Saatiin pihaan keinut. Ja kaikki tykkää. Aamulla eka kysymys on 'äiti saako mennä kiikkumaan?'.Mutta vaikka kuvista niin voisi päätellä, ei täällä pelkästään nautiskella. Nimittäin kontti tuli, ja on vähän purkamista.
Olen vähän nipo järjestyksen suhteen. Mietin ja pähkäilen missä on minkäkin tavaran paikka. Osaksi estetiikan vuoksi, kyllä, mutta enemmän logiikan takia. Nimittäin jos tavarat eivät ole loogisesti minulle järkevässä paikassa, en löydä koskaan mitään. Miehen kanssa ollaan tässä asiassa aikalailla eri taajuudella. Häntä eivät tavarakasat vaivaa, minut ne tekevät hulluksi.
Tavarat olivat matkalla kahdeksan viikkoa. Kaikissa on vähän sellainen ummehtunut tuoksu. Tiskiä ja pyykkiä siis riittää.
Vaan illalla oli mitta täynnä. Pyrähdimme siis Del Mariin sushille ja katselemaan iltamenoja. Ihana kesäilta ja upea auringonlasku. Lämpöä iltakahdeksalta vielä reilu parikymmentä astetta.
15 kommenttia:
Ihanat keinukuvat. Voisin itsekin aamusta alkaen keinua tuollaisessa.
Meidän rahti lähtee maanantaina kohti uutta kotia. Kovin myöhään pääsemme lähettämään, kun itse lähdemme keskiviikkona. Meillä rahtia on huomattavasti vähemmän ja menevät lentokoneessa. Toivottavasti ei ihan 8 viikkoa kestäisi Atlantin ylitys.
Oih, tiedän tunteen mikä valtaa loputtomien laatikoiden keskellä! Eikä meillä ollut edes kontillista. Mutta purkaminen on mielestäni kuitenkin miellyttävämpää ja palkitsevampaa kuin se loputon pakkaaminen. Meillä osa tavaroista vieläkin etsii paikkaansa.... Tsemppiä järjestelyihin!
Alakuva on jotenkin väreissään ja yksinkertaisuudessaan upea. Kuten kengätkin.
Hyviä pukamisia!
Purkamisia, pentele! Ehkä ymmärsit, mutta ottaa päähän nämä jatkuvat huolimattomuusvirheeni. Sorry.
En ole koskaan nähnyt noin lyyristä kuvaa tiskialtaasta! Voimia kodintekoon.
siellä on tuo valo niin kaunista, ja kuvat myös!
järjestelyintoa, ottakaa rennosti :-)
Nämä kuvat on niin kauniita! Harvoin tosiaan tiskikuvat noin elegantteja on ja viimeinen kuva minustakin mahdottoman kaunis. Muuttolaatikotkin näyttävät niin tyylikkäältä pinolta :) Jaksamisia purkamiseen. Kuulostaa tuo teidän oleminen niin jännittävältä, vierailuja uusissa mukavissa paikoissa.
Tsemppiä, toivottelee toinen nipo.
Olen sanonut miehelle, että jos hän saa siirrettyä itsensä tuolla etelässä naapurimaan puolelle, pakkaan meidän kamat 24h.. No, toistaiseksi ei ole tarvinnut toimia. :)
Hyviä kuvia. Terveiset Torniosta!
Sun ottamia kuvia on nautinto katsoa, ah <3.
Purkaminen on kivaa! Ma en yleensa osaa lopettaa sita ajoissa, vaan jatkan aamuyon tunteihin vaikka paikkoja kolottaisi. Ihanaa etsia huonekaluille ja tavaroille uudet omat paikkansa. Pakkaaminen on jotenkin stressaavaa ja surullistakin.
Iloista viikonloppua ja laatikkotolkulla intoa & energiaa!
Kesiah, meille tuli lentokonepaketti kahdessa viikossa. Mutta kun siihen sai laittaa vain vähän tavaraa..
Emmie, joo, purkaminen on ihan jees kun sitä saa tehdä rauhassa. Kolmen lapsen kanssa se ei oikein onnistu. Noh, kolmannellakin alkaa koulu ensi viikolla.
Liivia, kiitos. Tiedätkö että nuo kengät ovat täkäläisissä naisissa herättäneet hirveästi kiinnostusta. Bianco on siis saanut mainostusta minulta.
Matroskin, tässä talossa on ikkuna tiskialtaiden edessä ja altaat ovat isot, syvät, ja teräksiset. Ne heijastavat valoa jotenkin tosi hienosti. Ei auttanut kuin hakea kamera kesken tiskihommien.
Aino, joo, luovutin tänään ja ajattelin että menköön hommat omalla painollaan. Jokaisessa huoneessa on kaaos - syyyvvväää huokaus.
Sanctuary, hihii, tyylikkäät laatikkopinot. No onhan ne ainakin valkoisia! Vaan niitä on kyllä aivan liikaa. Oikeasti miesten olisi kuulunut avata kaikki laatikot mutta sitten meidän kirjatkin olisivat olleet pitkin lattioita. Eikä ole hyllyjä vielä.
Pikkujutut, sielläkinkö nipotellaan. En siis ole ainoa.
Jukka! Halauksia Kaliforniasta! Kiva kun jätit terveisiä. Kävin kurkkaamassa Kiilin kuvia taas, hienoja ovat. Voiko sitä kirjaa ostaa?
Stina, en minäkään ole malttanut lopettaa ajoissa. Parina iltana meni aamuyhteen, sitten reippaana ylös seitsemältä lasten kanssa.
Hei, saanko mäkin tulla kiikumaan?! Näyttää kerrassaan ihanalta.
Meidän Ranskan tavarat ovat edelleen muuttolaatikoissa, saan ne varastosta vasta joskus syksyllä eli avaan ne sitten ensi kesänä tullessani seuraavan kerran Suomeen. Millaiset odöörit mahtavatkaan silloin pölähtää?
Tosi ihana kuvasarja. Väriskaala sopi hyvin tekstin tunnelmaan.
Mutta tosi kietovaahan se järjestely on, musta tuntuu aina kun avaan muuttolaatikoita uudessa kodissa, kuin olisi uusia tavaroita, ne omat vanhat on niin erilaisia uudessa ympäristössä.
Merja, onkohan viestit menneet ristiin... Emme ole nimittäin edelleenkään saaneet tietoa mitä haluatte meidän niille onnettomille valkosipulitonkille tekevän... Nyt alkaa olla sellainen homma, että meidän varasto haisee niille ja niistä on päästävä eroon ASAP.
Let me know...
Anna
Mulla onkin edessä se ikävämpi puuha, pakkaaminen. Jälleen kerran. Toivottavasti kaikki löytyy ja kodistanne tulee yhä enemmän koti! :)
Lähetä kommentti