I think one of the biggest controversies of life with kids is where to live. Suburbia is tempting, of course, with its safety, good schools, room to run around. But I cannot stop wishing life could be more urban. You know, shops behind the corner, public transportation, visually interesting environment.We are currently living in the lull of suburbia, but with the grandparents visiting, were able to have an urban treat. One day and night downtown.
I grew up as a city girl. We lived smack in the middle of the city, with the constant hum of traffic and smell of asphalt. I got used to having everything very close.
Living in the city again, with cafes like the Ghirardelli around the corner, I'd probably get pretty fat though.
I could definitely live in this house with the green trim. The building is from 1913, it used to have a wine shop on the street level and a hotel on the upper stories. The facade is gorgeous cream colored tile!
One of the best parts about city life is the different styles of architecture. I could just walk around and admire the little details for hours.People watching can be a lot of fun too.
5 kommenttia:
Minä olen asunut aina kaupungissa.
No, jos Tampere sellaiseksi lasketaan;-) Siellä liki kaikki kotini olivat aivan keskustassa. Ihan jokainen kuitenkin niin, että kaupungin bussit kulkivat eikä keskustaan ollut muutamaa kilometriä enempää.
Sitten oli Göteborg ja Pariisi, Haag ja nyt Bryssel, ja kyllä sen selkeästi huomaan että nautin siitä että kaupunki on ympärillä. On oikeastaan ihan hassua että loppujen lopuksi en jatkuvasti ravaa museoissa, ravintoloissa, elokuvissa ja näyttelyissä - ja mitä kaikkea kaupungeissa onkaan! -mutta sitäkin tärkeämpi minulle on TIETO siitä että halutessani koska vaan kaikki on mahdollista.
Aina välillä minulle tulee niitä "olisipa ihana asua maalla" -juttuja. Tai haaveita omasta talosta ei minkään keskellä. Niin pitkälle olen päässyt ajatuksissani että olen varmistunut tästä:
joko kaupunki tai sitten kunnolla maaseutu. Ei siltä väliltä.
Oh, I LOVE the buildings in your pictures! Especially the one with the green details, that you said you'd love to live in; so beautiful!
I think I'm more of a city girl as well, allthough I do love countryside too; occasionally :)I love New York, LA, Hong Kong, London, Tokio...I could visit those cities over and over again, but only as a tourist. I wouldn't want to live in a huge metropol...smaller cities with all the amenities and "happenings" are nicer for settling in; like my little Dublin :)
Greetings to the sunny California from the tiny Emerald Island!
Sama taalla. Jos ei olisi lapsia niin varmaan tykkaisin asua ihan keskustassa. Ihmisvilina on se minunkin juttu. Listalla on jo asunto tosi korkealla pilvenpiirtajassa Vancouverissa upeine nakoaloineen, toinen Espalla, toinen....... :) Mutta kun on lapsia pitaa juuri miettia turvallisuus juttuja, nurmikkoisia pihoja (mulle kylla kelpaisi katolla oleva puutarha/leikkikentta myos seka viereiset puistot) kouluja...
Tähän voisin sanoa, että koska ei ole lapsia, ei parisuhdetta, ei autoa, tykkään asua keskustassa. Vaikka välillä iskee kaiho, että olisipa minullakin pieni pala vihreää, edes jonkin sortin oma ulkotila! Mutta kiitos kuvista, tämä arkkitehtuurifani on aina innoissaan talokuvista maailmalta! :)
Violet, niin, nimenomaan se tieto siitä että kaikki on helposti saavutettavissa. En ole itsekään kyllä kaupungissa asuessa ollut hirveän 'kultturelli'... ravintoloita kyllä meillä on suosittu miehen kanssa aina.
Maamaa, kiva kun kävit! Et tiedäkään miten kadehdin sua Dublinista!
Sansku, kun olin pieni mun ja siskojen leikkipaikka oli valtavan iso kattoparveke viidennessä kerroksessa. Kyllä me keksittiin siellä vaikka mitä leikkejä..
17 neliötä, tuolla keskustassa oliskin vaikka mitä hienoa arkkitehtuuria. Pitää yrittää joskus päästä jollekin kävelykierrokselle siellä. Siis eihän täältä ole kuin puolen tunnin ajomatka sinne..
Lähetä kommentti