Toinenkin päivä kanjonilla on kaunis ja aurinkoinen. Kanjonin reunalla kulkee polku niille jotka eivät halua lähteä samoilemaan alas pohjaa kohti kulkevia patikointireittejä. Pienille lapsille ne eivät sovi, joten pysymme ylhäällä ihailemassa maisemia ja haistelemassa havupuita. Ilma on kanjonilla keväällä raikas ja viileä, lumet ovat kuitenkin eteläiseltä reunalta sulaneet.
Lapset haluavat juniorirangereiksi (puistonvartija) ja suorittavat pienen luontokyselyn.
Ylläolevasta kuvasta näkee ehkä vähän lisää kanjonin skaalaa. Klikkaa isommaksi ja etsi ihminen puun alta.
Valat vannottu! Saamme rintamerkit ja todistukset mukaan.
Kohti Flagstaffia siis. Edessä vuoristoinen tie. Harva tietää että kanjonin reunalla ollaan aika korkealla, reilun 2000 metrin korkeudessa. Kohti Flagstaffia mentäessä tie kipuaa ylöspäin edelleen, saavuttaen 2400 metrin korkeuden matkalla. Näemme lunta tien varressa!
Olemme perillä Flagstaffissä. Paikka on hauska sekoitus psykedeelistä hippimeininkiä ja vanhaa viktoriaanista historiaa. Tunnelma on jotenkin erikoinen: voisin kuvitella että satunnaisen kulkijan on helppo löytää itsensä täältä, junakin pysähtyy keskelle kaupunkia.
Aikamme kaupungin arkkitehtuuria ihailtuamme löysimme hippikortteleista viihtyisän thairavintolan. Söimme niin tuliset curryt että korvissa soi!
7 kommenttia:
Kanjoneissa on ihana patikoida. Mun lemppariloma on kun nakee erilaista luontoa ja paasee patikoimaan. National Parkit on siis aina lomalistalla.
Mielettömät maisemat ja viimeisen kuvan pitsiverho on suloinen.
Tuli mieleen että osaavatko lapsesi puhua suomea? Aivan uskomattomia maisemia näkyy kanjoneissa olevan. :)
Minäkin ajattelin tuota juuri, että puhuvatko lapsesi suomea. Isomman suomenkielentaidosta meillä on tosin oikein kirjallinen näyte, joten eivätköhän osaa:)
Hippikortteleihin tahtoisin minäkin!
Sansku, minäkin tykkään luonnonpuistoista. Ne on täällä tosi vaikuttavia.
Ellen, kiva kun kävit! Thaipaikka oli hassu yhdistelmä pitsiä ja kirkkaita hippivärejä. Mutta viihtyisä.. ja ruoka oli hyvää. Lapset tietysti nokkivat tavalliseen tapaansa (poika poikkeus kuten aina, ruokahalunsa on loputon).
Iory ja Liivia, kyllä puhuvat kaikki suomea. Minä en heille muuta puhukkaan, enkä huoli vastauksia itselleni muilla kielillä. Englantia puhuvat isänsä kanssa, ja yhä enemmän kotona leikkivät keskenänsä myös englanniksi. Vaihtavat kieltä lennossa.. tilanteesta riippuen.
No jo oli tuliset curryt!
Kivaa, että lapset voi alkaa junior rangereiksi :)
Mekin ollaan yövytty Flagstaffissa, syötiin "seikkailumielellä" Sizzlerissä steikit ja shoppailtiin lenkkareita. Myös kateltiin AINAKIN 10km pitkän junan hidasta puksutusta kaupungin ohi :)
Ihan liikkis tuo valanvannomiskuva! Ja muutkin upeita. Mahtava olla kiertomatkailla näissä maisemmissa, kiitos!
Lähetä kommentti