lauantai 8. toukokuuta 2010

Caught a lite breeze

Lento1

Lento5

Lento7

Lento4

Lento8

Lento6

Lento9

Ylhäällä, 700 metrin korkeudessa, vain hiljaisuutta. Tuntuu kuin olisimme paikallaan, liu'umme niin kevyesti. Välillä pieni sulava pyörähdys ympäri, vuorinäkymä vaihtuu meren aaltoihin ja laskevaan aurinkoon.

Ei pelota, laisinkaan. Vain ihmettelyä siitä miten pieneksi tunnemme itsemme yläilmoissa.

Niin hienoa, menisin heti uudestaan.

* * * *

Up at 2300 feet, there is nothing but quiet. We glide along so lightly, it feels as if we're hardly moving. Occasionally a very very light breeze and we twirl around, slowly. The view of mountains and valleys changes into the ocean and the setting sun.

So beautiful, I would go again anytime.

23 kommenttia:

piilomaja kirjoitti...

JEssss! Ihana idea, haluan kokea! Hienot kuvat myös.

Mää aina innostun kaikesta tällaisesta;-)

Yaelian kirjoitti...

Ihanat kuvat! Olen kerran ollut tuollaisessa,mutta ei ollut kameraa mukana.

Kasselin kyyhky kirjoitti...

Upeat maisemat! Kärsin lievästä korkeanpaikankammosta ja olen usein miettinyt, uskaltaisinko kuumapalloilmapallon kyytiin? Ehkä joskus...

Kirsi kirjoitti...

Ihanaa! Aivan huippuyllärin kehittelit miehellesi. Mulla jäis kyllä idean tasolle, sillä korkeanpaikankammoni estäisi nousemasta koriin.

niina kirjoitti...

Vau,tuo olisi ihanaa! Ollaan pitkään haaveiltu mutta on ainakin täällä tosi kallista..

MaaMaa kirjoitti...

WAU WAU WAU!
Tuollaisesta yllätyksestä minunkin mies tykkäisi, ja minä! Kyllä mennään joskus vielä, jossain!
Mahtavaa!

Liivia kirjoitti...

Hauska juttu:)
Minä leijailin kerran sellaisella liitovarjolla lumisen maiseman päällä. En olisi ikinä tullut menneeksi muuten, mutta jouduin työni puolesta ja se olikin tosi kivaa.

Liivia kirjoitti...

En olis muuten saanut omaa miestäni ikinä suostumaan...

Kata kirjoitti...

Wau! Hiljaiseksi vetää.

hietzu kirjoitti...

Komeat maisemat,mutta silti hirvittää ajatus siitä, että kiikkuu yläilmoissa vailla minkäänlaisia turvavarusteita... :S

Rebecca / Sanctuary kirjoitti...

Upeaa! Viimeinen kuva on ihana, siinä on juuri sellaista ihmettelevää leijumisen makua, ja aurinkolasit on wau :)

Kirjailijatar kirjoitti...

Vau! Minä olen ainaaina halunnut tehdä tuon. Aivan mielettömän ihanaa varmasti. Se hiljaisuus, että voi vaan leijua ylhäällä taivaassa. Upeita kuvia.

Merja kirjoitti...

Piilomaja, me ollaan katseltu noiden pallojen lentoa kotikulmilla nyt kaksi vuotta. Tiedettiin että jossain vaiheessa on pakko käydä kokemassa..

Yaelian, kamera oli, mutta oli kyllä äärettömän vaikea ottaa kuvia TÄYTEEN pakatussa korissa. Meitä oli seitsemän ihmistä, tuskin mahtui kääntymään :)

Kasselin kyyhky, en usko että pelkäisit tuossa. Meno on hyvin hyvin rauhallista.

Kirsi, sanoinkin jo tuossa edellä.. mutta minusta tuossa oli aivan eri kuin vaikka jossain korkeassa tornissa. Korkeus ei tuntunut yhtään pahalta. Vaikka en minä sellaisista kammoista kyllä kärsikään.

Niina, no ei tuo ollut halpaa kyllä, mutta mies täytti 40, halusin jotain oikein kivaa, kun juhliakaan nyt ei voida järjestää (eikä hän varmaan haluaisikaan..)

MaaMaa, ja minä kun olin ihan varma että ainakin sinä olet jo tuonkin kokenut :) :)

Liivia, pelkääkö miehesi korkeuksia? Mun mieheni on joskus hypännyt laskuvarjohypynkin.. tandemsellaisen.. joten on hänessä vähän huimapään vikaa.

Kata, no hiljaista siellä kyllä olikin.

Hietzu, en osannut sillä tavalla pelätä. Pilotti tuntui ja kuului olevan todella kokenut, entinen reittilentäjä.

Rebecca ja Kirjailijatar, hienoa se kyllä oli. Niin rauhallista ja kaunista.

Vilijonkka kirjoitti...

Mahtavat kuvat, ja kuvassa hymysi kertoo paljon!

Kyllä minäkin tuon haluaisin kokea. Joskus sopivan hetken tullen.

Liivia kirjoitti...

Ei pelkää. Hän ei vaan innostu tuollaisesta. No itseasiassa olemme samaa maata, ei minuakaan vapaaehtoisesti saisi lähtemään.
Me olemme aika passiivisia mitä kaikkeen tälläiseen tulee. Istumme mieluummin ja katsomme kun muut menevät ja tekevät.

Matroskin kirjoitti...

Apua. En menisi ikipäivinä, oksentaisin, pyörtyisin ja kuolisin. Mutta kiva jos teillä oli kivaa!

outi kirjoitti...

hu huu miten hurjia hienoja kuvia! olisi hauska joskus kokeilla:) vähän kuin kokeilisi lentämistä..

Anonyymi kirjoitti...

Hui ja mahtavaa...yhtäaikaa :)

Mitenhän mua pelotti tuo, kun olen nuoruusvuosina käynyt laskuvarjohyppykurssinkin ja hypännyt.

Nyt kyllä rajoja rikkomaan äkkiä!

Pari vuotta sitten Kaivarissa katselimme kahden pallon lähtöä. Kaunista.

-Maaria

Anonyymi kirjoitti...

Ja piti vielä lisätä, että korkeammalle mennessä mittakaava jotenkin hämääntyy.
Minä pelkään kurkistaa alas parvekkeelta,
mutta olen hypännyt kilometrista laskuvarjolla ilman minkäänlaista korkeanpaikankammotusoloa.

Ylhäällä kaikki näyttääkin jotenkin unenomaisen kaukaiselta ja pehmeältä.

-Maaria

Anniina kirjoitti...

Aivan mahtavaa, muuta ei voi sanoa! Minä uskaltaisin jos oikein tiukasti köytettäisiin koriin kiinni. Korkeus ei niinkään pelota, vaan tipahtaminen, epävakauden tunne.

Vintage living kirjoitti...

OOOH. Jännää! Ja tuo kolmannen kuvan väritys ja fiilis kiehtoo! Näyttää niin aikaisen aamun rauhalta kun valo siivilöityy melkein usvaksi.

Vintage living kirjoitti...

Piti vielä sanoa, että inhoan korkeita torneja ja kerrostalojen ylimpiä kerroksia sekä jyrkkiä kallioreunuksia ja olen ajatellut sen olevan korkeanpaikan kammoa....mutta kuumailmapalloon kyllä menisin, enkä pelkää lentokoneessakaan, eli jotain rajoittunutta korkeanpaikankammoa siis;)

Kenza kirjoitti...

Ihanaa, olen haaveillut tuosta aina! Mahtavat kuvat!