perjantai 26. helmikuuta 2010
Annos aurinkoa
Perjantai alkoi aamukävelyllä huikeissa maisemissa. Olemme ennenkin käyneet Torrey Pinesin luonnonpuistossa, mutta nyt, ilman lapsia, kävelimme vähän eri polkuja.
Aurinko oli osittain pilvihahtuvan takana, mutta lämpö tuntui silti käsivarsilla. Olen nyt vähän auringon lumoissa, olemme saaneet nauttia niin hienoista päivistä. En yhtään ihmettele niitä kansoja jotka ovat aikoinaan palvoneet auringonjumalia.
Polkumme risteili tasangolla merenrannan yllä. Näimme paljon kukkia, kolibreja, liskoja, oravia. Kyltti polun alussa varoitti kalkkarokäärmeistä, niihinkin saattaa törmätä jos lähtee juoksemaan pensaisiin polulta. Pysyimme tiukasti reitillä.
Rannalla kurkimme laskuvesilammikoihin. Pikkuisia rapuja siellä täällä, korallia, simpukoita. Olisin voinut viipyä täällä pitkään, mutta mies huomautti jo punoittavista olkapäistä.
We took a Friday morning hike at Torrey Pines. This time without kids, so we could venture out on a little longer walk, that led us down to the beach.
Incredible scenery. I love that sun. I can so relate to those people who in ancient times worshipped sun gods.
keskiviikko 24. helmikuuta 2010
Lounaalla kuultua
Kävimme miehen kanssa tänään harvinaisella lounaalla. Tavarataloravintolassa. Hienon tavaratalon ravintolassa.
Meille hyvin epätavallinen ruokailupaikka, vaikka paljon käymmekin ulkona syömässä. Olimme kuitenkin saaneet tuonne lahjakortin, joka oli jäämässä vanhaksi.
Jo sisään mennessä tunsin oloni hiukan vaivautuneeksi. Meiltä kysyttiin oliko meillä pöytävarausta. Tavaratalon ravintolaan, keskiviikkona? Ei, sanoimme, ja hymyilimme.
Istuimme alas, meille ojennettiin lautasliinat. Tarjoilija katsahti tummaa villamekkoani, ja vaihtoi valkoisen liinan tummaan. Ettei mekkooni tulisi nukkaa siitä valkoisesta, hän sanoi. Sitten toinen tarjoilija saapui ja toi kupit consommeeta (lihalientä) ja kysyi millaista leipää haluamme.
Tilasimme, katsoin ympärillemme. Ravintola oli täynnä, lounastavia leidejä lähinnä. Keski-ikä reilusti omaamme vanhempi. He näyttivät kaikki kuin suoraan kampaajalta tulleilta, hiukset lakanpöyheinä, meikit ojennuksessa.
Viereisen pöydän rouvat puhuivat yhteisistä ystävistään. Toinen oli vastikään tavannut heitä. 'Tiedätkö, heillä on kolme kartanoa.'
Saimme salaattimme, söimme vähän väkinäisen oloisina. Mies puhui minulle jotain esikoisen koulutehtävistä, en oikein kuullut mitä hän sanoi. Olin vastapäätä häntä mutta jossain ihan muualla.
Lähdimme pois, vaikka olimme vielä sisällä, kolmannessa kerroksessa, laitoin aurinkolasit silmille. Ulkona sanoin miehelle, ajetaan merenrannan kautta, tarvitsen nyt paljon raikasta ilmaa.
maanantai 22. helmikuuta 2010
Almost Easter
Olen vähän heikkona pajunkissoihin. Ja Tiny Happyn ompeluksiin. Vihdoinkin sain tilattua tuollaisen pienen kotelon neuloilleni jotka ovat olleet vähän tuuliajolla rasian pohjalla.
Melissa oli pakannut kotelon todella kauniisti, kuvani eivät tee oikeutta.
Ja pajunkissoista puheenollen, katsokaapa mitä laitoin tänään Etsy-putiikkiini.
* * * *
I love Tiny Happy's embroidery. And I have a weakness for pussy willows.
I'm not just tiny but very happy that my needles have a good home now. Melissa had wrapped up the case so beautifully, I'm afraid my photos do not do her justice.
Speaking of pussy willows, go see what I put in my own Etsy boutique today.
lauantai 20. helmikuuta 2010
Catch a wave
Mies on tahtonut kokeilla surffausta jo pitemmän aikaa.
Tänään oli oivallinen sää, puolipilvinen, silti tarpeeksi lämmin (kuka hullu nyt kylmällä säällä menee?).
Eli Howard Surf Schoolilla on tällainen hauska majapaikka Encinitaksessa. Olimme kuulleet hyvää tästä koulusta, ja varasimme sieltä ensiopetusta surffaukseen, miehelle ja tyttärelle.
Märkäpuvut päälle ja aaltoja päin!
Ensin kuitenkin tutustuttiin lautoihin, haettiin asentoja, kuultiin turvaoppeja. Ja sitten sekaan. Minä jäin rannalle, pitäähän jonkun sentään kuvata!
Välillä en tiennyt kyllä kuvatako lintuja vaiko surffaajia, molemmat olivat niin fotogeenisiä.
Ja katsokaa näitä tyylejä, vähänkö olin haljeta ylpeydestä!
Surffityttöni väsähti ennen isäänsä, ihmekö tuo, surffaus on kovaa työtä. Kuljeskeltiin sitten rantaa yhdessä, keräiltiin simpukankuoria ja välillä vähän naureskeltiinkin kun katsottiin sen toisen surffarin vähemmän onnistuneita aallonvaltauksia.
They went surfing today, my husband and my 8-year-old.
I was so, so proud!! Check out that style!
Eli Howard Surf School was good. I digged their bohemian 'office' by the beach. And the instructor seemed very patient.
torstai 18. helmikuuta 2010
keskiviikko 17. helmikuuta 2010
Rillipää
Hain eilen lasit. Kauhistus sentään miten hyvin näen nyt! Nyt on parempi taas lukea, ommella, tehdä pikkutarkkaa.
Kun olin pieni, minulla oli karsastusta (no on sitä vieläkin muttei samalla tavalla). Pidin laseja ekaluokkalaisena, 70-luvun alussa, ja voi sitä kiusoittelua mitä sain osakseni. Kuten voitte kuvitella ja jotkut muistaakin, tuohon aikaan silmälasit eivät olleet kovin hienostuneita tai pitkälle kehiteltyjä. Tuosta ajasta siis ei ole mitään kovin mukavia muistoja.
Nyt pidän laseja ihan mielelläni. Laserleikkaukset tai piilolinssit eivät ole minua varten. Kun laitan lasit nenälle, tulee sellainen mukava lukutoukkaolo, tekee mieli hakea paksu satukirja ja nukahtaa se sylissä nojatuoliin, aivan kuin silloin pienenä tyttönä.
Haluaisin tänään kuulla teidän muistojanne silmälaseista. Kommentointikin on harvinaisen helppoa, anonyymiesto on poistettu. Astukaa areenalle, takarivin hiljaiset rillitytöt ja pokapojat.
* * * *
I picked up glasses today.
When I was small, I had astigmatism. Well I still have it, but not like back then. I had to wear glasses going to school, on first grade. As you can imagine or even remember, glasses were not terribly sophisticated back then. I do not have very fond memories of that time, as I was picked on a lot by classmates.
Now I don't mind wearing glasses at all. Laser surgeries or contact lenses would never be for me, I shun away from stuff like that. When I put these glasses on, I feel like a little bookworm, I want to go get a thick book of fairytales and fall asleep in the chair with the book on my lap. Just like I did back then, as a little girl.
I'd like to hear your memories and stories about glasses today. Everyone of you. Especially the quiet ones with glasses in the back row.
tiistai 16. helmikuuta 2010
Just the girls
Ja aurinko jaksaa paistaa! Esikoinen on viikon breikillä koulusta, lähdimme pienelle ajelulle vain tyttöjen kesken.
Pacific Beachin laituri Crystal Pier on varmaan yksi lempipaikoistani San Diegossa. Voisin viettää täällä koko päivän putkeen, vain istuen laiturilla, kävellen biitsillä, katsellen surffareita, rullalautailijoita ja aaltoja.
Haimme kahvilasta muffinssit ja kaakaot, ja istuimme laiturille aurinkoon nauttimaan.
Aina kun olen täällä, käyn South Coast Wahinesissa. Kauppa surffitytöille... ja muillekin tyylistä pitäville. Täältä löytyvät parhaat hellemekot, topit ja varvassandaalit. Yksi paita lähti mukaan tällä kertaa. Vieressä on pikkuinen putiikki jossa olen ihaillut monta kertaa kauniita kaulakoruja. Katsokaapa mitä roikkuu tytön kaulassa yllä. Noissa kaulanauhoissa on vain luonnonmateriaaleja.
Oikeastaan koko reissun tarkoituksena oli hoitaa yksi toinen asia. Vilautan sitä huomenna!
She has a week long break from school, so we took a little ride, just us girls.
Crystal Pier in Pacific Beach has to be one of my favorite places in San Diego. It is hard to beat that ambience. I could spend all day here, sitting on the pier, watching surfers, rollerboarders and the waves.
We picked up some muffins and hot chocolates, and sat down on the pier to soak up the sun.
While in Pacific Beach, I cannot pass Wahines surf shop. The perfect place for surfer girls.. or any girl who likes that style. They have the best selection of sundresses, sleeveless tops and flip flops.
I found a top here.. but the whole purpose for this trip was to get something else. I'll show you that tomorrow.
maanantai 15. helmikuuta 2010
Helmihelteet
Saimme helteitä kesken helmikuun. Kuuleman mukaan kestävät koko viikon.
Aurinkon kosketus hivelee ihoa, mutta joku tuntuu vähän hassulta. Valo nimittäin, se ei ole ihan niin kesäinen kuin ilma. Siitä puuttuu vielä hiven lämpöä.
Aina kun saamme lämpöaallon, alkavat lapset kinuta uima-altaalle. Tänään sää oli niin täydellinen ettemme voineet enää kieltäytyä.
Lapset uivat ja sukeltavat kuin pienet hylkeenpoikaset vedessä. He rakastavat esitellä taitojaan. 'Äiti, kato, teen kuperkeikan veden alla!'
Ja yhtä varmaa kuin riemu altaalle mentäessä on tuittu sieltä lähdettäessä.
We got a nice warm spell in the middle of February. Even though the air is warm, there is something missing. The light isn't quite as warm as the radiance of summer.
Whenever the weather warms up, the kids start begging that we go to the pool. Today the weather was so perfect we could no longer deny them that joy.
And, as surely as they are happy when going to the pool, there will be pouting when we have to leave and go home.
sunnuntai 14. helmikuuta 2010
Amore
Hyvää ystävänpäivää!
Täällähän sitä vietetään enemmänkin rakkaudenpäivänä, puolisoa/rakkaudenkohdetta muistetaan kukkasin, suklaarasioin ja ravintolaillallisin.
Meidän viikonloppumme on ollut kuitenkin vähemmän romanttinen, sillä lapset ovat vapaalla kouluistaan neljä päivää putkeen, pitkä viikonloppu huomisen presidentinpäivän ansiosta. Romanttista tai ei, rakkautta meillä julistetaan kyllä päivittäin. Siitä kertoo tuo keskimmäisen hiekkaan kirjoittama viestikin. Isä oli tällä kertaa ihailun kohteena.
Menemme tänään siis lapsinemme ystävien luokse kyläilemään, puoliksi italialaisen perheen luoksi. Mies on tehnyt tiramisun jottemme mene ihan tyhjin käsin.
Nauttikaa ystävienne seurasta! (Puolisollekin voi antaa ylimääräisen pusun, päivän kunniaksi.)
* * * *
Happy Valentine's Day! For us, not so romantic this weekend, since the kids are off school for a long weekend, four days straight because of President's Day on Monday.
Even if there's no time for just the two of us, we still declare our love every day. Just like the middle child did with her message in the sand, to her daddy.
We are visiting friends today, he has made some tiramisu so we won't go empty-handed. I hope you will enjoy the company of friends and loved ones too.
perjantai 12. helmikuuta 2010
She sells sea shells
Ranta oli tänään täynnä pieniä aarteita. Kuin olisi satanut simpukoita.
Näimme myös sukeltajia, suoraan aalloista nousseita. Sanoivat veden olleen tänään +14, kun viime vuonna tähän aikaan oli tuskin kymmenen astetta. El Niño lämmittää, nyökkäilivät.
Kaikkein parasta taisi kuitenkin olla kahden miehen frisbee-show. He lennättivät lautasta kaaressa ympärillään, tanssittivat sitä sormenpäällään samalla kun pyörivät selällään hiekassa, loikkivat sen yli ilmassa. Mankasta tykitti Pat Benatar.
Erityisesti poika oli tämän esityksen lumoissa. Sanoi kotimatkalla isälleen että tämän pitäisi alkaa rokkistaraksi, mutta ensin meidän pitää oppia muutamia hyviä biisejä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)