Ostaa, myy ja kunnostaa

Olen tyytyväinen päivän saldoon. Olen saanut tänään vihdoin järjestettyä Domus-tuoliemme (alin kuva) kunnostuksen. Ne ovat viruneet autotallissa kaksi vuotta.

Pikkusohvakin lähtee uudelleen päällystettäväksi. Kaikki tällainen käsityö on täällä paljon halvempaa kuin monessa muussa paikassa maailmalla. Syytä teettää nyt kuin maksaa monenkertaisesti muualla.

Löysin netistä ihanan vanhan vaatekaapin. Niin kauniin etten varmaan koskaan ole nähnyt sellaista. Laittaisin linkin teille mutta pelkään että joku rosmo sen nappaa ennen minua. Se kuuluu minulle!

Paljon muutakin kaunista olisi. Jos tietäisin varmasti että menemme jonnekin jossa on tilaa, tai edes hyvänkokoinen varasto, hankkisin nyt. Perustaisin sitten joskus vaikka jonkun vanhan tavaran putiikin. Tai intiimin pienen kahvilan jonka sisustaisin löydöilläni. Tiedän jo erään leipurinkin sinne.

~ ~ ~

Out of the blue

.. on pieni putiikki meren läheisyydessä, Solana Beachissä. Tämä pikkukauppa on jotenkin suloinen, siinä on parasta selkeän konseptin puute. Sisältä löytyy hieno kokoelma erilaisia simpukankuoria, meritähtiä, korallia. Lisäksi on vanhoja rapistuneita huonekaluja, vintagemekkoja, kenkiä, ompelutarvikkeita. Ulkona puutarhassa naiiveja hempeästi maalattuja kylttejä ja vähän korneja meriteemaisia lavasteita.

Mutta katseltavaa riittää, täällä voisi kierrellä pari tuntiakin, pelkästään simpukankuoria ihaillessa. Ja nuo pienet vintagemekot.. jos raskisin voisin tuollaisilla täyttää jonkun vanhan puuarkun. Siinäpä olisi tytöilleni ainekset moneen pukuleikkiin!















Out of the Blue, a little boutique in Solana Beach. It is so cute somehow, they sell everything from gorgeous sea shells to vintage door frames. And in the garden they have these naive pastel signs that say things like 'Gone to the beach'.

I love those vintage dresses. I could fill a trunk with those, my girls would love to play dress-up with them.

Uusi koti ajatuksissa

Tänään oli tiedossa kiva päivä, piti mennä ystävän kanssa kiertelemään vanhan tavaran putiikkeja. Sen sijaan niiskutan nenää kotona. Oivoi.

Pitäisi varmaan levätä, mutta mielessä liikkuu liikaa, ja autotallin laatikoiden purkausta pitäisi jatkaa. Tavaran karsinta jatkuu edelleen, haluamme muuttaa pienemmän kuorman kanssa kuin tänne tullessa.



Kahdeksan viikon kuluttua täällä pitäisi olla muuttofirma pakkaamassa taloa. Joku osoite pitäisi siis olla tiedossa kuorman suunnalle. Muttei ole vielä. Tiedän että useitakin tuttaviamme tämä kauhistuttaa. Ehkä meitäkin vähän välillä.

Katsottiin miehen kanssa eilen ohjelmaa nimeltä 9 by Design. Siinä newyorkilainen pariskunta, joilla on seitsemän (!) lasta ostaa ja remppaa Manhattanilta asuntoja joihin muut eivät koske. Siinä sivussa he itse muuttavat tusinan kertaa lapsikatraansa kera. Heidän rempseä meininkinsä lohduttaa. Jospa meillä onkin asiat aika hyvin kaikesta huolimatta.





Omat ajatukset tulevasta kodista ovat heittäneet häränpyllyä useankin kerran. Vaikka rakastan ajatusta urbaanista kerrostaloasunnosta keskellä kaikkea, onko se kuitenkaan paras ratkaisu lapsia ajattelen? Luulen että kaikkein paras juttu heidän mielestään on suorat portaat joita voi laskea alas patjalla. Piha jossa voi käydä heittämässä palloa tai keinumassa.

Yksi unelmakoti pitkillä portailla ja pikkupihalla onkin jo mielessä. Olen käynyt sitä virtuaalisesti katsomassa noin sata kertaa. Peukuttakaa siis että kaikki palikat kolahtavat paikoilleen ja pääsemme testaamaan uusia rappusia, siellä omassa uudessa kotikolossa.

Mission

Vielä muutama kuva lähetysasemasta itsestään.

Kaikki näkemämme missionit täällä Kaliforniassa ovat olleet hienoja, historiallisia paikkoja. Meillähän ei niin tuosta sanomasta itsestään välitetä, mutta kyllä nämä ehdottomasti käynnin arvoisia paikkoja ovat, oikeita rauhan tyyssijoja.

Espanjalaiset valloittajat ovat aikoinaan nämä lähetysasemat perustaneet, levittämään katolilaista uskoa Amerikan mantereelle. Katolisen kirkon omistuksessa ne ovat edelleenkin. Tunnen vähän huonoa oloa siitä että annamme käynnillä rahaa katoliselle kirkolle (näihin on pääsymaksu), ajatellen kaikkea sitä hyväksikäyttöä mitä kirkossa on katsottu läpi sormien. Toisaalta kuitenkin pidän tärkeänä tuota työtä mitä he tekevät restauroidessaan ja ylläpitäessään näitä menneisyydestä kertovia hienoja miljöitä.

Kaksipiippuinen juttu.









This is probably last mission visit since we have now seen all of the three that are close to us.

We do not care so much about the message delivered by the church.. but the historical aspect of these places definitely makes them worth the visit.

And every time I go to one of these places, this song by one of my favorite artists starts playing in my head. She's so lovely and talented.

Lavanderia

Löysimme salaisen puutarhan! Ainakin luulen niin.

Maaginen paikka. Valtavat kukkameret, takorautaportteja, polkuja risteilemässä jykevien puiden lomassa. Ihanainen, pehmeä valo kaikkialla. Tulkaa mukaan katsomaan!






Tämä pieni paratiisi on Mission San Luis Reyn lavanderia, paikka jossa intiaanit kylpivät ja pesivät vaatteitaan. 1800-luvulla puutarha oli hehkunsa huipulla, täällä kasvoi päärynöitä, persikoita, viikunoita, vesimeloneja. Noista ajoista lavanderia on villiintynyt, heinä on vallannut tilaa vihannesmailta eikä vesipuroja enää virtaa sen tiilistä rakennetuissa kanavissa. Hyvin, hyvin kaunista on silti edelleen.









Isn't this a magical place? Like a secret garden.

We found the old lavanderia of Mission San Luis Rey. Back in its heyday, the gardens were full of pear, peach and fig trees. The brick channels were flowing with water from the nearby river. The indians would bathe and wash their clothes here.

Even though the gardens are now wild with hay, it is still very beautiful here. Flowers everywhere, gorgeous wrought iron gates, paths winding underneath towering trees.

Lepatusta

Olemme seuranneet hienoa luontonäytelmää parin viikon ajan.

Lapset saivat joululahjaksi perhosentoukkia. Saimme ne viimein tilattua, ja jännittyneenä olemme katselleet ensin toukkien ryömintää, sitten koteloitumista.. ja viimein tänään perhosten kuoriutumista!

Nyt katselemme miten väri hiipii siipiin vähitellen. Miten perhoset väristelevät siipiiän varovasti, harjoittelevat ensilentojaan. Pian päästämme ne puutarhaan, tekemään tuttavuutta laventelien kanssa, kokeilemaan siipien kantavuutta.





The kids got butterfly caterpillars for Christmas. We finally ordered them, and it has been the best Christmas present ever. It has been so fascinating watching them, developing from crawling caterpillars to chrysalis, then finally turning into creatures with wings.

Now we are watching how the color is creeping onto their wings. Soon we will let them go in the garden, see how they like the lavender, and how they fly for the first time.

Kaupungin keuhkot

Olen ihan nolottavan vähän kertonut yhdestä San Diegon ykkösnähtävyydestä, Balboa Parkista. Tämä mahtava puistoalue sisältää paitsi eläintarhan myös neljätoista museota, tiedekeskuksia, puutarhoita, ison kasvihuoneen ja paljon muuta. Neljänä tiistaina kuukaudessa tiettyihin museoihin pääsevät kaikki kaupungin asukkaat ilmaiseksi - museoita ja päiviä vuorotellaan siten että useimmat niistä on mahdollista nähdä maksamatta mitään.

Jokaisena päivänä vuodessa puistosta voi myös nauttia vain käveleskellen siellä täällä. Maisemointi ja arkkitehtuuri on niin kaunista, ettei museoiden antia välttämättä edes kaipaa.

Minun lempipaikkani Balboassa on taiteilijakorttelit. Keramiikkaa, maalauksia, lasinpuhaltajia. Heleitä värejä ja leppeän boheeminen tunnelma.

Hippilaukku

Tein laukun josta tuli hipimpi kuin mikään muu tähänastisista.

Ja niin Kaliforniaa! Tuo väri on juuri sitä oranssia hehkua mitä täällä on iltapäivän auringonvalossa. Lisää hehkua löytyy muuten siskontyttöni blogista, käykää katsomassa!

Mies lähtee huomenna haastatteluun San Franciscon seudulle, ehkä sopisinkin sinne hippilaukkuineni. Vaikka myyntiin tuo kyllä meni..