Illallinen riadissa

Emme syöneet Marokossa yhtään huonoa, edes keskinkertaista ateriaa. Joka puolella ruoka oli todella hyvää. Couscousiin ja tagineihin emme ehtineet kyllästyä.

Ihan parhaan aterian saimme kuitenkin omassa riadissamme. Joka päivä meiltä tiedusteltiin haluaisimmeko syödä iltaruoan omassa pihassa, ja toiseksi viimeisenä iltana myönnyimme. Keittiössä häärinyttä kokkia emme nähneet kuin vilaukselta (ujo huivipäinen nainen), mutta yritimme välittää hänelle vuolaat kiitokset todella maukkaasta illallisesta. Jos saisin tuollaisia alkupaloja joka päivä, voisin hyvinkin kääntyä kasvissyöjäksi. Paprika-limepikkelsiä, täytettyä munakoisoa, baba ganoushia, artisokkaa. Niin sielukkaasti maustettua että helteestä huolimatta tyhjensimme lautaset viimeistä haarukallista myöten.

Aterian edetessä ja illan pimetessä Abdul kävi vaivihkaa sytyttämässä lyhtyjä ja kynttilöitä altaan ympärille. Viipyimme pitkään pihalla liekkien valossa, katselimme lepakoiden liitoa korkealla puiden latvoissa.

Jardin Majorelle

Neljänkymmenen asteen helteessä tämän puutarhan varjoissa oli ihana levätä. Mitä värejä! Niin rehevää - paitsi kaktuksia, palmuja ja bambuja täällä kasvoi myös banaanipuita, kookospähkinää, jasmiinia, bougainvilleaa ja lumpeenkukkaa.

Jacques Majorellen kuoltua puutarha oli pitkään heitteillä, kunnes vuonna 1980 Yves Saint Laurent osti ja palautti sen loistoonsa. Yvesin tuhkat on siroteltu puutarhaan, siellä on myös muistomerkki hänelle.

The Majorelle Garden was a true oasis in the July heat of Marrakech. The color combinations were dazzling and the plants looked so lush..

I have to admit though that I was a little concerned about the way water was being sloshed around. Instead of sweeping the dry petals off, the walkways were being hosed down with water. Seems strange, in a desert climate, to spend water that way.

Medersa Ben Youssef

Islamin opiskelun kehto Marrakeshissa, joka on rakennettu 1500-luvulla. Yksi kaupungin kauneimmista rakennuksista.

Kävelimme käytävillä ja kurkimme entisten opiskelijoiden pieniin kammioihin. Laattamosaiikit ja seetripuusta kaiverretut ovet ja julkisivut olivat huikean kauniita.

(Neljäs kuva on kuitenkin otettu viereisestä Marrakeshin museosta.)

Medersa Ben Youssef, one of the most beautiful and intricate buildings in Marrakesh, is an Islamic school that dates back to the 16th century.

Perfect place for meditation, so gorgeous and serene.

Muurien sisällä

On oikeasti todella vaikeaa kuvailla mitä kaikkea koimme Marrakeshissä. Miten kertoa sellaisesta mitä ei itsekään ymmärrä, mistä on vain ihmeissään ja täysin pökerryksissä?

Olen vieläkin vähän sekaisin siitä kaikesta. Uskomattomasta visuaalisesta ilotulituksesta kaikkialla. Kuumuudesta. Ihmisjoukoista. Paikan totaalisesta outoudesta ja kiehtovuudesta.

Kuljimme medinan kujilla kuin jossain satukirjan sivuilla. Meille täysin vieraassa tarinassa.

How to describe Marrakesh? Visiting the place is like reading a fairytale that speaks of a life completely foreign, exotic and unknown. Everywhere you look things are happening, different things all mixed in one big flow, streaming down the alleys.

We are still blown away by this place, although we got home four days ago.

Aamu katolla

Mies jäi aamusella jatkamaan vielä unia, kun minä lähdin kiertämään taloa. Rappusilla tuli vastaan toisesta riadista kulkenut kissa, josta sain perässä tassuttelevan, maukuvan kaverin.

Katolla oli tähän aikaan aamusta vielä miellyttävän lämmintä. Samaa ei voinut sanoa enää päivällä kun lämpötila kipusi yli 40 asteen.

Illalla, uinnin jälkeen, sain miehenkin mukaan ylös, katselemaan Marrakeshin kattoja ja ihailemaan laskevaa aurinkoa.

He likes to sleep late in the morning. I like sleep too, but usually have to get up earlier, otherwise I feel like the day will be wasted. I snuck up to the roof, it was still pleasant this time of the morning. During the day the temperature climbed up to 40+ Celsius, and the rooftop was hotter than blazes.