Kävimme miehen kanssa tänään harvinaisella lounaalla. Tavarataloravintolassa. Hienon tavaratalon ravintolassa.
Meille hyvin epätavallinen ruokailupaikka, vaikka paljon käymmekin ulkona syömässä. Olimme kuitenkin saaneet tuonne lahjakortin, joka oli jäämässä vanhaksi.
Jo sisään mennessä tunsin oloni hiukan vaivautuneeksi. Meiltä kysyttiin oliko meillä pöytävarausta. Tavaratalon ravintolaan, keskiviikkona? Ei, sanoimme, ja hymyilimme.
Istuimme alas, meille ojennettiin lautasliinat. Tarjoilija katsahti tummaa villamekkoani, ja vaihtoi valkoisen liinan tummaan. Ettei mekkooni tulisi nukkaa siitä valkoisesta, hän sanoi. Sitten toinen tarjoilija saapui ja toi kupit consommeeta (lihalientä) ja kysyi millaista leipää haluamme.
Tilasimme, katsoin ympärillemme. Ravintola oli täynnä, lounastavia leidejä lähinnä. Keski-ikä reilusti omaamme vanhempi. He näyttivät kaikki kuin suoraan kampaajalta tulleilta, hiukset lakanpöyheinä, meikit ojennuksessa.
Viereisen pöydän rouvat puhuivat yhteisistä ystävistään. Toinen oli vastikään tavannut heitä. 'Tiedätkö, heillä on kolme kartanoa.'
Saimme salaattimme, söimme vähän väkinäisen oloisina. Mies puhui minulle jotain esikoisen koulutehtävistä, en oikein kuullut mitä hän sanoi. Olin vastapäätä häntä mutta jossain ihan muualla.
Lähdimme pois, vaikka olimme vielä sisällä, kolmannessa kerroksessa, laitoin aurinkolasit silmille. Ulkona sanoin miehelle, ajetaan merenrannan kautta, tarvitsen nyt paljon raikasta ilmaa.
24 kommenttia:
Hienosti kirjoitettu. Onneksi ulkopuolella on eri maailma!
Kylmat vareet!
Mutta mun oli pakko nauraa tuolle poytavarauksen tiedustelulle, siis tavaratalon ravintolaan?!? Hah!
Onneksi on se meri, paivan pelastus ;).
Jotenkin hurja tarina. Niin kaukana minun elämästäni. Kiehtovaa!
Onneksi on meri. :)
Perhoset, ihan huikeita! Nämä kuvat ja tämä tarina jää päähäni pyörimään pitkäksi aikaa, tiedän sen.
Huh. Minäkin sanon: onneksi on meri ja paljon, paljon raikasta ilmaa.
Välillä sitä tipahtaa todellisuuteen: että meitä todella on niin kovin monenlaisissa elämissä ja asemissa tällä pallolla, ei loppujen lopuksi kaukana toisistamme.
Upeat perhoset!
Tuli mieleen yksi sarja, joka tässä pyöri ensin Canalilla ja myöhemmin maikkarilla, olikohan suomeksi joku "eronnut nainen" tms..
Kyllä taisi tuntea itsensä aika pieneksi :/
Tämä toi mieleeni jotakin mitä olen itse kokenut, nähnyt elokuvana tai lukenut - en tiedä.
Onneksi voi valita missä ja keiden keskellä ruokansa syö.
Oi kauhea, ahdistuin ajatuksesta ja mielikuvasta jo täälläkin keskellä ei mitään metsän vieressä jossa happea riittää. Tuollaiset paikat ovat oikeasti niin pelottavan hallittuja ja hillittyjä. Minusta olitte niin rohkeita kun menitte kokemaan tuotakin maailmaa, on se varmaan kuitenkin yksi aika iso osa tuota maata. On kuitenkin joskus ehkä hyvä nähdä sekin puoli, erilaista.
Huh huh, onneksi teillä ei ole mitään kausikortti-lahjakorttia sinne!
Olipa hauska kertomus, näin kun en itse ollut kokemassa. Hassua miten eri maailmassa eri ihmiset elävät.
Lisää tällaisia huomioita/kertomuksia elämästä, kiitos!
Mikä tavaratalo on noin "hieno"?
Ihania perhosia!
Tuulia
Huh!
Hienosti kirjoitettu, oikein herätti mielikuvua tapahtumasta ja jätti sen mieleen pyörimään.
Kuvasi ovat huikean kauniita, perhoset kerrassaan upean näköisiä!!
Kirjoitat kiinnostavista asioista ja kuvitat kauniisti!
Ihana lukea mm. matkakeromuksiasi jne. Lisää vaan! Kalifornia on kaunis, kuvasi ja kertomuksesi vievät mitä miellyttävimmille matkoille sinne puolelle palloa!
Nautin, kiitos siitä sinulle.
maren
Olipas sangen huonolaatuisia pöytäliinoja, kun oli nukkaamisvaara, mutta miten huomaavaista Sinua kohtaan....
Hauska tarina. Perhoskuvien kera erittäin elokuvamainen tunnelma tässä ruokailukohtauspostauksessa, en nyt osaa sanoa kenen ohjaama, mutta kuitenkin.
Ihania nuo perhoset!
Yaelian, onneksi tosiaan.
Saara, nauroin minäkin. Huvittavaa hienostelua.
Ilona, no aika kaukana se on minunkin elämästä. Rouvien vaatetuksestakin päätellen elämä on yhtä seurapiirihulinaa.
Olina, todella hassua onkin se että useimmat ruokapaikat täällä on minusta liian RENTOJA. Mutta tuo oli kyllä uskomaton ääripää.
Princesse, ei pieneksi ehkä mutta eri maailmasta olevaksi kyllä.
Piilomaja, joo, meidän valinta ei kohdistu enää tuonne, vaikka lahjakortille 9 dollaria vielä jäikin, hee.
Himalainen, en osannut edes kuvitella että joku tavarataloravintola voi olla tuollainen jäykkispaikka.
Tuulia, jääköön nimet mainitsematta..
Maren, kiitos, iloitsen kommentistasi.
Junika, samaa mietin kyllä, että olisiko pitänyt huomauttaa että eikai heillä niin huonoja liinoja sentään?
Perhoskoristelu oli huikea! Pinnat siitä tuolle putiikille..
mutta saitpa ainakin mahtavat kuvat perhosista.
hienostelija ihmiset. pyorittelen silmiani.
Hii ja hui, olipa hurjaa menoa. Nimimerkillä eräs, jonka pää on niin lakassa even as we speak, että sen puolesta menisin varmaan yhdestä mainitsemistasi ladyista :P
naita paikkoja on taalla. paljon. aasialaiset tai-tai (tai-tai on nainen joka on ns kept woman) rakastavat lounastaa tavarataloissa.
ilmastointi naas. kaydaan tosiaan ensi kampaajalla (joka paiva?) ja sitten lounastetaan ystavien kanssa.
ennen kampaajaa kaydaan joogassa tai pilateksessa.
Huh, onpas jotenkin ahtaan kuuloista tuo meno... en ehkä sietäisi, kun olen niin höntti ja höselö ja huolittelematon. Tulisi aika vieras olo! Toisaalta, varmasti hauskaa nähdä niin erilaisia paikkoja aina välillä.
Tunnistan tilanteen. Ei niin kiva.
Aikamoinen lounasmesta! Tosi hieno muuten puodin puolella se pajunkissaessu!
Lempi Sveitsistä
Kuten meidän olli sanoi kun oltiin tänään kävelyllä täällä helsingissä illalla ja kurkittiin ikkunoita, mm ravintoloihin. "Äiti, mä en enää tykkää semmosista ravintoloista jotka on niinku hienoja. Mä tykkään esim. thaimaalaisista, semmosista, joissa on hyvää ruokaa ja kiva tunnelma" TÄysin samaa mieltä sanoin ja hykertelin tyytyväisenä.
No hyvä että noille "hienoille" kolmekartanoisille, kokovartalopuuteroiduille ihmisille on tuo oma paikka olemassa eivätkä tule ahdistamaan muualle.
Jännä "luokkaretki" teillä ollut :D
Tämä oli ihan leffakamaa. Oikein näin kohtauksen silmissäni. Enpä olisi minäkään uskonut, että tavarataloravintolassa on tuollainen meininki. Huikea kolmiulotteisuuden tuntu tuossa ensimmäisessä kuvassa.
Voi jessus mikä kokemus, oikeastaan varmasti valaiseva ja erilainen. Ja sitten ensikeralla tiedätte tehdä sen varauksen!!! Onneksi teillä on se tuulettava meri lähellä.
Mukaansatempaavasti kirjoitettu, nautin.
Jännä tarina - ja kuten Ilona sanoi, niin kaukana omasta maailmastani. Mutta joskus on ihan hauska testata uutta, vähän leikkiä ja pelata. Ottaa rooli. Sen jälkeen se merituulikin tuntuu niin paljon raikkaammalta.
Pienistä ylellisistä yksityiskohdista voi ja saa nauttia, mutta siinä vaiheessa kun pönötetään heinäseiväs nieltynä alkaa hienostelu mennä turhan pitkälle :).
Kylmat vareet minullakin. En kylla menisi vapaaehtoisesti noin "hienoon" paikkaan. Ei tainnut ruokakaan oll kovin herkullista.
Lähetä kommentti