1. Pidän itseäni maskuliinisena naisena. Viihdyn hyvin miesseurassa, tykkään mutkattomasta puhetyylistä ja suoruudesta. Minulla on paljon miesystäviä, onneksi aviomies ei kyseenalaista sitä vaan ymmärtää että mistään romantiikasta siinä ei ole kysymys.
2. En syö sipulia missään muodossa. Eikä muuten miehenikään.
3. Olen mielipideasioissa ja isommissa päätöksissä hyvin selkeä, nopea, kyllä tai ei, on tai off. En harmittele menneitä päätöksiä ja asioita, ne on olleet, menneet, koetut. Pienempiä juttuja kuten 'menisinkö tänään sinne vai tänne' saatan jauhaa liiankin pitkään.
4. En pidä koskaan meikkivoidetta kasvoilla. Kalifornian auringosta saa tarpeeksi väriä, enkä oikein siedä mitään ylimääräisiä tököttejä poskilla, kosteusvoiteita lukuunottamatta. Silmiä tykkään kyllä meikata, mutta aurinkolasit yleensä korvaavat senkin tarpeen. Huulipunaa taas on oltava!
5. Jos joku kysyy minulta jotain, neuvoa, mielipidettä, ohjetta, eikä sitten kuuntele vastausta, kiehun raivosta. Tosi moukkamaista, minun mielestäni.
6. Pienet arjen luksusasiat ovat minulle tärkeitä. Joka aamu minun on saatava ranskalaista lempiteetäni, joka on paitsi törkykallista myös hankala löytää kaupoista. Enkä ymmärrä sitä miksi monessa kahvilassa hemmotellaan kahvinjuojia loputtomilla eksoottisilla sekoituksilla mutta teenjuojille on tarjolla vain jotain liptonkeltaispusseja. Kyläpaikoissakin tähän törmää. Törkeätä.
7. Olen huono sulkemaan asioita pois päästäni. Siellä surraa koko ajan. Visuaalisia asioita, ideoita, päähänpistoja. Suljen nämä jutut vasta nukkumaan mennessä, ja silloin nukahdankin välittömästi. Ja vaikka päässä pörrää, en oikein osaa huolehtia mistään. Otan asiat vastaan pragmaattisesti, ja tiedän että kaikki sutviutuu, joskus jopa ihan itsestään.
Kuvat pienestä puutarhaspasta, johon törmäsin eilen matkallani. Kangaskauppa jota hain olikin suljettu, joten päädyin haahuilemaan siellä täällä ympäri Encinitasta.
I got requested to tell seven less-known facts about myself. Well, here goes:
1. I consider myself to be a rather 'masculine' woman. I like the company of men, because talk tends to be more straightforward, honest, and well, fair. I have a few male friends, fortunately my husband understands that it is not romantic in anyway.
2. I do not eat onion, in any form. Neither does my husband, incidentally. We make a good pair.
3. Regarding opinions and decisions, I can be very on/off, yes/no, quick to say what I think. When making smaller decisions though, such as what should I do today, I can do a lot of hemming and hawing.
4. I don't wear much make-up. Never any foundation, since the California sun provides plenty of color. I do like to wear eye make-up, but even with that I'm often lazy. Fortunately we have to wear sunglasses a lot around here. Lipstick is a must, however.
5. If someone asks me for advice, guidance, an opinion - and then does not listen, I start boiling. I think it is so inconsiderate not to listen after you have asked a question. Unfortunately, I run into this a lot here in the States. People love to hear their own voice around here.
6. Small everyday luxuries are important to me. It matters what I drink in the morning, I will not go without my favorite tea (French, very expensive and hard to find). I do not understand cafés that have dozens of varieties of exotic brewed coffees and then offer very plain teabags to teadrinkers. It is not fair or very civilized either.
7. I have ideas, visual things, plans constantly buzzing in my head. During waking hours. When I go to bed, I fall asleep very quickly. When it comes to practical worries, I generally have none. I like to take things in stride, and often think that most things will take care of themselves, given enough time.
Speaking of everyday luxuries, I ran into this pretty garden spa while wondering around Encinitas. I would not mind taking a little massage break there.
Haluaisitko tulla kanssani romuromantiikkakierrokselle? Ihailla rosoisuutta, hiplata vanhoja heloja, huikaistua valikoimasta, huokailla ihastuksesta. 
Voisimme kävellä pitkin aurinkoisia katuja, katsella kauniita julkisivuja. Piipahtaa pienissä putiikeissa, istua alas viinilasilliselle.
Illan tullen saattaisimme päätyä vaikka pikku-Italiaan. Ilta olisi vielä lämmin ja leppeä. Ihmisiä paljon liikkeellä, puheensorinaa, kultaista valoa loistamassa ravintoloiden ikkunoista. 
Kulkisimme pienen delin kautta käytävän perällä olevaan pastaravintolaan. Lisää viiniä, lautaselle raviolia, päivän aikana nähtyjen aarteiden kertausta ja huokailua. 
Tällä kertaa seuranani olivat mies ja lapset, mutta ah, niin mielelläni jakaisin tämän mukavassa naisseurassa!
