torstai 30. huhtikuuta 2009

Öinen jäätelöreissu Sedonaan

Odottelemme jo iltaa Flaggstaffissä, mietimme pulahdusta altaaseen, kun saan päähäni että läheisen Sedonan punaiset kalliot on nähtävä. Kiiruusti autoon siis, aurinko lähtee kohta jo laskemaan.

Tie Sedonaan vie huikaisevan satumaisen Oak Creek kanjonin kautta. Kuvat eivät tee tälle paikalle oikeutta, tien vieressä solisee joki ja puut kaartuvat auton ylle kun suhautamme läpi kanjonin.

Apua, valo hiipuu jo!



Perillä Sedonassa on jo pimeää. Etsitään ruokapaikkaa, kaikki ovat kuitenkin tupaten täynnä, vaikka on tiistai-ilta. Kevätlomaviikko, kaupunki tukossa turisteista.

No jäätelöpaikka sentään löydettiin. Ja hyvä olikin!

Suunnitelmissa syödä iltapala sitten Flagstaffissä. Lähdetään paluumatkalle. Mies ohjaa meidät läpi kiemuraisen kanjonitien, lapset nukahtavat vuorotellen takapenkille. Minä ihailen puiden, vauhdin ja autonvalojen maalaamia aavemaisia kuvioita.


8 kommenttia:

violet kirjoitti...

Ou wau! Näissä kuvissa on hieno tunnelma. Kiireenkin aistii ("pian pian ennen päivänlaskua"!)
Mitäs ruuasta jos voi saada hyvää jäätelöä sanon minä.
EIlisiltana juuri patistin miehen pyörällä hakemaan litran suurta herkkuani tuosta läheltä.Sitten en jaksanut enää ruokaa ollenkaan.
(niin siis vaikka söin vain puoli litraa jäätelöä...)

Merja kirjoitti...

Violet, joo, iltapala taisi jäädä jäätelöön lapsilla... Mutta lomalla ei ole niin tarkkaa..

kyllimarjaana kirjoitti...

Onpa hienoja kuvia ja mukava juttu .

kyllimarjaana kirjoitti...

Unohdin kysyä , miten sinulle voi liittyä seuraajaksi . Minun mokkulani ei näytä sellaista kohtaa . Sivusi ovat kivoja .

outi kirjoitti...

vaihdikasta menoa ja vauhdin tunnelmaa kuvia myöten;)

Merja kirjoitti...

Kyllimarjaana, en tiedä noista seuraajista.. joku tilauslinkki näkyy olevan sivun alareunassa..

Outi, tämä juna ei pysähdy koskaan. Aina pitää kulkea.

marika kirjoitti...

Huima,vauhti, oi,oi :-)

Vilijonkka kirjoitti...

Mahtavia vauhtikuvia! Juuri tuollaisia haluaisin osata ottaa, vielä edessä paljon harjoittelua! Mutta aina on hyvä pyrkiä johonkin.

Meillä vaihtuu lomapäivinä useinkin toinen päivän "kunnon" aterioista pieneksi herkutteluksi. Vaikka otais vaan kotona. Hyi kamalaa vai onkohan sittenkään.