Iltapäivä on jo pitkällä ennenkuin pääsemme tien päälle. Palaamme kotiin kaksi kertaa - ensin hakemaan jotain unohtunutta ja toisen kerran vaihtamaan toisen istuimen autoon.
Kipuamme San Jacinto -vuorten yli yhä korkeammalle. Auringon sävy muuttuu kultaisen keltaiseksi. Tie on hyvin autio, maisema karua.
Kaukana tasangolla näkyy siellä täällä pieniä pisteitä. Nämä postilaatikot kuuluvat niille, hajallaan tönöttäville trailereille. Eläminen näissä maisemissa mahtaa olla aika yksinkertaista.
Ennen laskeutumista alas vuorilta on vastassa huikea näköalapaikka. Näemme kauas alas Coachella-laaksoon ja Palm Desertin kaupunkiin.
En tiedä mistä tytöt ovat saaneet tuon huimapäisyytensä. Muurin takana oli kyllä jokunen metri tasaista ennen julmaa pudotusta alas laaksoon.. mutta silti.
Lähdetään ajamaan jo puolihämärässä kohti hotellia. Serpentiinitie luikertelee vuorten välissä niin että olemme melkein huonovointisia. Lapsia vain naurattaa.
Olemme alhaalla, Palm Springsissä. Kaupunki näyttää katoavassa valossa kauniilta, vain palmujen profiilit piirtyvät horisonttiin.
First day of driving on our road trip. We head towards Palm Springs over the San Jacinto mountains. Rugged, dry and beautiful. When we reach the mountain pass the views down to Palm Desert are incredible.
16 kommenttia:
Onpa hienot maisemat ja kauniita kuvia!
Nuo palmujen profiilit ovat mulle se mikä tulee jotenkin tyypillisenä mieleen kun ajattelen noita paikkoja. Siis ilman mitään tietoa asioista. Ja sitten tulee joku levynkansi mieleen jossa oli juuri sellainen kuva.....
Me ollaan kans joskus palattu kahdesti kotiin ennen varsinaista lähtöä.
Ai kun kiva etta paastaan nyt matkustamaan teidan kanssa.
Mun alkoi heti tehda mieli ajamaan LUJAA sita serpentiinitieta. :D
Killisilmä, kiitos..
Violet, muisteletkohan Eaglesin levyä, Hotel California?
Sansku, jos olen ratissa niin minäkin ajan mielellään lujaa.. mutta jos istun muualla, kiemuraiset tiet tekee vähän huonon olon.
Mullakin tuli Hotel Californian kansi mieleen: Eagles olis täällä konsertoimassa kesäkuun alussa. Olis HUIPPUmahtavaa mennä kuunteleen, mutta liput ovat ERITTÄIN kalliit, joten vielä harkitaan ...ja harkitaan... ja harkitaan.
Mahtavat maisemat ja rohkeat neitokaiset!
Halit!
Tuo postilaatikkokuva on mahtava. Kaikki yhdessä rivissä, jokaisella vähän erilainen loota, keskellä erämaata...
Hienoja maisemia! Tuleeko lisää kuvia?
Ihanat postilaatikot ja hauskasti sijoitettu:)
Tuollaista voi olla vain Ameriikassa! Aivan mahtava tunnelma kuvissa.
Olen aina ihmetellyt sitä trailerikulttuuria, mutta kait siinäkin on puolensa. Voi tarvittaessa siirtää kotinsa, vaikkei suurin osa sitä koskaan teekään, kai.
Lupaava first day :)
En muuten taida tietaa yhtakaan lasta, joka pelkaisi korkeita paikkoja... !
Ihanaa saada näin runsaasti kuvia! Kiitos. Kuva huimapäätytöistä oli suosikkini.
Me ei juuri palailla kotiin, vaikka mikä olisi jäänyt. Sen verran harvoin julkisia vuoroja menee.
Kiitos Merja kuvista ja lisää, lisää :)
Upeita. Maisemat ja kuvat. Kivan karuja. Tuo trailerielämä on jotenkin myös kiehtovaa. Pystyisiköhän siihen itse..
irlannnissakin näkee jokusen trailerin, mutta onkohan ympärivuotisessa käytössä...Suomessa moisesta saisi varmaan syytteen irtolaisuudesta. Mutta mahtavia kuvia!
Kirsi, no tietenkin meette kattomaan..
Olina, noita laatikkorivejä näkee täällä syrjäisillä seuduilla aika paljon. Ja aina ne jaksaa minua kiinnostaa.
Yaelian, tulee. Aion hukuttaa teidät kuviin ;-)
Vintage, zoomailin noita laatikoita aika kauan. Toiset odottelivat sillä aikaa kiltisti autossa..
Vilijonkka, olen kyllä kulkuri mieleltäni mutta trailerielämään musta ei olisi. Jotenkin liian juuretonta.
MaaMaa, olihan se. Ja lisää tulossa.
Liivia, ei olisi kait meidänkään ollut pakko palata. Mutta yhtäkkiä kuvittelin ettei 6 gigaa muistikorttia riitäkään. Nyt huvittaa. Ja turvaistuin pojalle oli kyllä hyvä vaihtaa, niin paljon tuli kilometrejä mittariin.
Marika, tuli jo lisää.
Himalainen, tuota karuutta tykkään minäkin katella. Mutten itse osaisi kyllä tuossa maisemassa asua. Kuolisin tylsyyteen.
17 neliötä, useimmat trailerit täällä kyllä pysyvät tiukasti paikallaan. Tai niitä taitaa olla monenlaisia. Mutta joo, harvoin ne mihinkään liikkuu.
Ihanaa päästä sun kanssa matkalle, sun kirjoitukset ovat aina kivaa luettavaa. JA NE KUVAT.
Meillä matkallelähtöä viivästyttää mun epävarmuus, että onko kaikki lukossa ja liedet pois päältä. Ajan nykyään jo muun perheen melkein raivon partaalle tällä pakkomielteellä...
Lähetä kommentti