;)
Suvi Seattlesta
Kauniita kuvia- mutta satuitkos huomaamaan, varsinkin kuvassa jossa opas, vierellään on kaksi valopalloa- orbseja- googleta :-)
Uskoo ken tahtoo :-)
Lähetä kommentti