Ja eikun kauppaan

Laukku valmis. Tarttis kuvata ja saada kauppaan.

Rumat vaatteet, äkkiä vaihtoon. Höh, käsi poikki. Laukku ei kokonaan kuvassa. Villatakki rutussa. Kauheeta, käsivarsi näyttää läskiltä. Kuva epätarkka. Hyi, kaula makkaralla. Laukun päällä roska, oivoi.

No joo, menköön.

Kumpikin surraa

pää sekä ompelukone. Kun ehtisi kaikki ideansa toteuttaa.

Postilaatikkoon tippuu kirjeitä ja paketteja, tiuhaan tahtiin. Kankaita singahtelee Kaliforniaan maailmalta. On ihanaa saada postia (vaikka sen olisi itse itsellensä tilannutkin).

Liivialle myöhäinen kiitos myös, rättiä on hypistelty ja suklaat menneet saman tien parempiin suihin!

I am not sure which is buzzing more, my sewing machine or my head! I have so many ideas, and only so much time..

There has been lots of mail lately, coming and going. It is lovely to know that my modest sewing projects are finding new homes. And if I sell some, it is only proper to shop for more materials to make new ones, right?

Ei lokaa, ei syksyä

Haikailen nyt oikeasti vähän syksyn perään. Ja pihlajanmarjojen. Entisessä kotipihassa oli kiviportaiden vieressä pihlaja, joka aamu ihailin punaisten pudonneiden marjojen, keltavihreiden ja oranssisten lehtien kuvioita harmailla portailla.

Siitäkö muistosta se lähti, tämän laukun selkeä visio, heti kun kankaan näin tiesin tällainen siitä tulee. Olen vähän kummissani kuitenkin, en edes punaisesta tykkää. Silti tykkään, tykkään, tykkään kovasti tästä laukusta.

Laitoin vihreän mekon päälle ja tanssiksi. Sitten istuin vähäksi aikaa tuolille miettimään. Lempihuoneeseeni.

Olemme taas pohtineet missä kotimme mahtaa olla. Sellainen josta tulee meille pitkäaikainen, oikea paikka asettua. Tämä on näitä kahden kulttuurin yhdistämisen varjopuolia, ei aina tiedä missä on hyvä ja kaikin puolin sopiva, tai ainakin melkein sopiva, kaikille osapuolille.

Katsellaan ja pohditaan lisää.

No fall here, even if October arrived. I think back to the red berries in that tree we had in our old yard. Every fall that tree dropped those berries on the stone steps, and I would stop in my tracks every morning, to admire the bright colors of the berries and fall leaves on the grey granite.

I think the memory of those red berries gave me the strong vision for this bag. I had it immediately when I saw this fabric. I'm a little amazed that I like it so much, red is not really my color at all.

I put on my green dress and danced a little. Then sat down in my favourite room, and paused a little. We have been thinking a lot about where our long-term home is going to be. One of those difficult things about bicultural relationships, it is hard to know where the right place is, the one that makes everyone happy.

We will continue pondering a little.

Paahtaa

.. ulkona aurinko. Olemme taas keskellä helleaaltoa, huomenna heilahtaa mittariin +35.

Minä paahdan sisällä. Jätin kirkkaan kankaan mietintään ja siirryin uuteen ompeluprojektiin.

Miten jaksat ommella, kysyi ystävä minulta. Kieltämättä se onkin joskus pitkäveteistä. Kahlata läpi kaavanleikkuut ja huolittelut. Surrata pitkää tylsää suoraa kun tekisi mieli tehdä ompeleella kiekuroita.

Mielessä on kuitenkin koko ajan kirkkaana lopputulos. On mukavaa nähdä edistyminen, tietää olevansa kaukana täydellisestä mutta kuitenkin kulkevansa jatkuvasti eteenpäin.

Minulle kankaat ovat kuin maalausalustoja. Usein ne kertovat itse minulle miksi haluavat päätyä. Pitää vain osata katsoa ja kuvitella, sitten rohkeasti toteuttaa.

* * * *

It is getting hot in California again. Tomorrow we will have +35 Celsius.

I am working away inside. Another project on the way.

For me, starting with a new fabric is always exciting. I think the fabrics actually speak - you just have to take the time to listen. And find out what it is they would like to be.

Amélie I'm not

Kävin eilen kampaajalla. Palasin vaaleasta vähän pidemmästä takaisin tummempaan polkkaan. Hyvin lähellä omaa oikeaa väriä nyt.

Vähän oudoksuttaa. Ja kun eilen keksin vielä illalla leikata otsatukankin päälle. Oivoi. Voi olla että menee pinnittelyksi seuraavat pari kuukautta.

Aina silloin tällöin sitä luulee olevansa Amélie, tiedättekö.

Mutta katsokaa tätä huikeaa kangasta jonka löysin vastikään. Tämä on niin kaunista että pelkään leikata (näköjään enemmän kuin tukkaani). Pyörittelen ja mietin mitä tehdä tästä. Onko ehdotuksia?

* * * *

I went back to darker, shorter hair yesterday. I don't quite recognize myself yet in the mirror. Yet this color is very close to my own natural hair. On top of that, after getting a professional haircut, I had the inspiration to cut my own bangs last night. Oh no.

But take a look at this beautiful piece of fabric that I discovered. It is so gorgeous I'm afraid to cut it. Apparently more afraid of cutting this than my own hair....

Hooked on fabric

Mekko meni kauppaan, uutta jo miettimässä. Olen nyt kertakaikkisesti kankaiden koukussa. Tästä vaiheesta pitää ottaa kaikki irti, koskaan ei tiedä kauanko tätä kestää, nimimerkillä helposti kyllästyvä.

Liivian suosittelema Ifolor-kirjakin tuli, Marokon kuvineen. Olen iloinen ja tyytyväinen! Pari pientä noottia kuitenkin pitää antaa: kirjan viimeiset sivut olivat tarttuneet yhdestä nurkasta toisiinsa joten lähettävät minulle uuden kappaleen. Pientä nurinaa kuuluu myös siitä että joitakin varjokohtia (jotka nimenomaan halusin jättää varjoiksi) oli 'avattu'. Tämä tarkoittaa siis kuvien tarkoituksellista vaalennusta. En ole varma vaikuttaa tähän itse kunkin näytön kalibroinnit ym. hienoukset... mutta ehkä tuosta kannattaa kuitenkin tilatessa mainita.

Joka tapauksessa hieno kirja tuli. Vaan en malta enää selailla, lähden ompelemaan!

I finished my dress, and am already thinking about the next thing to sew. I'm on a roll now, have to take advantage of this energy until it wanes (since I easily get bored..).

I got my Morocco photo book back from Ifolor, a company that prints books. I'm very satisfied and happy, though some pages were stuck to one another. They promised to send a new one to me.

But no time to look at books now, gotta get sewing!

Viggo ja mekko

Ostin tänään huvikseni miestenlehden. Tai no en ihan huviksenikaan, vaan ihan jutun vuoksi. Olen sitäpaitsi huomannut että miesten lehdissä on paljon enemmän asiaa ja vähemmän höttöä ja mainoksia.

Viggo Mortensen on yksi suosikkinäyttelijöistäni. Miehessä on jotain selittämätöntä vetovoimaa. Hän on näyttelijäksi harvinaisen vaatimaton sekä teeskentelemätön. Valokuvaajakin vielä, mitä muuta mieheltä voisi vaatia.

Viggolta on tulossa uusi elokuva. Hänen entisistään ehdoton suosikkini on History of violence.

Olen miettinyt viime aikoina paljon nimiä. Tyttönimiä. Ommellut mekkoa jollekin pienelle tytölle, ei omalle (oma on saanut olla mallinukkena, eikä taida vielä ymmärtää että mekko ei olekaan hänelle).

Mekko menee kohta Lyytiin. Sain vihdoinkin sen Etsy-putiikin avattua. Lisää tavaraa tulee heti kun ehdin kuvata.

* * * *

I bought a men's magazine today, to read about Viggo. He is one of my favorite actors. So modest, yet so charismatic. I was happy to hear he will have a new movie out soon. History of violence is one of my favorite movies, I think Viggo's performance was so solid.

I have been busy sewing, my little boutique Lyyti has finally been opened in Etsy. The dress is going there too soon. Luckily I have a little model at home to try these things on, unfortunately though she may think that the dress is hers to keep..

Fast forward into fall

Vaikkemme olekaan lähelläkään syksyä ilmojen puolesta, voin kai kuitenkin leikkiä syksyä?

Olen saanut merkillisen tarmonpuuskan, ihan syksyinen merkki. Ruoka valmistuu ajoissa ennen iltahämärää, koti on suitsait ojennuksessa ja ompelutkin edistyvät. Aika vain ei tunnu täysin riittävän, juuri kun saan iltapäivällä parhaimman vauhdin omiin askareisiin on lähdettävä koulu-tarhakierrokselle.

Tänään tein sopivaa syksyruokaakin, Jamien kirjasta. Yksi lempiruokani. Kanankoipia, cannellinipapuja, kokonaisia basilikanlehtiä, lohkottuja tomaatteja, oliiviöljyä, merisuolaa, rouhittua mustapippuria, paprikaa. Sekaan vielä kananlientä ja pieniä perunoita jos haluaa. Puolitoista tuntia uunissa ja pöytään.

Laukku on matkalla Etsyyn, kauppa on siellä ihan hetikohta pystyssä. Huomenna kuitenkin lähdemme pieneen reissuun Coloradoon, palataan sen jälkeen kaupoille!

* * * *

We are nowhere near fall, no sir, but I like to play fall anyway, if you'll let me. I have been so busy and so full of energy, it should be a sure sign of fall approaching.

I made one of my favorite dishes today for dinner, from Jamie's book. Chicken, cannellini beans, basil, tomatoes, olive oil, sea salt, black pepper and paprika. You can also add some chicken stock and small potatoes if you wish.

I have been busy sewing too. The sling bag will make it soon to Etsy, I'm almost done setting up shop! Tomorrow we are going to Colorado though, will have to take a small break. See you soon!