keskiviikko 25. helmikuuta 2009

Lankaa ja juttuja

Olin tänään kuvattavana, vapaaehtoishommien ansiosta. Valokuvaajille lienee aika tyypillistä että mieluummin pysytellään siellä kameran toisella puolella, painamassa nappia siis, poseeraamisen sijaan. Inhoan olla kuvissa!

Poikkeuksena kuitenkin itse otetut potretit. Niitä on oikeastaan ihan hauska ottaa. Eivätkä ihan mitkä tahansa kuvat pääsekään ilmoille, julkaisuista nyt puhumattakaan.. Tiistaipotrettini löytyvät sieltä toisesta blogista, toivottavasti nyt kommentitkin onnistuvat paremmin, kiitos BLOGitse vinkistä!

Kuvauksen aiheuttamaa ahdinkoa lähden purkamaan lankakauppaan. Kävisinkö samalla ennustajalla, hmm.. Kuva hipistä Encinitaksesta, jossa tällaiset kauppanaapurit ovat ihan tavanomaisia. Ensin haetaan sukkalanka, sitten käydään luetuttamassa kämmenpohjaa.

Minulle on muuten kerran luettu korteista. Silloin ne jutut vähän hymyilyttivät, myöhemmin sain hämmästyä miten hyvin ne tulivatkaan pitämään paikkansa. Ei voi olla sattumaa, että minulle kerrottiin niin osuvia asioita tulevasta työpaikasta, ihmissuhteista, sairauksistakin. Ällistyttävää ja ehkä vähän värisyttävääkin.

* * * * *

This photo slipped my mind when I last posted about Encinitas, but it is a pretty typical street scene, from what I have seen. Handy, isn't it, that you can shop for yarn and then go next door to have your palm read? I love these quirky combinations of store fronts.

3 kommenttia:

Liivia kirjoitti...

Mä en haluaisi uskoa ennustajiin, mutta mulle on käynyt ihan samoin.

Eräs eukko ennusti mulle kaikki nämä nykyiset asiat silloin kun asuin Hesassa toisen kanssa. Muistan kuinka pyörittelin silmiä ja ajattelin, että joopa joo. Kirjoitin kuitenkin ennustukset ylös, ja niin vain on käynyt.

MaaMaa kirjoitti...

Mäkin olen kuullut toisten kertomana, kuinka ennusteet ovat tulleet toteen. Entinen poikaystäväni oli yksi niistä, jolle oli ennustettu kaikki mitä hälle tapahtui. Yhdessäolomme aikana hän kävi toistamiseen ennustajalle, joka kertoi taas tulevasta; esim siitä miten me eroaisimme... en todellakaan ollut kovin happy, kun poikaystävä uskoi sokeasti kaikkeen mitä ennustaja sanoi. Ehkä juuri sen takia pisti poikkikin....niinkuin ennustaja oli sanonut...

Mä en uskaltaisi mennä ennustajalle; tai ehkä oikeampi sana on "en halua" - en halua tietää tulevaa, en hyviä enkä ainakaan pahoja asioita. Tulkoon yllätyksenä :)

Mielenkiintoista jokatapauksessa!
Meinaatko Merja meille kertoa, mittä ennustaja sanoo? :)

Liivia kirjoitti...

Tuossa mun tapauksessa, eukko oli koulumme siivooja ja halusi väenväkisin katsoa kädestäni. En kehdannut kieltää.
Ja unohdin kaiken saman tien kirjoitettuani ylös. Vasta vähän aikaa sitten olen löytänyt 15 vuotta sitten kirjoitetun tekstin. Eli ei ole kyllä mitenkään tullut elettyä sen mukaan, ja silloisesta näkökulmastahan se kaikki kuullosti epämieluisalta.