Sweet Sunday

Hassua minkälaisista asioista viikonlopun tunnelma syntyy. Minulle se alkaa monesti siitä kun saan uudet kukat maljakkoon.

Kimpussa nyt freesioita, tulppaaneja ja muutama hyasintti. Freesian tuoksu on aivan ihana.



Graafisuus näkyy edelleen ompeluissa. Tätä kangasta olen ihaillut ja jemmannut jo pitkään. Nyt sain viimeinkin kimmokkeen tehdä tästä jotain. Toivottavasti saan sen putiikkiin jo maanantaina.



Sunnuntain aamiainen on nyt syöty (ja vähän herkkuakin päälle). Tänään ympäri Amerikan juututaan television ääreen katsomaan superbowl-ottelua, meillä ei ole pienintäkään aikomusta välittää siitä. Lähdemme ajelemaan pohjoiseen, löytöretkille vielä tuntemattomiin pikkukaupunkeihin.

Nauttikaa sunnuntaista!

* * * *

My weekend feeling usually starts from getting new flowers onto my table. This Saturday I got some freesias, tulips and a couple of hyacinths.

The rain and cloud fabric is something that I have had for a long time. It is one of my favorites, but I finally started making something from it. Hopefully I will get it in my boutique by Monday.

Sunday breakfast has been enjoyed, and now we are ready to head north. To explore some little towns yet unseen. Most people in the States are probably glued to their tv's today, thanks to superbowl, but we are not into that.

Kotieloa

Taas toimii! Sain koneen takaisin huollosta, ja kaikki kuvatkin tallella. Huoh.

Nyt tajusin kyllä sen, että parasta olisi ainakin äkkiä tehdä paperiversioitakin kuvista, näköjään kun koskaan ei voi tietää mitä saattaa tapahtua. Ajattelin kokeilla kirjantekoa taas, tällä kertaa Blurbissa, josta olen kuullut paljon. Edulliselta vaikuttaa ainakin.

Hän on nauttinut vapaista aamuistaan. On kokannut minulle ihania aamiaisia (uppomunat ja röstiperunat ovat erikoisuutensa, samoin kuin valkosipulinen pinaatti-tomaattihöystö). Sitten olemme uponneet sohvaan kirjoinemme ja lehtinemme, ja kuunnelleet raivokasta sateenropinaa ulkona.

Elokuvissakin käytiin, Up in the air oli hyvä, näin tykättiin. Tänään käytiin hakemassa korjattu kone kotiin, poikettiin pienessä suklaapuodissa ja rillikaupassa. Yhdessä soviteltiin kakkuloita ja kikateltiin toisillemme.

Oikein kivaa on ollut. Hyvää viikonloppua teillekin!

* * * *

We got one fixed computer back. My photos are safe, so happy about that!

He has enjoyed his free mornings. He has cooked me wonderful breakfasts, and then we have sunk into the sofa, with our books and magazines. It has been stormy outside, very good reading weather.

We did see a movie too, Up in the air. Enjoyed it. Today we picked up the computer, stopped in a little chocolate shop and after that looked at glasses. Both tried some on and laughed together.

Been having fun. Hope you are having too. Happy weekend!

Sweet Sunday

Viikko lasketaan alkavaksi täällä sunnuntaista. Pehmeä aloitus viikkoon se onkin.

Luen vihdoinkin Röyhkän Miss Farkku-Suomea. On ihanaa lukea kirjaa joka kertoo omista kotiseuduista. Patosillat, Ainolan kirjasto, Tuira ja Rattori vilahtelevat kirjan sivuilla, kuin kulkisi itse mukana.

Mies hakee aamupalaksi rinkilöitä. Lapset saavat kaakaonsa ja maitoviiksensä.

Aurinkoinen aamu, lähdemme kohta pienelle patikkaretkelle. Hyvää viikkoa kaikille.

Sunday, and the soft morning light. I get to sleep a little later, read a bit. He goes and gets bagels for breakfast. Kids sip their cocoas.

Beautiful sunny day coming. We will go out for a little hike by the ocean.

Ei lokaa, ei syksyä

Haikailen nyt oikeasti vähän syksyn perään. Ja pihlajanmarjojen. Entisessä kotipihassa oli kiviportaiden vieressä pihlaja, joka aamu ihailin punaisten pudonneiden marjojen, keltavihreiden ja oranssisten lehtien kuvioita harmailla portailla.

Siitäkö muistosta se lähti, tämän laukun selkeä visio, heti kun kankaan näin tiesin tällainen siitä tulee. Olen vähän kummissani kuitenkin, en edes punaisesta tykkää. Silti tykkään, tykkään, tykkään kovasti tästä laukusta.

Laitoin vihreän mekon päälle ja tanssiksi. Sitten istuin vähäksi aikaa tuolille miettimään. Lempihuoneeseeni.

Olemme taas pohtineet missä kotimme mahtaa olla. Sellainen josta tulee meille pitkäaikainen, oikea paikka asettua. Tämä on näitä kahden kulttuurin yhdistämisen varjopuolia, ei aina tiedä missä on hyvä ja kaikin puolin sopiva, tai ainakin melkein sopiva, kaikille osapuolille.

Katsellaan ja pohditaan lisää.

No fall here, even if October arrived. I think back to the red berries in that tree we had in our old yard. Every fall that tree dropped those berries on the stone steps, and I would stop in my tracks every morning, to admire the bright colors of the berries and fall leaves on the grey granite.

I think the memory of those red berries gave me the strong vision for this bag. I had it immediately when I saw this fabric. I'm a little amazed that I like it so much, red is not really my color at all.

I put on my green dress and danced a little. Then sat down in my favourite room, and paused a little. We have been thinking a lot about where our long-term home is going to be. One of those difficult things about bicultural relationships, it is hard to know where the right place is, the one that makes everyone happy.

We will continue pondering a little.

Kouluun, kouluun

.. pitäisi jaksaa kulkea vielä neljä päivää. Ja sen jälkeen parisen viikkoa vapaamuotoisempaa kesäkoulua, jossa ohjelmassa vesileikkejä, elokuvissa käyntiä, päiväretkiä museoihin ja sen semmoista.

Näin me yleensä kuljemme, ellei tule niskaan koiria ja kissoja (lähestulkoon ei ikinä). Tai sitten ellemme ole pahasti myöhässä (kuten aina joskus).

Matkalla pysähdytään monen monta kertaa. Poimitaan rolly polly -koppakuoriaisia, ihmetellään etanoita tai sisiliskoja, maistellaan minttua puskasta. Törmäillään toisen perään ja sitten huudetaan ja niiskutetaan, valitetaan väsyneitä jalkoja ja kerjätään äitiä työntämään.

Onneksi välillä on myös alamäkeä. Silloin voi huristaa niin lujaa kuin uskaltaa.

Pysähdys! Onko tämä minttua? Ainakin se vähän siltä maistuu.

Jatketaan matkaa. Ollaan tarkkana, pikkuisen opettelussa miten pysytään potkulaudan päällä ja pidetään vielä lounaslaukkukin tangossa.

Ja tässä hännänhuippu. Unelmoija. Köpöttelen vierellä ja kehoittelen, houkuttelen, hoputan. Kello käy, kohta ollaan myöhässä!

Tarha näkyy, onneksi. Kun kaksoset on viety, loppumatka on esikoisen kanssa ripeä ja helppo.

Paluumatka on minun. Saan valita oman tahdin. Katsella rauhassa, nauttia auringosta joka on tässä vaiheessa jo täydessä terässä.

Kuljetan kättä pitkin tienvierustan ruohikkoa. Mexican feather nimeltään, tämä kauniisti hohtava, pehmeä heinä. Nipsaisen pikkupalan laventelia nuuhkittavaksi.

Päivä alkaa, pääsen kotiin tekemään aamuteen ja miettimään tulevaa viikkoa. Mies on matkoilla Kiinassa, vähän orpo olo taitaa minulla nyt olla.

Scenes from our trip to school. Lots of stops on the way, to look at snails, rolly polly bugs, smell the flowers.

And then someone runs into another. Crying, checking for scratches. Everything ok, let's go, we will be late!

But on the way back, I can pace myself. Take my time, breathe deep. The beginning of another week. Three weeks of school mornings now, then vacation.

Hyvää huomenta

Aamun tavalliset: lapset ovat keksineet hyppyleikin portaissa.

Minä bloggaamassa.

Mies nukkuu, pitempään kuin minä, kuten melkein aina viikonloppuisin. Saakin nukkua, arkiaamuisin nousee aina ensimmäisenä.

Nyt pitäisi lähteä laittamaan aamucroissantit paistumaan. Ihailla vähän uusia lattioita siinä sivussa (saimme vihdoin kahteen muuhunkin kylppäriin laatat, ihanaa!). Miettiä mitä tänään tehtäisiin.

Aamu on pilvinen, yöllä on satanut. Olemme saaneet nauttia viileästä viikonlopusta, harvinaista täällä.

Hyvää sunnuntaita!

* * * *

Good morning! Just scenes from a typical Sunday morning. The kids have discovered that a mattress and the stairs makes a good jumping ground. I'm blogging. He is sleeping (I like to let him sleep longer every now and then, on weekdays he is always first one up).

Breakfast, and then let's see what today brings.

Have a nice Sunday!

Sisustusta vaiko sen puutetta

Liivialta luin sisustusfilosofiasta. Hyvin mielenkiintoinen aihe, minusta ihmisten kodit kertovat niin paljon heistä itsestään.

En voi sanoa itselläni olevan mitään filosofiaa sinänsä sen suhteen miltä kodin pitäisi näyttää. Meillä eletään normaalia lapsiperheen elämää, ja koti muokkautuu sen mukaan missä ikävuosissa lapset kulkevat. Joitakin periaatteita tietysti meilläkin lienee, mutta niistäkin on joustettava.

Ensimmäisenä voisin mainita valon. Olen valon lapsi, ahdistun synkästä ja ahtaasta. Nykyisessä talossa oli säleverhot joka ikkunassa, ensimmäiseksi kiskoin ne ylös ja päästin valon sisään. Kylpyhuoneeseen tein lakanaverhon, ammeessa on nyt mukavaa loikoilla ja katsella valon kulkua.

Tykkään myös selkeydestä. Liiallinen tavara ja epämääräiset kasat vaivaavat minua. Olisipa pöytäni aina näin puhdas.

Vaikken tavaraa siis kerääkään, reissuiltani tarttuu mukaan aina jotakin. Ei mitään turhaa rompetta kuitenkaan, pidän siitä että tavaroilla on jokin käyttötarkoitus. Monesti kiinnyn esineisiin joissa voi säilyttää jotakin.

Meillä on paljon vanhaa, mutta myös uutta. Vuosikausia ajattelin että tykkään tuosta, mutta liian kallis, liian hieno, lapset kuluttaa ja rikkoo. En enää, elämä on liian lyhyt siihen. Jos pidän jostakin ja kukkaro sallii, niin hankin. Hyväksyn myös sen että huonekalut, hienotkin, on tarkoitettu elämistä varten. Kaikissa huonekaluissamme hypitään, pyöritään, leikitään.

Useimmista huonekaluista ajattelen ensimmäisenä muotoa, ulkonäköä, esteettisiä arvoja, kaikkea muuta kuin käytännöllisyyttä. Sänkymme on jossain mielessä poikkeus. Siinä tärkeintä oli koko! Tarvitsen nukkuessani tilaa. Ja hyvää patjaa. Unimukavuudesta en tingi.

Olemme kaksikulttuurinen perhe. Pidämme itseämme avoimina ihmisinä, ja meille on tärkeää kasvattaa lapsista suvaitsevaisia, tiedostavia ja ennakkoluulottomia maailmanasukkeja. Toivon että se näkyy myös kodissamme.

Puuta ihailen materiaalina. Yleensäkin pidän luonnonläheisyydestä ja luonnollisista materiaaleista. Karheat puupinnat, erilaiset kuidut, pehmeät taljat. Tykkään kosketella ja nauttia pintojen vaihtelusta.

Asumme vuokralla täällä Kaliforniassa. Se asettaa tiettyjä rajoituksia (emme esimerkiksi ole ripustaneet seinille oikein juuri mitään) mutta toisaalta myös helpottaa sisustamista jollakin tavalla. Asumismukavuus ja käytännöllisyys on ensi sijalla, ei niinkään sen tavoittelu että koti olisi kaikilla tavoin juuri meidän näköisemme. Uskon kuitenkin että jossain vaiheessa päädymme hankkimaan oman asuntomme. Sen suhteen toivon paljon historiaa nähneitä pintoja, joihin voin paukuttaa naulanreikiä sydämeni halusta.

House tour

Vuokrasopimuksemme on loppumassa kolmen kuukauden kuluttua. Luultavasti voimme jatkaa nykyisessä, mutta varmuutta ei ole, eikä myöskään tietoa siitä voimmeko jatkaa nykyisellä vuokramäärällä.

Olen siis toisella silmällä vilkuillut alueemme vuokra-asuntotarjontaa, ja käväisinpä tänään katsomassa yhtä taloakin. Pääsette mukaan kiertueelle.

Tässä talossa on parisensataa neliötä. Voi kuulostaa isolta, mutta täällä pienikokoinen verrattuna alueen keskimääräiseen neliölukuun, joka liikkuu kolmen ja neljänsadan neliön välillä. Paljon isompiakin löytyy.

Kolme makuuhuonetta, lisäksi pieni takallinen bonushuone jota voi pitää esimerkiksi työhuoneena. Iso olohuone, keittiö, kaksi kylpyhuonetta ja yksi wc. Makuuhuoneet eivät ole erityisen isoja, mutta täällä neliöitä tuhraantuu sen sijaan käytävätiloihin, isoon keittiöön ja olohuoneeseen.

Olen aina ilahtunut kun näen täällä taloja joissa ei ole ollenkaan kokolattiamattoja. En voi sietää niitä. Tässä talossa oli kauttaaltaan maalattu, pinnoitettu, kiiltävä sementtilattia. Se näytti tosi hyvältä, eikä ollut yhtään liukas kuten voisi kuvitella.

Tykkäsin myös kiviseinistä, joita oli käytävätiloissa, keittiössä ja olohuoneessa.

Keittiössä oli kaasuliesi ja saareke, kuten oikeastaan kaikissa näkemissäni taloissa täällä. Keittiön yhteydessä se mainitsemani työhuone.

Niin sanottu master kylpyhuone. Suihkutila erikseen, ja pieni oma syvennys pytylle. Kylpyhuoneesta oli käynti sisäpihalle, se oli kiva lisä. Muutenkin sisäpihalle johti useasta tilasta kulkureitti ranskalaisten ovien kautta.

Makuuhuone, ei erityisen iso muttei pienikään. Toisella reunalla oli kaunis vanha vaatekaappi joka ei näy kuvassa.

Pihatilaa oli reilusti. Se onkin tässä ilmastossa suotavaa, koska kauniista säistä ja lämmöstä voi ulkona nauttia pitkälle iltaan. Yllä takapihaa.

Vaikken saanutkaan kovin hyviä kuvia sisäpihasta, se oli tämän talon parasta antia. Kauniita seiniä pitkin kiipeileviä istutuksia, hyvin tilaa pihakalusteille ja reilusti vielä tilaa lapsille juosta ja pelailla. Mukava suojainen ja turvallinen leikkipaikka.

Nykyiselle vuokraisännälle on jätetty viestiä, katsotaan miten hän on halukas joustamaan. Sitä odotellessa, mitä te tykkäsitte tästä talosta?

* * * * *

Our lease is coming to an end in three months. We need to start renegotiations with our current landlord. In the meanwhile, I have been looking at other houses available for rent in our area, just in case. Here's one I saw today. Significantly smaller than the house we are in now, but had lots of potential. I loved the fact that there was no carpeting here (I cannot stand it). Nice backyard and inner courtyard, lots of space for kids to play. What do you think?

Hissuttelua edelleen

Nimensä veroinen, tämä kuukausi, oikea helmi.

Lapsilla on ollut yskää, korvatulehdusta. Kuumeilua. Nyt sitten vatsatauti kiertää.

Enpä viitsi edes laskea sairaspäiviä. Ja oma vatsakin kiersi kummasti yöllä.

No eipä siinä mitään. Projekti leikekirja jatkukoon. Aamupalan jälkeen itsellä verraton olo ja potilaskin katsoo jo tuolla lastenohjelmia.

Kasvojensa väri vaan on hitusen kellakka, joten ehkä emme sitten lähde ajelulle, vaikka aurinko ulkona kyllä houkuttelee. Ehkä huomenna.

* * * * *

Sick day, again. I thought we had had our fair share this month.

The sun is laughing in my face today. I wish we could go out, but she looks a little pale. Better to stay indoors.

Ollaan sitte kotona

Kaksi päivää kotona, kipeän lapsen kanssa. Ahdisti jo katsella seiniä.

Tänään sain kameran huollosta ja hirmuinen hinku lähteä jonnekin retkeilemään, kuvaamaan. Mongun ja vingun, esitän vaihtoehtoja, houkuttelen ulkona paistavalla auringolla. Ja oltaisko vaikka yötäkin jossakin?

Mutta ei. Lapset on jumittuneet sohvan nurkkaan töllöttämään lasittunein silmin Paavo Pesusientä. Miehellä on Töitä. Kiire ja Stressi. Kannettava kutsuu.

Olen laittanut merkille että olen tässä huushollissa se alkuunpanija. Se joka järjestää ohjelmaa, potkii muut ulos, etsii valmiiksi kohteet. Hommaa elämyksiä. Yrittää virvoittaa arkea.

Onko nuo muut sitten kotihiiriä ja minulla taas liian vilkas menojalka? Tylsistynkö helposti ja onko toiset taas tasapaksun tyytyväisiä? Miksei minulle kukaan järjestä, vaivaudu hakemaan jotain kiinnostavaa, pieniä yllätyksiä?

Sanokaa mulle, onko tämä niitä miesten ja naisten eroja. Vai onko kysymys vain luonne-eroista. Arkeen turtumista vaiko arjen pakoa?

Pyh. Katsellaan tänään sitten seinien sijaan lamppuja.

It was a nice day, wanted to go some place. See something pretty, nice scenery. Get out and get refreshed, I had been home with a sick child for a couple of days.

Well it did not happen. Sometimes I feel like I am always the instigator, trying to arrange something fun, new, out of the ordinary for the family. Does that mean I am restless and the others boring? Is it too much trouble to fix small surprises?