.. on nyt sitten tällainen. Hammaskeiju kävi eilen tipauttamassa kukkaroon ruhtinaallisen lisän, kiitos reippaasti itsekiskaistun poskihampaan.
Minua liikuttaa nämä lasten tavat. Esikoinen, nyt 8-vuotias, on aina tavannut kirjoittaa näitä pikkulappusia. Se on kuin hänen tapansa merkitä reviiriään. Jotain ylpeyttäkin tuossa saattaa olla, ihan pikkuisen. Olisiko pieni muistutus nokkimisjärjestyksestä pienemmille sisaruksille, että tässä ollaan vähän teitä edellä?
Minun säästöpossuuni ei ole nyt viime aikoina oikein kukaan livautellut mitään. Siksipä päivitin putiikkia ja ompelupuuhat jatkuu.
* * * *
She got a nice little bonus from the tooth fairy last night. Thanks to a molar that she pulled out all by herself.
I love her little handwritten notes. It's her little habit that she's had since she learned to write. Maybe it's a small reminder to the younger siblings too, that she's slightly ahead now.
Nobody's put anything in my piggy lately. That's why I've updated my Etsy boutique and will keep on sewing..
10 kommenttia:
Oih, meidän keskimmäisen rakas unilelu "Nalle Puh Flickan" on eksynyt sun kuvaan. Tuli meille Hamleysista 8 vuotta sitten.
Lappu on tosiaan suloinen. Lasten reviirimerkintöjä ja piilonokkimisia on aika jännää seurata. Kait ne sitten valmistavat lasta elämää varten?
Ihana lappu! :)
Meillä on kanssa kaikenlaisia lippuja ja lappuja ympäri asuntoa. Vanhin on muutaman vuoden takaa. Astiakaapin kyljessä lappu jossa lukee musta auko. Joku avaruusjuttu se on ilmeisesti, mutta tarkempaa historiaa sillä lapulla ei ole. Muutossakin musta auko pysyi ovessa. Keittiön seinässä puolestaan lukee, että esitys alkaa kymmenen minuutin kuluttua. Ja huoneen ovessa Pääsy kielletty, sitten perässä hirmu määrä numeroita. Meinaavat kuulema ikävuosia.
Muistan aina kun yksi hampaani irtosi päiväkodissa ja hoitotäti heitti sen pyynnöistäni huolimatta roskiin!! Olin varma, että en saa sitä markkaa hammaskeijulta sitten ja itkin katkerasti äidille.
VOi sitä riemua ja ihmetystä, kun markka kuitenkin ilmeistyi tyynyn alle seuraavan yönä! :)
Pienoinen veljenpoikani vielä opettelee rahakäsitystä. Hymylyitti kun hän arvaili asioiden hintoja; tikkari kymmenen euroa ja oikea auto 8. Ja "tosi kallis" oli tuhatkymmentä :)
Iloista Ystävänpäiväviikonloppua, Merja ♥
Hellyttävä lappunen! Ja miten nätti sänky Lauralla onkaan:-) Omaa hammaslähtöäni silloin aikoinaan en muista, mutta muistan miten pojallani lähti se ensimmäinen,ja silloinkin tuli piggy bankiin lisäystä:-)
Mukavaa viikonloppua!
Meilläkin nuorempi laskee rahojaan tarkkaan. Säästöpossu kun on sellainen, että sen sisällön voi kumota ja kolikot laskea. Säästää kuulemma kannettavaan! Kun minä olin tuon ikäinen, ei ollut edes tietokoneita. L.
Onnea hammaskeijun antimista neitokaiselle!
Onpas hänellä kaunis sänky!
Voi kuinka herttaista.
Minulla meni usko hammaskeijuihin, kun nitkuttelin etuhampaan illalla sängyssä irti ja laitoin sen kaikessa hiljaisuudessa tyynyn alle. Eipä ollut markan markkaa aamulla.
Mukavaa viikonloppua!
Vilijonkka, tuo nallukka on tullut meille muistaaksen kummitädiltä. Esikoinen on nukkunut sen kanssa jo vauvana.
Hanstu, joo, hän kirjoittaa niin jämptisti.
Jonna, musta auko! Ulvon naurusta.
MaaMaa, hyvää ystävänpäivää sinnekin! Olipa sulle tuhma hoitotäti, heittää nyt roskiin toisen hammas. Mulla on kokoelma lasten hampaita jossain rasiassa.
Yaelian, tuo meidän reipas on vetänyt itse kaikki hampaansa. Ei ole onneksi tarvinnut puuttua siihen hommaan..
Kirjailijatar, että oikein kannettavaan.. Ei ole maailma sama kuin meidän lapsuudessa, ei.
Le Petit, kiitos! Juu sängyn hän sai itse valita silloin kun tänne muutimme, edellinen, jo pieneksi jäänyt myytiin Suomessa pois.
Buttercup, ai et kertonut kenellekään. Taisit olla sellainen kyynikkolapsi, ajattelit että testataanpa tämä teoria :)
Oi miten ihanat säät teillä on. Miten voikin olla niin suuri vaihtelu, toisaalla jenkkilää hukutaan lumeen..
Ja täällä kotosuomessahan on pitkästä aikaa oikea talvi etelä-suomea myöten - mitä en pistä lainkaan pahakseni, vaikka kieltämättä nuo uimakuvat vähän kadehdituttaa ü
Tämä lappujen kirjoittaminen oli varsinainen asia joka sai kommentoimaan. Meidän esikoisella on vähän samanlaista vikaa, ja olen miettinyt samaa, alkaako pikku murkku sieltä jo kurkistella, ja pian sitä omaa reviiriä kierretään piikkilanka-aidalla.. Tytöt ovat aika samanikäisiä näemmä..ü
Sinänsä ihan liikkistä. Ovessa luki kerran "Pese hampaat, vain hampaansa pesseet pääsevät sisään" ü
Yritin jokin aika sitten kommentoida san fransisco-juttuasi, kirjoittelin samoihin aikoihin niistä merileijonista itsekin, ja satuin hoksaamaan teidän reissun blogissasi. Joku systeemi täällä oli silloin, etten päässyt läpi - pitkät porinat menivät sitten hukkaan.
Onneksi nyt pääsin ü
Ihania kuvia ja kirjoituksia, näitä on aina yhtä mukava lukea, vaikkei kommentoimaan pääsisikään.
Lähetä kommentti