Lavanderia

Löysimme salaisen puutarhan! Ainakin luulen niin.

Maaginen paikka. Valtavat kukkameret, takorautaportteja, polkuja risteilemässä jykevien puiden lomassa. Ihanainen, pehmeä valo kaikkialla. Tulkaa mukaan katsomaan!






Tämä pieni paratiisi on Mission San Luis Reyn lavanderia, paikka jossa intiaanit kylpivät ja pesivät vaatteitaan. 1800-luvulla puutarha oli hehkunsa huipulla, täällä kasvoi päärynöitä, persikoita, viikunoita, vesimeloneja. Noista ajoista lavanderia on villiintynyt, heinä on vallannut tilaa vihannesmailta eikä vesipuroja enää virtaa sen tiilistä rakennetuissa kanavissa. Hyvin, hyvin kaunista on silti edelleen.









Isn't this a magical place? Like a secret garden.

We found the old lavanderia of Mission San Luis Rey. Back in its heyday, the gardens were full of pear, peach and fig trees. The brick channels were flowing with water from the nearby river. The indians would bathe and wash their clothes here.

Even though the gardens are now wild with hay, it is still very beautiful here. Flowers everywhere, gorgeous wrought iron gates, paths winding underneath towering trees.

Lepatusta

Olemme seuranneet hienoa luontonäytelmää parin viikon ajan.

Lapset saivat joululahjaksi perhosentoukkia. Saimme ne viimein tilattua, ja jännittyneenä olemme katselleet ensin toukkien ryömintää, sitten koteloitumista.. ja viimein tänään perhosten kuoriutumista!

Nyt katselemme miten väri hiipii siipiin vähitellen. Miten perhoset väristelevät siipiiän varovasti, harjoittelevat ensilentojaan. Pian päästämme ne puutarhaan, tekemään tuttavuutta laventelien kanssa, kokeilemaan siipien kantavuutta.





The kids got butterfly caterpillars for Christmas. We finally ordered them, and it has been the best Christmas present ever. It has been so fascinating watching them, developing from crawling caterpillars to chrysalis, then finally turning into creatures with wings.

Now we are watching how the color is creeping onto their wings. Soon we will let them go in the garden, see how they like the lavender, and how they fly for the first time.

Kaupungin keuhkot

Olen ihan nolottavan vähän kertonut yhdestä San Diegon ykkösnähtävyydestä, Balboa Parkista. Tämä mahtava puistoalue sisältää paitsi eläintarhan myös neljätoista museota, tiedekeskuksia, puutarhoita, ison kasvihuoneen ja paljon muuta. Neljänä tiistaina kuukaudessa tiettyihin museoihin pääsevät kaikki kaupungin asukkaat ilmaiseksi - museoita ja päiviä vuorotellaan siten että useimmat niistä on mahdollista nähdä maksamatta mitään.

Jokaisena päivänä vuodessa puistosta voi myös nauttia vain käveleskellen siellä täällä. Maisemointi ja arkkitehtuuri on niin kaunista, ettei museoiden antia välttämättä edes kaipaa.

Minun lempipaikkani Balboassa on taiteilijakorttelit. Keramiikkaa, maalauksia, lasinpuhaltajia. Heleitä värejä ja leppeän boheeminen tunnelma.

Hippilaukku

Tein laukun josta tuli hipimpi kuin mikään muu tähänastisista.

Ja niin Kaliforniaa! Tuo väri on juuri sitä oranssia hehkua mitä täällä on iltapäivän auringonvalossa. Lisää hehkua löytyy muuten siskontyttöni blogista, käykää katsomassa!

Mies lähtee huomenna haastatteluun San Franciscon seudulle, ehkä sopisinkin sinne hippilaukkuineni. Vaikka myyntiin tuo kyllä meni..

Mirror, mirror

Pitäisi olla karsimassa tavaroita, lajittelemassa ja luopumassa. Sen sijaan vein perheen La Mesaan, jossa on mielestäni parhaat vanhan tavaran kaupat koko San Diegon seudulla. Ja siellä se odotti, yksi vanha peilikaunotar.

Hullua sinänsä, tässä talossa kun on peilejä käsittämätön määrä, suoraan verrannollinen eteläisen Kalifornian ulkonäkökeskeisyyteen. Mutta ne ovat kaikki kiinteitä, tähän taloon kuuluvia, eivät meidän omia (onneksi).

Kun seuraavaan omaan asuntoon päästään, tahdon sinne vain tällaisia vanhoja kauniita. Ei mitään lääkekaappipeilejä, kiitos.

Saimme perjantaina pihapiristyksen. Kaikki rikkaruohot kitketty, pensaat, puut ja ruusut leikattu, uusia kukkia istutettu. Istuin pitkään pihakeinussa ja katselin laventeleissa pörrääviä kolibreja ja mehiläisiä.



A vintage mirror find, over the weekend.

Really should be sorting through our things, and getting rid of stuff instead of getting new. But the mirror was irresistible. Besides, we only own one mirror right now.

Funnily though, our house is full of mirrors, over the sinks and on the doors. Luckily they belong to the house that we are renting, and are not ours. I think the crazy amount of mirrors reflects how conscious southern Californians are about their appearance.

Viimainen Monica

Siskontytön viimeinen päivä Kaliforniassa. Ajeltiin pitkin poikin Los Angelesia.

Santa Monican laiturilla oli tuima tuuli. Niin voimallinen että linnutkin lensivät sivuttain, asetelmassa kuitenkin.

Uhmattiin kylmää ja syötiin jäätelötötteröt. Lapset kävivät karusellissa ja pienessä vuoristoradassa. Sitten suunnattiin Hollywoodin kukkuloille.

* * * *
It was my niece's last day in California. We drove all around Los Angeles, stopped at the Santa Monica pier too. The wind was so strong that even the birds flew sideways.

It didn't stop us from having ice cream. The kids rode on a carousel and a little roller coaster. Then we headed for the Hollywood hills.

Auringonlaskua ikuistamassa

Näimme Los Angelesissä Renoirin näyttelyn. Kuusi huonetta tauluja, lähinnä 1900-luvun puolelta. Ihailin taitoa jolla Pierre-Auguste on tavoittanut ihon sävyjä ja hehkua.

Hyvää taideharjoitusta lapsille, alkoivat väsähtää jo toisessa huoneessa, muttemme lannistuneet.

Eilen illalla lähdimme rannalle, mukaan illalliseväät ja piirustustarpeet. Vangitsimme paperille auringonlaskua.

Valon kaikotessa hiipi paperille mereltä illan kosteus. Yritti rutata teoksiamme.

Minusta ei tule enää tällä iällä Renoiria, lapsista vielä ehtisi.



We saw a Renoir exhibition in Los Angeles. I admired the skill with which he captured the glow and hues of the skin. So beautiful.

Last night we packed a picnic and went to the beach, to draw the sunset. I have to admit I will not become Renoir anymore at this age, the kids would have time for it though.