perjantai 8. tammikuuta 2010

Yksi asia

Kotona matkan jälkeen arki on lähtenyt liikkeelle tavalliseen tapaansa.

Vain pinnan alla kuhisee. Sihisee ihan sietämättömästi, en saa tuota hiljennettyä. Rutiinit kulkevat nyt vain vaivalla eteenpäin. Heti kun saan ne suoritettua, palaan mietintäasentoon.

Mitä jos? Entäpä sitten? Voisiko se tarkoittaa sitä?

Yksi iso asia odottaa, vaivaa, painaa. Odotin siihen ratkaisua jo tänään, mutta sitä ei tullut.

En ole yhtään salaisuuksien ihminen. En pidä panttaamisesta, en piilottelusta, en nauti arvoituksista. Jos jotain kerrottavaa on, yleensä julistan ilmoille heti. Minusta asiat on tehty jaettavaksi, yhdessä hehkutettavaksi, iloittavaksi. Joskus myös surettavaksi.

Niin mielelläni jakaisin tämänkin pohdinnan. Mutta en voi, kun en itsekään tiedä. Toivon että ehkä jo ensi viikolla, mutta ken tietää. Niin, no yksi tietää. Vaan ei kerro vielä.


16 kommenttia:

s a n s k u :) kirjoitti...

joskus olisi kiva kun joku paattaisi puolestasi. no, ehka ei. :)

mizyéna kirjoitti...

No tulinpa uteliaaksi :D

Jael kirjoitti...

Toivottavasti ratkaisu löytyy ,pian...

Liivia kirjoitti...

Täh, ei kai uusi vauva sentäs?!:)

Laura kirjoitti...

Vauva tuli mullekin ekana mieleen.

Saara kirjoitti...

vauva tuli mullekin mieleen :)

Ylva kirjoitti...

Mie taijan arvata... ;0)

Merja kirjoitti...

Kuolen nauruun täällä. Olen 44 herranjestas sentään, ei vauvoja, ei todellakaan!

isoinpapu kirjoitti...

Mua jännittää!

SaaraBee kirjoitti...

Minäkin vauvaa olisin veikannut. Jäämme odottamaan...

marika kirjoitti...

Ohoh, siis yksi vaan tietää...voimia sihisemistä vastaan:)

Kaunis omakuva!

Kirsi kirjoitti...

En lähtisi mukaan tuohon vauvaveikkailuun, sillä olethan usein maininnut iloitsevasi siitä, että lapset eivät ole enää niin kovin pieniä. Sen sijaan arvelisin kysymyksen olevan muutosta. Ehkä nyt sitten sinne Lontooseen?

maijja kirjoitti...

Kiinaan, Intiaan? Toivottavasti odotus raukeaa parhain päin!

Jenna kirjoitti...

just tulin tosi uteliaaksi! haluun tietää! :)

Vilijonkka kirjoitti...

Kuvailit juuri minun asenteeni. Miehen mielestä voisi olla hieman maltillisempi ja hiljempaa...

Uteliaisuus heräsi täällä ja pieni kateuskin. Muutokset ovat mielestäni ihania. Kun jokin päätös on syntynyt ja sitten saa alkaa valmentautua ja puuhata sitä uutta kohti.

MaaMaa kirjoitti...

hui miten jänskiä! Kerro sitten heti kun voit!!