Sunnuntaina tulee aina sellainen olo että johonkin on päästävä. Katselemaan uusia maisemia, erilaisia kulmia. Täällä vain ei mihinkään pääse ellei hyppää auton rattiin. Tällä kertaa ajeltiin Coronadoon, pieneen rantakaupunkiin San Diegon kyljessä.
Jos voisi vapaasti valita asuinpaikkansa täällä Etelä-Kaliforniassa, niin Coronado olisi aika viehättävä paikka. Paljon, paljon vanhoja taloja viime vuosisadan lopulta tämän vuosisadan puoleenväliin. Uudempaakin löytyy, mutta hyvin harvakseltaan. Kadut ovat siis ulkoasultaan hyvin harmonisia.
Ranta on joka puolella lähellä, koska kaupunki on pieni ja sijaitsee niemekkeellä keskellä San Diegon lahtea. Sinne pääsee joko ajamalla lahden ylittävän valtaisan korkean sillan kautta (kauhea huimaus olisi voinut iskeä ellen olisi ollut ratissa) tai hyppäämällä lautalle.Valitettavasti vain asuntojen keskihinta on lähinnä sopiva miljonäärituloille. Upea sijainti ja hieno arkkitehtuuri on hilannut hinnat taivaisiin. Sunnuntaivierailu ei kuitenkaan veroita liikaa kukkaroa, vain lounaan ja jälkiruoaksi nautitun jäätelöannoksen verran. Kaupungista löytyy vanhan ajan jäätelöbaari, jonka listoilla on kymmenittäin erilaisia annoksia. Nam.
Pikkuisen pitemmät ajomatkat ovat minusta siinä mielessä mukavia, että niillä ehtii miettiä yhtä jos toista. Ehdin pohtia sitä miten olemme nyt asuneet täällä jo kolme kuukautta. Olemme sopeutuneet kyllä hyvin, mutta en voi sanoa vielä saaneeni mitään hyviä ystäviä. Naapureihin on tutustuttu, lasten kautta tavattu muita vanhempia, vapaaehtoistyössä koulussa olen saanut hyvänpäiväntuttuja. Olen kuitenkin vähän huono sellaisissa kevyissä keskusteluissa, mitä kanssakäyminen täällä suureksi osaksi on. En oikein osaa puhua höttöä, niinsanotusti. Tai no osaan kyllä, mutten kauheasti välittäisi.
Vaan eiköhän ne ajan kanssa löydy ne syvemmätkin ystävyydet, toivotaan niin. Nyt kun talokin on purettuna paketeista, on enemmän aikaa etsiä harrastuksia ja toivottavasti tavata samanhenkisiä ihmisiä. Ja löytyipä jopa naapurustosta toinen valokuvaajakin, mikä kävi ihan sattumalta ilmi, niissä 'hyvänpäivänkeskusteluissa'. On ne siellä jossain siis, kait, uudet ystävyydet.
10 kommenttia:
Olenko jotenkin tyly kun en edes kaipaa täällä mitään uusia ystäviä?
Olemme asuneet täällä yli vuoden enkä ole oikein edes ajatellut asiaa.
Puhun koululla joidenkin kanssa, se tuntuu riittävän (ja siinäkin on joskus liikaa...).
Huomaan aivan selkeän eron siihen kun muutimme aikoinaan Ranskasta Hollantiin. Minulla oli heti alusta alkaen kova tarve löytää ihmisiä. Ja suomalaisia mieluiten. Löysinkin. Kun tulimme tänne, olen lähinnä nauttinut yksinäisyydestä ja siitä, että pojatkin on noin isoja ja minulla on päivät aikaa tehdä mitä huvittaa.
Jotenkin minusta tuntuu että blogikirjoittaminen riittää "keskusteluksi" tällä hetkellä ja että Suomessa olevat ystävätkin ovat jotenkin tässä ihan läsnä ja vieressä koko ajan, vaikka eivät olekaan.
Jaaha - olenko erakoitumassa kovaa vauhtia?
Ihan sama juttu, monessakin asiassa. Mua oikein ahdistaa, kun emme ole viimeisen kolmen viikon aikana ehtineet käymään missään. Pikku retket sunnuntaisin ovat mukavia!
Minäkään en ole kovin hyvä tuossa hyvääpäivää-keskusteluissa. Pitäisi tsempata puolta. Arjen kiireet vievät ajan kaikelta sosiaalisemmalta elämältä, valitettavasti.
Meidän kaapista löytyy muuten myös tuo samainen ihana pilvipaita :) (Oletan sen olevan me&I -mallistosta)
OOoh, mitkä maisemat! Ja helpotus kuulla, etten ole luonnonoikku, kun koen smalltalkin varsin usein aavistuksen epämiellyttäväksi. Olen kyllä tietoisesti opetellut sitä, jotta selviäisin ulkomaanoleiluistani.
Ihania kuvia. Onnea ystavien tekoon. On se kiva kun loytaa edes yhden jonka kanssa on symppis fiilis.
Violet, kyllä mullekin on blogikirjoittaminen tuonut paljon. Ihania tuttavuuksia niin monesta kolkasta.
Mitä tulee Suomen ystäviin, niin pidän heihinkin kyllä yhteyttä. Mutta täältä välimatka tuntuu niiiiin pitkältä.. ja suuri aikaero hankaloittaa sellaista välitöntä kanssakäymistä.
Kaipaan oikeastaan sellaista ystävää jonka kanssa voisi käydä pikkuretkillä. Etsimässä uusia kahviloita, kahlata antiikkikauppoja, käydä näyttelyissä, semmoista pikkumukavaa. Noiden muiden vanhempien kanssa kun puheet liikkuu lähinnä lapsissa, koulussa ja muissa arkisissa asioissa. Niistä aiheista saan vähän niinkuin kotonakin tarpeekseni.
Emmie, niinhän se on että arki kuljettaa. Oikein pitää joskus harata vastaan ettei kokonaan syö aikaa. Joo, paita on me&i. Kivoja kuoseja heillä.
17 neliötä, hoksasinkin sen nyt. Etsin ihmistä jonka kanssa voin tehdä juttuja mutta olla myös välillä hiljaa. Täkäläiset (noin niinkun stereotyyppisesti sanottuna) kun usein kokee sen hiljaisuuden vähän vaivalloisena.
Sansku, nimenomaan sitä symppisfiilistä. Katsoin vähän kateellisena sunnuntaina kun kaksi naista pyöräili siellä Coronadossa iloisina, olivat selvästi jollain sunnuntairetkellä. Semmoista kaipailen.
Voi mikä ranta! Mahtava tuo ylin kuva!
Me ollaan asuttu täällä neljä vuotta eikä mitään kunnon ystäviä tullut lähistöltä, monenkin kanssa jutellaan kun nähdään jossain, mutta ei silleen että tekis jotain yhdessä tai kutsuis kylään.
Vintage, niin, rannat on täällä kyllä upeita. Koskahan saisin itsestäni irti että viettäisin vain päivän rannalla enkä suunnittelisi mitään muuta.. Kuvan olisin mielelläni näyttänyt isompanakin mutten kertakaikkiaan ymmärrä miksi bloggeri näyttää jotkut isona ja jotkut ei, vaikka ladatessa mulla on just samat asetukset kaikille kuville. Höh. Ja että neljä vuotta... no ei meilläkään kyllä edellisessä talossa juuri kukaan kyläillyt.. liian kaukana kaikesta.
Ollaan oltu kuutisen vuotta taalla enka voi sanoa, eta ystavia on tullut. yhdessa vaiheessa porukka vaihtui 6-12 kk valein etta en enaa edes jaksanut mitenkaan tehda enempaa tuttavuutta kuin tuo smalltalk.
Blogi tuli aikoinaan hyvaan aikaan omaan elamaan, koska sielta on loytynyt niin suomalasia kuin muitakin. Jokatapauksessa onnea ystavan loytymiseen.
Kuva "lukkiutuu" jos siirrät sitä lataamisen jälkeen (esim vaihdat kuvien järjestystä tai siirrät muuten kuin rivinvaihtonäppäimellä), eikä se aukea isoksi enää sen jälkeen.
Mä olen ollut itse niin laiska tekeen tuttavuutta, että siitä kai se tutustuminen lähinnä on kiinni...kun ei ole kuitenkaan aikaa oikein tehdä mitään ystävien kanssa. Yritän ehtiä pitämään edes aiempiin ystäviin yhteyttä ennen kuin hankin uusia...
Ihania kuvia.Kävin tuolla Coronadossa pari vuotta sitten ja siellä oli niin kaunista!Ja hotelli Coronado oli yksi upeimmista näkemistäni hotelleista.
Lähetä kommentti