Ehdittiin kuin ehdittiinkin tekemään pikainen pyrähdys vuorten toiselle puolelle, kukkia katsomaan. Mutta ei, ei vieläkään se paras aika keväästä, kevät on vähän myöhemmässä kuin rannikolla. Jotain kuitenkin löydettiin, ja ajomatka Anza-Borregon autiomaahan oli hyvin vaikuttava.
Korkealle, korkealle kipusi kiemurainen tie, ylhäältä näki kauas laaksoon. Teidän mielestä maisema saattaa näyttää kuivalta, mutta me näemme siinä paljon vihreää, kevät on tulossa autiomaahan.
Kävimme puiston luontokeskuksessa, kuten kaikissa Yhdysvaltojen luonnonpuistoissa aina, puitteet olivat hienot, näytteillä fossiileja, täytettyjä eläimiä, paljon tietoutta. Näimme myös lyhytfilmin jossa kerrottiin autiomaan eri vuodenajoista, seurattiin luonnon kiertokulkua, kuvailtiin sen eläimiä. Kuulimme puistossa elävistä puumista, vuohista, skorpioneista. Elämä on tällä alueella eläimille ja kasveille ankaraa, kesän aikana lämpötilat nousevat poikkeuksetta +40-50 celsiusasteeseen.
Onneksemme sellaista paahdetta ei ole vielä maaliskuussa. Oli aika viileä ja tuulinen päivä, ehkä +12 astetta. Kotia kohden ajaessa vuorten huippuja hipoi sumu.
Still not the best blooming time, but Anza Borrego Desert State Park was impressive nevertheless. It was a steep climb from the valley floor, over the mountain pass, and the views were breathless. You could see so, so far.
At the visitor center we learned about the harsh conditions the plants and animals live in, in the scorching heat of the summer. It is typical to have temperatures of +40-50 Celsius in the daytime.
Nothing as sweltering during our visit though, fortunately. It was a rather windy and cool day, and on our drive back home, we saw fog creeping in over the mountaintops.
13 kommenttia:
Tykkään luontodokumenteissa aina eniten siitä, miten sateiden myötä aavikoille puhkeaa väriä ja elämää, jonka ei kuvittelisi olevan mitenkään mahdollista. Tässä on samaa fiilistä, vaikka ei olekaan kukkeimmillaan vielä loisto.
En ymmärtänytkään, että autiomaa voi olla noin monimuotoinen ja kaunis. Mitkä värit! Tälainen kaktusten ja mehikasvien ystävä voisi kyykistellä siellä ihmettelemässä ties kuinka kauan!
Wau, upeita maisemia ja kasveja!
OI tuota alimmaista kuvaa!
Käsittämättömän hienoa ja erilaista. Tuo toiseksi viimeinen kuva on huima, tajuaa jotenkin kaiken perspektiivin. Ja jännää, miten paljon elämää autiomaassa sitten kuitenkin on.
aah, onpa kiva hiipiä tänne ja saada pilkahdus valosta, kukista, vihreästä.. lempeästä tuulesta aavistus..
Hienoja värejä näissä sun kuvissa.
olisinpa paassyt teidan mukaan. ihania kuvia. desert on jotenkin niin minua!
Olina, vihreyttä näkyi jo, mutta kun kukat tulevat, pitäisi olla oikein ketoja! Ei sellaista vielä siis.
Eilen tänään, olisit ollut hurmiossa niistä kaktuksista. Varsinkin sitten kun ne kukkivat.
Minja, olihan siellä!
Papu, tuo sumu ja vuorten vihreys oli kyllä jotain hyvin kaunista. Värit tulevat tuollaisessa säässä ihan eri tavalla esille.
Kirjailijatar, tuossa laajakulma ehkä vähän hämää, mutta hyvin korkeita nuo ocotillo-kaktukset kyllä ovat. Niihin oli jo puhjennut sellaisia punaisia kukkia jotka eivät tuosta kuvasta kyllä valitettavasti näy..
Outi, ja luultavasti kuukauden kuluttua tuolla on jo helle!
Heini, kiitos!
Sansku, minuakin autiomaa kyllä kiehtoo.
miten kauniita maisemia! ja näissäkin on hyvin upeita värejä. hyvää tiistaita sulle, merja. :)
Mykistäviä maisemia! Ymmärrän, ettet ehkä halua kertoa tarkempaa sijaintianne, mutta voitko kertoa missä päin Kaliforniaa asutte? Meidän perhe saattaa suunnata sinne ensi kesänä muutamaksi viikoksi, San Fransicon liepeille, ja olisi mahtavaa päästä noihin maisemiin käymään. Tai ehkä siellä on kaikkialla noin hienoa luontoa?..
Tykkään kovasti sun valokuvista. Millä kuvaat, jos saa udella?
Jenna kiitos, samoin sinne!
Maijanmaja, olen kertonut tämän niin monta kertaa ettei ole salaisuus.. olemme San Diegossa. San Franciscon seudulla ovat maisemat vielä hienommat, jos sinulla on mahdollisuus mennä, mene ihmeessä!
Tintti, kiitos. Canon 5D.
Lähetä kommentti