Would you like to

Haluaisitko tulla kanssani romuromantiikkakierrokselle? Ihailla rosoisuutta, hiplata vanhoja heloja, huikaistua valikoimasta, huokailla ihastuksesta.

Voisimme kävellä pitkin aurinkoisia katuja, katsella kauniita julkisivuja. Piipahtaa pienissä putiikeissa, istua alas viinilasilliselle.

Illan tullen saattaisimme päätyä vaikka pikku-Italiaan. Ilta olisi vielä lämmin ja leppeä. Ihmisiä paljon liikkeellä, puheensorinaa, kultaista valoa loistamassa ravintoloiden ikkunoista.

Kulkisimme pienen delin kautta käytävän perällä olevaan pastaravintolaan. Lisää viiniä, lautaselle raviolia, päivän aikana nähtyjen aarteiden kertausta ja huokailua.

Tällä kertaa seuranani olivat mies ja lapset, mutta ah, niin mielelläni jakaisin tämän mukavassa naisseurassa!

(lisäys: taidan muuten palata hakemaan yhden noista kolmoskuvan peileistä, arvaatteko minkä?)

Sisustusta vaiko sen puutetta

Liivialta luin sisustusfilosofiasta. Hyvin mielenkiintoinen aihe, minusta ihmisten kodit kertovat niin paljon heistä itsestään.

En voi sanoa itselläni olevan mitään filosofiaa sinänsä sen suhteen miltä kodin pitäisi näyttää. Meillä eletään normaalia lapsiperheen elämää, ja koti muokkautuu sen mukaan missä ikävuosissa lapset kulkevat. Joitakin periaatteita tietysti meilläkin lienee, mutta niistäkin on joustettava.

Ensimmäisenä voisin mainita valon. Olen valon lapsi, ahdistun synkästä ja ahtaasta. Nykyisessä talossa oli säleverhot joka ikkunassa, ensimmäiseksi kiskoin ne ylös ja päästin valon sisään. Kylpyhuoneeseen tein lakanaverhon, ammeessa on nyt mukavaa loikoilla ja katsella valon kulkua.

Tykkään myös selkeydestä. Liiallinen tavara ja epämääräiset kasat vaivaavat minua. Olisipa pöytäni aina näin puhdas.

Vaikken tavaraa siis kerääkään, reissuiltani tarttuu mukaan aina jotakin. Ei mitään turhaa rompetta kuitenkaan, pidän siitä että tavaroilla on jokin käyttötarkoitus. Monesti kiinnyn esineisiin joissa voi säilyttää jotakin.

Meillä on paljon vanhaa, mutta myös uutta. Vuosikausia ajattelin että tykkään tuosta, mutta liian kallis, liian hieno, lapset kuluttaa ja rikkoo. En enää, elämä on liian lyhyt siihen. Jos pidän jostakin ja kukkaro sallii, niin hankin. Hyväksyn myös sen että huonekalut, hienotkin, on tarkoitettu elämistä varten. Kaikissa huonekaluissamme hypitään, pyöritään, leikitään.

Useimmista huonekaluista ajattelen ensimmäisenä muotoa, ulkonäköä, esteettisiä arvoja, kaikkea muuta kuin käytännöllisyyttä. Sänkymme on jossain mielessä poikkeus. Siinä tärkeintä oli koko! Tarvitsen nukkuessani tilaa. Ja hyvää patjaa. Unimukavuudesta en tingi.

Olemme kaksikulttuurinen perhe. Pidämme itseämme avoimina ihmisinä, ja meille on tärkeää kasvattaa lapsista suvaitsevaisia, tiedostavia ja ennakkoluulottomia maailmanasukkeja. Toivon että se näkyy myös kodissamme.

Puuta ihailen materiaalina. Yleensäkin pidän luonnonläheisyydestä ja luonnollisista materiaaleista. Karheat puupinnat, erilaiset kuidut, pehmeät taljat. Tykkään kosketella ja nauttia pintojen vaihtelusta.

Asumme vuokralla täällä Kaliforniassa. Se asettaa tiettyjä rajoituksia (emme esimerkiksi ole ripustaneet seinille oikein juuri mitään) mutta toisaalta myös helpottaa sisustamista jollakin tavalla. Asumismukavuus ja käytännöllisyys on ensi sijalla, ei niinkään sen tavoittelu että koti olisi kaikilla tavoin juuri meidän näköisemme. Uskon kuitenkin että jossain vaiheessa päädymme hankkimaan oman asuntomme. Sen suhteen toivon paljon historiaa nähneitä pintoja, joihin voin paukuttaa naulanreikiä sydämeni halusta.

Solana Beach

Tarvitsin annoksen sinistä taivasta ja merellistä tunnelmaa. Siispä suuntasin Solana Beachiin. Ihana nimi, oikein solahtaa huulilta.

Solanan halki kulkee Cedros Avenue, jota kutsutaan alueen designkeskukseksi. Paljon sisustusputiikkeja, puutarhoja, ravintoloita. Ihania värejä, kauniita pintoja, hauskoja sommitelmia.

Muutaman korttelin päästä kadulta löytyy tietysti se merikin. Sen varrella toinen toistaan kauniimpia taloja, joista ykkössuosikikseni valitsin tämän. Muuttaisin tähän ihan heti! Ovikin oli valmiiksi houkuttelevasti raollaan.

Jos osaisin maalata, en muuta tekisikään täällä kuin sutisin noita meren värejä päivästä toiseen. Löydän aalloista aina uusia sinisen sävyjä.

Solana Beach. So many hues of blue today. Walked up and down the Cedros Avenue design district, just enjoying the ambiance.

Walked down to the ocean too, of course. If I was a painter, I would just paint the blues of the ocean, day in, day out.

Vielä pikkuisen Italiaa

Yleensä ennenkuin lähden tutustumaan uuteen kaupunginosaan, teen pientä tutkimusta webissä. Saattaa kuulostaa tylsältä, mutta täällä kaupunginosat ovat aika laajoja, ja mielenkiintoiset paikat ripoteltuina siellä täällä. En halua missata mitään tähdellistä, joten kirjoittelen osoitteet ylös ennen lähtöä, saatanpa jopa printata pienen kartankin itselleni.

Ajelen nyt jo aika suvereenisti ympäri tätä kaupunkia. Kuusikaistaiselle moottoritielle hyppääminen ei pelota, pienet eksymiset eivät haittaa (oikeastaan vähän kuuluvat asiaan). Mieheltä lainattu navigointipuhelin ohjaa aina takaisin kotiin harhateiltä.

India Street Antiques on bongattu webistä sekin, jo viime kesänä. Nyt Pikkuitalia -kierroksella ehdin nähdä tämänkin paikan. Paljon kauniita vanhoja kaappeja. Aika korkea hintataso kuitenkin, halvempiakin paikkoja löytyy tästä kaupungista.

Tytöissä tässä vaiheessa havaittavissa pientä tylsistymistä. Ja 'älä ota kuvaa!' protestointia.

Jatkettiin matkaa. Antiques on Kettner. Huikean paljon pikkutavaraa ja posliinia. Ei oikein minun juttu, väsähdän liiasta tarjonnasta äkkiä. Vaan sitkeä kiertely kannatti, löysin täältä itselleni työpöydän lampun. Pitääpä joskus vilauttaa, tykkään siitä kovasti.

'Äiti joko mennään kahvilaan??'

'Yksi paikka vielä, jooko..' (vakiovastaus)

Tästä kuvasta näkee mielestäni hyvin eron täkäläisessä ja sanotaanko nyt vaikka suomalaisessa ilmastossa. Täällä siirrytään kadulta näin soljuvasti sisätiloihin. Hyvin on otettu käyttöön myös vanhoja teollisuusrakennuksia, niistä saa upeita liiketiloja.

Sitten ansaitulle kupposelle. Minulle teetä, tytöille kermavaahtokaakaot tietysti. Cafe Bassamia kehuttiin webissä varauksetta, eikä syyttä. Hienot valikoimat teetä. Tosi ystävällinen omistaja, joka tarjoili tytöille heti ilmaiset keksit, ei suostunut veloittamaan kaikesta syötävästämme ja antoi ilmaisen lakritsapussin käteemme lähtiessä.

Kahvila on jännittävä sekoitus antiikkikauppaa, teehuonetta, taidenäyttelyä. Valitan tosi huonoa kuvaa, ujous iski enkä kehdannut suunnata kameraa tosi viihtyisälle salin puolelle.

I toured Little Italy of San Diego with the girls. Lots of interesting places for antiques and interiors in general. I bribed the girls with the promise of a trip to a cafe. A few blocks north of Little Italy, Cafe Bassam is the best place for tea I have found in San Diego so far. I like seeing a cafe where the varities of tea are much larger than those of coffee. Super friendly and generous owner too.

Pikkuitaliassa

Viime sunnuntai oli loman viimeinen päivä. Mietittiin minne suunnata, kun intressejä tuntui olevan monenlaisia. Jakauduttiin sitten kahtia: tytöt Little Italyyn keskustaan ja pojat autonäyttelyyn. Molemmat kohteet samalla suunnalla ja kaikki tyytyväisiä.

Pikkuitalian historiasta sen verran, että tällä alueella on aikoinaan asunut reilu 6000 italialaista perhettä, jotka ovat saaneet elantonsa tonnikalan pyydystyksestä. Alue ei ole enää etnisesti ihan näin yksioikoinen, mutta hyvin mielenkiintoinen joka tapauksessa. Minua alue kiinnosti erityisesti siellä sijaitsevien monien sisustusliikkeiden vuoksi. Niitä on näissä italialaiskortteleissa paljon, mutta ihan oman postauksensa ansaitsee kyllä tämä upea paikka: Architectural Salvage.

Liike sijaitsee hyvin kauniissa art deco -tyylisessä rakennuksessa. Astuimme sisään, voi ja oi miten paljon kaunista tavaraa! Ovia, lasi-ikkunoita, tassuammeita, lukkopesiä, lamppuja, heloja, avaimia. Kaikki pelastettu vanhoista rakennuksista, joista suuri osa luultavasti purettu, luulen.

Kuljeskelin suu ammollaan ja hipelöin ihan kaikkea. Ja tietysti aloin heti unelmoida vanhasta talosta, jonne voisi täältä viedä kaikkea kaunista, patinoitunutta ja niin persoonallista.

Liikkeen oma sisustustyylikin oli periaatteitaan noudattavaa. Katsokaa miten hienosti tuo porraskaide on koottu eri materiaaleista.

Vanhojen Seltzer-pullojen keräily on täällä hyvin suosittua. Niitäkin löytyi iso kokoelma.

Tytöt olivat hyvin tyytyväisiä sillä aikaa kun kiertelin kauppaa. Tosi hauskasti ajateltu pikkuasiakkaita. Talossa oli myös kissa, niinkuin kaikissa hyvissä kaupoissa kuuluu ollakin, sitäkin kävivät välillä silittelemässä.

Itsekin hyrisin kissan lailla kun löytyi näin kiva paikka. Oikein inspiroiva, täytyy palata uudestaan oikein ajan kanssa ja tutkailla kunnolla. Pelkästään noissa avainkilvissä riittäisi katseltavaa pitkäksi toviksi.

Take a tour

Valokuvauksen lajeista minulle mieluisinta olisi miljöö- sekä sisustuskuvaus. En ole koskaan saanut siihen mitään koulutusta (no paitsi parin päivän pikakatsaus miljöökuvaukseen), mutta mieluusti tekisin sitä ammatikseni.

Naapurustosta löytyy todella upeita miljöitä kuvattavaksi. Sain tilaisuuden kuvata paria taloa vajaan tunnin ajan, ja ihan harjoituksen vuoksi se oli todella mukavaa. Jos oikeasti kuvaisin, varaisin tietysti reilusti aikaa ja jalustan mukaan.

Tulkaa siis mukaan talokierrokselle! Lähdetään liikkeelle ensimmäisen talon sisäpihalta.

Atrium-tyyppiset sisäpihat ovat todella suosittuja Etelä-Kaliforniassa. Ja miksipä eivät olisi, aurinko paistaa aina ja lämpöäkin riittää. Pihoilla oleskellaan paljon, niiltä löytyy useimmiten ulkokeittiö ruoanlaittoon, suihkulähteitä, kauniita istutuksia ja tietysti penkkejä ja istuinryhmiä joilla voi nautiskella ruoasta, auringosta, seurustelusta, lukemisesta tai vain loikoilusta.

Tämä talo on tyypiltään Tuscan, eli jonkinlaista välimerenomaista ja italialaista tunnelmaa on haettu.

Huonekaluja voi huoletta pitää ulkona läpi vuoden. Täällä ei mikään kärsi homeesta tai kosteudesta. Puu korkeintaan patinoituu kauniisti auringossa.

Suurin ero suomalaiseen rakennuskulttuuriin lienee se, että kaikkialla on runsaasti tilaa. Näissä taloissa on myös erilaisiin kulkureitteihin ja aulatiloihin varattu reilusti neliötä.

Olohuoneessa on valtavasti korkeutta ja leveyttä. Samassa huoneessa on ruokailutila ja avoin näkymä keittiöön. Yksi seinä on täynnä pariovia jotka avautuvat takaterassille. Valoa riittää.

Koska alue on niinsanotulla high desert -vyöhykkeellä, pimeän tullen lämpö saattaa pudota jopa parikymmentä astetta. Monenlaisia tulipesiä löytyy siis myös pihoilta ja terasseilta.

Tällä terassilla on katteena pientä luonnonkiveä, joka rahisee mukavasti jalan alla.

Toisessa päässä solisee suihkulähde. Nämä luonnollisesti kierrättävät vettä, josta on täällä pula. Puutarhan kasvitkin mieluiten valitaan kestämään hyvin kuumuutta. Tällä asuinalueella myös säännöissä mainitaan toivomus siitä, että puutarhoihin valittaisiin alueelle luontaisia kasveja, kuten esimerkiksi kaktuksia.

Rosmariini menestyy tällä vyöhykkeellä erittäin hyvin. Sitä kasvaa monissa paikoin suurina pensaina, ja sen aromi on suorastaan huumaava. Siellä täällä siihen sekoittuu eukalyptuspuiden tuoksu.

Kylpyhuoneesta on kaunis näkymä pienelle terassille ja kukkuloille. Kylpyamme on aivan ikkunoiden vieressä.

Sisäpihalla on myös erillinen rakennus, joita on täällä monissa taloissa sisustettu vierasasunnoiksi. Alla näkymä rakennuksen parvekkeelta.

Siirrytään kohti toista taloa. Tämä portti johtaa ulos sisäpihalta talon taakse ja polulle joka kulkee naapuriin.

Marjat kuin pihlajassa tässä puussa, eriväriset vain. Tähän aikaan vuodesta erilaiset puut pukkaavat marjaa ja sitrushedelmät alkavat lähentyä kypsää.

Täälläkin on päivä lyhentynyt jo. Nämä kuvat on otettu kahden ja kolmen välillä iltapäivällä, ja aurinko on jo aika viistossa. Pimeä tulee ennen puoli kuutta illalla. Aamuaurinkokin on täällä upea, mutta tästä iltapäivän hehkusta en saa kyllä tarpeekseni.

Toinen talo on meksikolaistyylinen. Paljon kaariaukkoja, lattioissa käsintehtyä terracotta-laattaa.

Allaolevassa kuvan paikassa oli aivan satumainen tunnelma. Tämä nurkkaus löytyi sisäpihan reunalta. Nuo puut siivilöivät valoa todella hienosti. Tässä voisin istua hyvän kirjan kanssa pitkään. Ja voi mikä patina noissa tuoleissa!

Toinen sisäpiha, jossa oli jopa peili. Täällä ulko- ja sisätilan välinen raja on välillä hyvin häilyvä.

Makuuhuoneesta löytyy tulipesä (joita voi ehkä käyttääkin pari kuukautta vuodesta tukahtumatta) ja istumanurkkaus.

Tällainen näkymä tämän talon kylpyhuoneesta. Tämäkin sijoitettu hyvin yksityisyyttä ajatellen.

Talon takana on hedelmätarha. Kuten näkyy sitruunat alkavat olla valmiita poimittavaksi.

Toivottavasti tykkäsitte kierroksesta. Itse nautin kovasti kun voin nähdä erilaisia asuinympäristöjä. Sen sijaan että miettisin 'tuon ainakin muuttaisin' tai 'täällä en ainakaan voisi asua', katselen vaikka miten eri materiaaleja ja värejä on yhdistelty. Tai jos en pidä sisustuksesta saatan ihastella puitteita.

Nimi vieraskirjaan kiitos jos kävitte (en tykkää salalukijoista!). Kertokaa myös kiinnostaako näiden sisustusmiljöiden näkeminen, koska täällä noita avoimia ovia ja kuvaamista riittää.