Carefree summer

Luulen että lapsille jää eniten mieleen Suomen kesästä huolettomuus. Liekaa löysennettiin, he saivat juosta siirtolapuutarhan nurmikujia mielensä mukaan. Lähellä olevasta leikkipuistosta löytyi aina kavereita joita tuotiin mökille mehulle ja jäätelölle.




Otettiin juoksukisoja, kumpi ehtii ensin mökiltä huusseille. Kierreltiin ja katseltiin pihoja ja portteja. Kerättiin lupiineja yhdeltä umpeenkasvaneelta tyhjältä tontilta.

Pidettiin pihakekkereitäkin ja nähtiin kavereita. Tiskailtiin kakkulautaset pihassa, syreenien varjossa.


Itku oli tulla kun mökki piti laittaa säppiin, ennen aikojaan, auringon vielä lämpimästi paistellessa. Onneksi tuli kiire bussiin ettei tarvinnut jäädä pihalle pillittämään.

Summer in Finland was so easy. It was a relief to be able to let the kids run around free. In the garden cottage area, where our summer place is, they always found friends.

We took spurts on the grassy paths, looked at other cottages and their gorgeous yards. Picked flowers, had little parties, met with friends. Washed the dishes outside, under the lilac tree. And the sun was shining, nearly every day.

Takaisin taas

Olemme kotiutuneet kesäloman jälkeen. Kirkas oli Suomi-kesän päivien ketju, muistelemme haikeina ihania hetkiä joita vietettiin sukulaisten ja ystävien kanssa.

Nyt menee vähän aikaa palautuessa, Kalifornian kotiin uudelleen tutustumisessa. Koulukin alkaa torstaina, arki pyörähtää siis taas käyntiin.

Palailen kuitenkin pian vielä mökkitunnelmien kera!

* * * *
We are back from our Finland vacation. The summer there was perfect, so many good times had with friends and relatives.

It will take me a little bit of time now, to get used to our California quarters again. And school starts too, on Thursday, so back to life with routines.

I will be back soon though, with pictures of our summer cottage life!

Pikisaaressa

Lapsuuteni Oulua, jossa saattoi juosta Limingantullista kilometrin keskustaan ja vaikka koko matkalla kuljettaa sormia pitkin puutalojen ikkunalautoja, ei enää ole. Niin paljon kaunista ja vanhaa, historiaa ja muistoja tuhottu. Eikä laatikkotalojen rakentamiselle näytä tulevan loppua. Kuka noissa lokeroissa oikeasti haluaa asua?

Jotkut sopet kaupungista ovat sentään säilyneet gryndereiden ahneudelta. Kuljettiin sillan yli Pikisaareen, yhteen nostalgian pienistä piilopaikoista.

Tämäkin pikku huvimaja. Niin kauniilla paikalla meren äärellä, luontopolun varrella. Ahdistuin vain nähdessäni ettei ole säästynyt roskaamiselta, kaiverruksilta, sotkuilta. Teki mieli lähteä hakemaan maalisutia.

Tästä tornitalosta muuten kerran kävimme miehen kanssa katsomassa asuntoa. Tällaisia paikkoja on Oulussa tarjolla hyvin hyvin harvoin. Meitä kuitenkin hidasti silloin pahasti notkuva välikatto. Nyt en enää niin pienestä kantaisi huolta. Sellaiset on korjattavissa, mutta kuinka usein tulee vastaan koteja joissa on niin paljon tunnelmaa ja idylliä ympärillä?

We took a walk around Pikisaari, an island that has the prettiest wooden buildings in Oulu. When I was a child, wooden houses still thrived everywhere in the city. A lot of them were torn down, thanks to greedy construction companies and lack of appreciation of history.