Sweet Sunday

Hassua minkälaisista asioista viikonlopun tunnelma syntyy. Minulle se alkaa monesti siitä kun saan uudet kukat maljakkoon.

Kimpussa nyt freesioita, tulppaaneja ja muutama hyasintti. Freesian tuoksu on aivan ihana.



Graafisuus näkyy edelleen ompeluissa. Tätä kangasta olen ihaillut ja jemmannut jo pitkään. Nyt sain viimeinkin kimmokkeen tehdä tästä jotain. Toivottavasti saan sen putiikkiin jo maanantaina.



Sunnuntain aamiainen on nyt syöty (ja vähän herkkuakin päälle). Tänään ympäri Amerikan juututaan television ääreen katsomaan superbowl-ottelua, meillä ei ole pienintäkään aikomusta välittää siitä. Lähdemme ajelemaan pohjoiseen, löytöretkille vielä tuntemattomiin pikkukaupunkeihin.

Nauttikaa sunnuntaista!

* * * *

My weekend feeling usually starts from getting new flowers onto my table. This Saturday I got some freesias, tulips and a couple of hyacinths.

The rain and cloud fabric is something that I have had for a long time. It is one of my favorites, but I finally started making something from it. Hopefully I will get it in my boutique by Monday.

Sunday breakfast has been enjoyed, and now we are ready to head north. To explore some little towns yet unseen. Most people in the States are probably glued to their tv's today, thanks to superbowl, but we are not into that.

Kotieloa

Taas toimii! Sain koneen takaisin huollosta, ja kaikki kuvatkin tallella. Huoh.

Nyt tajusin kyllä sen, että parasta olisi ainakin äkkiä tehdä paperiversioitakin kuvista, näköjään kun koskaan ei voi tietää mitä saattaa tapahtua. Ajattelin kokeilla kirjantekoa taas, tällä kertaa Blurbissa, josta olen kuullut paljon. Edulliselta vaikuttaa ainakin.

Hän on nauttinut vapaista aamuistaan. On kokannut minulle ihania aamiaisia (uppomunat ja röstiperunat ovat erikoisuutensa, samoin kuin valkosipulinen pinaatti-tomaattihöystö). Sitten olemme uponneet sohvaan kirjoinemme ja lehtinemme, ja kuunnelleet raivokasta sateenropinaa ulkona.

Elokuvissakin käytiin, Up in the air oli hyvä, näin tykättiin. Tänään käytiin hakemassa korjattu kone kotiin, poikettiin pienessä suklaapuodissa ja rillikaupassa. Yhdessä soviteltiin kakkuloita ja kikateltiin toisillemme.

Oikein kivaa on ollut. Hyvää viikonloppua teillekin!

* * * *

We got one fixed computer back. My photos are safe, so happy about that!

He has enjoyed his free mornings. He has cooked me wonderful breakfasts, and then we have sunk into the sofa, with our books and magazines. It has been stormy outside, very good reading weather.

We did see a movie too, Up in the air. Enjoyed it. Today we picked up the computer, stopped in a little chocolate shop and after that looked at glasses. Both tried some on and laughed together.

Been having fun. Hope you are having too. Happy weekend!

Sweet Sunday

Viikko lasketaan alkavaksi täällä sunnuntaista. Pehmeä aloitus viikkoon se onkin.

Luen vihdoinkin Röyhkän Miss Farkku-Suomea. On ihanaa lukea kirjaa joka kertoo omista kotiseuduista. Patosillat, Ainolan kirjasto, Tuira ja Rattori vilahtelevat kirjan sivuilla, kuin kulkisi itse mukana.

Mies hakee aamupalaksi rinkilöitä. Lapset saavat kaakaonsa ja maitoviiksensä.

Aurinkoinen aamu, lähdemme kohta pienelle patikkaretkelle. Hyvää viikkoa kaikille.

Sunday, and the soft morning light. I get to sleep a little later, read a bit. He goes and gets bagels for breakfast. Kids sip their cocoas.

Beautiful sunny day coming. We will go out for a little hike by the ocean.

Ei lokaa, ei syksyä

Haikailen nyt oikeasti vähän syksyn perään. Ja pihlajanmarjojen. Entisessä kotipihassa oli kiviportaiden vieressä pihlaja, joka aamu ihailin punaisten pudonneiden marjojen, keltavihreiden ja oranssisten lehtien kuvioita harmailla portailla.

Siitäkö muistosta se lähti, tämän laukun selkeä visio, heti kun kankaan näin tiesin tällainen siitä tulee. Olen vähän kummissani kuitenkin, en edes punaisesta tykkää. Silti tykkään, tykkään, tykkään kovasti tästä laukusta.

Laitoin vihreän mekon päälle ja tanssiksi. Sitten istuin vähäksi aikaa tuolille miettimään. Lempihuoneeseeni.

Olemme taas pohtineet missä kotimme mahtaa olla. Sellainen josta tulee meille pitkäaikainen, oikea paikka asettua. Tämä on näitä kahden kulttuurin yhdistämisen varjopuolia, ei aina tiedä missä on hyvä ja kaikin puolin sopiva, tai ainakin melkein sopiva, kaikille osapuolille.

Katsellaan ja pohditaan lisää.

No fall here, even if October arrived. I think back to the red berries in that tree we had in our old yard. Every fall that tree dropped those berries on the stone steps, and I would stop in my tracks every morning, to admire the bright colors of the berries and fall leaves on the grey granite.

I think the memory of those red berries gave me the strong vision for this bag. I had it immediately when I saw this fabric. I'm a little amazed that I like it so much, red is not really my color at all.

I put on my green dress and danced a little. Then sat down in my favourite room, and paused a little. We have been thinking a lot about where our long-term home is going to be. One of those difficult things about bicultural relationships, it is hard to know where the right place is, the one that makes everyone happy.

We will continue pondering a little.

Fast forward into fall

Vaikkemme olekaan lähelläkään syksyä ilmojen puolesta, voin kai kuitenkin leikkiä syksyä?

Olen saanut merkillisen tarmonpuuskan, ihan syksyinen merkki. Ruoka valmistuu ajoissa ennen iltahämärää, koti on suitsait ojennuksessa ja ompelutkin edistyvät. Aika vain ei tunnu täysin riittävän, juuri kun saan iltapäivällä parhaimman vauhdin omiin askareisiin on lähdettävä koulu-tarhakierrokselle.

Tänään tein sopivaa syksyruokaakin, Jamien kirjasta. Yksi lempiruokani. Kanankoipia, cannellinipapuja, kokonaisia basilikanlehtiä, lohkottuja tomaatteja, oliiviöljyä, merisuolaa, rouhittua mustapippuria, paprikaa. Sekaan vielä kananlientä ja pieniä perunoita jos haluaa. Puolitoista tuntia uunissa ja pöytään.

Laukku on matkalla Etsyyn, kauppa on siellä ihan hetikohta pystyssä. Huomenna kuitenkin lähdemme pieneen reissuun Coloradoon, palataan sen jälkeen kaupoille!

* * * *

We are nowhere near fall, no sir, but I like to play fall anyway, if you'll let me. I have been so busy and so full of energy, it should be a sure sign of fall approaching.

I made one of my favorite dishes today for dinner, from Jamie's book. Chicken, cannellini beans, basil, tomatoes, olive oil, sea salt, black pepper and paprika. You can also add some chicken stock and small potatoes if you wish.

I have been busy sewing too. The sling bag will make it soon to Etsy, I'm almost done setting up shop! Tomorrow we are going to Colorado though, will have to take a small break. See you soon!

Hyvää huomenta

Aamun tavalliset: lapset ovat keksineet hyppyleikin portaissa.

Minä bloggaamassa.

Mies nukkuu, pitempään kuin minä, kuten melkein aina viikonloppuisin. Saakin nukkua, arkiaamuisin nousee aina ensimmäisenä.

Nyt pitäisi lähteä laittamaan aamucroissantit paistumaan. Ihailla vähän uusia lattioita siinä sivussa (saimme vihdoin kahteen muuhunkin kylppäriin laatat, ihanaa!). Miettiä mitä tänään tehtäisiin.

Aamu on pilvinen, yöllä on satanut. Olemme saaneet nauttia viileästä viikonlopusta, harvinaista täällä.

Hyvää sunnuntaita!

* * * *

Good morning! Just scenes from a typical Sunday morning. The kids have discovered that a mattress and the stairs makes a good jumping ground. I'm blogging. He is sleeping (I like to let him sleep longer every now and then, on weekdays he is always first one up).

Breakfast, and then let's see what today brings.

Have a nice Sunday!

Kaksi kertaa kesä

Kotiuduttu reissuista. Nyt vaan nautiskellaan kodista ja parhaista kesäpäivistä vähän aikaa. Havahduttiin siihen, että sisäpiha oli laittamatta, ja sehän on mainio paikka viikonloppuaamuina istuskella ja syödä aamiaista.

Tuo penkki on tiikkiä, vasta hankittu. Nyt vain annetaan sen rauhassa haalistua auringossa, tahdotaan siitä sellainen hillitty harmaa. Joku vuosi saattaa vierähtää, mutta ei sen väliä.

Tilasin itselleni Luckyn. Lehti täyttää hömppää, meikkejä, vaatteita, sen semmoista. Mutta jos vuoden lehdet saa 10 dollarilla, miksen ottaisi?

Olen hurahtanut pirtelöihin. Tehosekoittimeen mansikkaa ja tuorekurkkua (mansikkaa puolet enemmän), sekaan lorautus maitoa. Ei kaipaa sokeria. Hyvä nesteenpoistojuoma ennen armotonta Suomi-kesän herkuttelua.

Ja kun pirtelöön ei laitettu sokeria... tässä pieni sokeri pohjalle. Pihallamme on nyt myös rautasänky, johon aiomme tuunata puisen sälepohjan ja patjan päälle. Ihana päiväunipaikka! (kunhan tulee valmiiksi..)

Sisustusta vaiko sen puutetta

Liivialta luin sisustusfilosofiasta. Hyvin mielenkiintoinen aihe, minusta ihmisten kodit kertovat niin paljon heistä itsestään.

En voi sanoa itselläni olevan mitään filosofiaa sinänsä sen suhteen miltä kodin pitäisi näyttää. Meillä eletään normaalia lapsiperheen elämää, ja koti muokkautuu sen mukaan missä ikävuosissa lapset kulkevat. Joitakin periaatteita tietysti meilläkin lienee, mutta niistäkin on joustettava.

Ensimmäisenä voisin mainita valon. Olen valon lapsi, ahdistun synkästä ja ahtaasta. Nykyisessä talossa oli säleverhot joka ikkunassa, ensimmäiseksi kiskoin ne ylös ja päästin valon sisään. Kylpyhuoneeseen tein lakanaverhon, ammeessa on nyt mukavaa loikoilla ja katsella valon kulkua.

Tykkään myös selkeydestä. Liiallinen tavara ja epämääräiset kasat vaivaavat minua. Olisipa pöytäni aina näin puhdas.

Vaikken tavaraa siis kerääkään, reissuiltani tarttuu mukaan aina jotakin. Ei mitään turhaa rompetta kuitenkaan, pidän siitä että tavaroilla on jokin käyttötarkoitus. Monesti kiinnyn esineisiin joissa voi säilyttää jotakin.

Meillä on paljon vanhaa, mutta myös uutta. Vuosikausia ajattelin että tykkään tuosta, mutta liian kallis, liian hieno, lapset kuluttaa ja rikkoo. En enää, elämä on liian lyhyt siihen. Jos pidän jostakin ja kukkaro sallii, niin hankin. Hyväksyn myös sen että huonekalut, hienotkin, on tarkoitettu elämistä varten. Kaikissa huonekaluissamme hypitään, pyöritään, leikitään.

Useimmista huonekaluista ajattelen ensimmäisenä muotoa, ulkonäköä, esteettisiä arvoja, kaikkea muuta kuin käytännöllisyyttä. Sänkymme on jossain mielessä poikkeus. Siinä tärkeintä oli koko! Tarvitsen nukkuessani tilaa. Ja hyvää patjaa. Unimukavuudesta en tingi.

Olemme kaksikulttuurinen perhe. Pidämme itseämme avoimina ihmisinä, ja meille on tärkeää kasvattaa lapsista suvaitsevaisia, tiedostavia ja ennakkoluulottomia maailmanasukkeja. Toivon että se näkyy myös kodissamme.

Puuta ihailen materiaalina. Yleensäkin pidän luonnonläheisyydestä ja luonnollisista materiaaleista. Karheat puupinnat, erilaiset kuidut, pehmeät taljat. Tykkään kosketella ja nauttia pintojen vaihtelusta.

Asumme vuokralla täällä Kaliforniassa. Se asettaa tiettyjä rajoituksia (emme esimerkiksi ole ripustaneet seinille oikein juuri mitään) mutta toisaalta myös helpottaa sisustamista jollakin tavalla. Asumismukavuus ja käytännöllisyys on ensi sijalla, ei niinkään sen tavoittelu että koti olisi kaikilla tavoin juuri meidän näköisemme. Uskon kuitenkin että jossain vaiheessa päädymme hankkimaan oman asuntomme. Sen suhteen toivon paljon historiaa nähneitä pintoja, joihin voin paukuttaa naulanreikiä sydämeni halusta.

House tour

Vuokrasopimuksemme on loppumassa kolmen kuukauden kuluttua. Luultavasti voimme jatkaa nykyisessä, mutta varmuutta ei ole, eikä myöskään tietoa siitä voimmeko jatkaa nykyisellä vuokramäärällä.

Olen siis toisella silmällä vilkuillut alueemme vuokra-asuntotarjontaa, ja käväisinpä tänään katsomassa yhtä taloakin. Pääsette mukaan kiertueelle.

Tässä talossa on parisensataa neliötä. Voi kuulostaa isolta, mutta täällä pienikokoinen verrattuna alueen keskimääräiseen neliölukuun, joka liikkuu kolmen ja neljänsadan neliön välillä. Paljon isompiakin löytyy.

Kolme makuuhuonetta, lisäksi pieni takallinen bonushuone jota voi pitää esimerkiksi työhuoneena. Iso olohuone, keittiö, kaksi kylpyhuonetta ja yksi wc. Makuuhuoneet eivät ole erityisen isoja, mutta täällä neliöitä tuhraantuu sen sijaan käytävätiloihin, isoon keittiöön ja olohuoneeseen.

Olen aina ilahtunut kun näen täällä taloja joissa ei ole ollenkaan kokolattiamattoja. En voi sietää niitä. Tässä talossa oli kauttaaltaan maalattu, pinnoitettu, kiiltävä sementtilattia. Se näytti tosi hyvältä, eikä ollut yhtään liukas kuten voisi kuvitella.

Tykkäsin myös kiviseinistä, joita oli käytävätiloissa, keittiössä ja olohuoneessa.

Keittiössä oli kaasuliesi ja saareke, kuten oikeastaan kaikissa näkemissäni taloissa täällä. Keittiön yhteydessä se mainitsemani työhuone.

Niin sanottu master kylpyhuone. Suihkutila erikseen, ja pieni oma syvennys pytylle. Kylpyhuoneesta oli käynti sisäpihalle, se oli kiva lisä. Muutenkin sisäpihalle johti useasta tilasta kulkureitti ranskalaisten ovien kautta.

Makuuhuone, ei erityisen iso muttei pienikään. Toisella reunalla oli kaunis vanha vaatekaappi joka ei näy kuvassa.

Pihatilaa oli reilusti. Se onkin tässä ilmastossa suotavaa, koska kauniista säistä ja lämmöstä voi ulkona nauttia pitkälle iltaan. Yllä takapihaa.

Vaikken saanutkaan kovin hyviä kuvia sisäpihasta, se oli tämän talon parasta antia. Kauniita seiniä pitkin kiipeileviä istutuksia, hyvin tilaa pihakalusteille ja reilusti vielä tilaa lapsille juosta ja pelailla. Mukava suojainen ja turvallinen leikkipaikka.

Nykyiselle vuokraisännälle on jätetty viestiä, katsotaan miten hän on halukas joustamaan. Sitä odotellessa, mitä te tykkäsitte tästä talosta?

* * * * *

Our lease is coming to an end in three months. We need to start renegotiations with our current landlord. In the meanwhile, I have been looking at other houses available for rent in our area, just in case. Here's one I saw today. Significantly smaller than the house we are in now, but had lots of potential. I loved the fact that there was no carpeting here (I cannot stand it). Nice backyard and inner courtyard, lots of space for kids to play. What do you think?

Hissuttelua edelleen

Nimensä veroinen, tämä kuukausi, oikea helmi.

Lapsilla on ollut yskää, korvatulehdusta. Kuumeilua. Nyt sitten vatsatauti kiertää.

Enpä viitsi edes laskea sairaspäiviä. Ja oma vatsakin kiersi kummasti yöllä.

No eipä siinä mitään. Projekti leikekirja jatkukoon. Aamupalan jälkeen itsellä verraton olo ja potilaskin katsoo jo tuolla lastenohjelmia.

Kasvojensa väri vaan on hitusen kellakka, joten ehkä emme sitten lähde ajelulle, vaikka aurinko ulkona kyllä houkuttelee. Ehkä huomenna.

* * * * *

Sick day, again. I thought we had had our fair share this month.

The sun is laughing in my face today. I wish we could go out, but she looks a little pale. Better to stay indoors.

Ollaan sitte kotona

Kaksi päivää kotona, kipeän lapsen kanssa. Ahdisti jo katsella seiniä.

Tänään sain kameran huollosta ja hirmuinen hinku lähteä jonnekin retkeilemään, kuvaamaan. Mongun ja vingun, esitän vaihtoehtoja, houkuttelen ulkona paistavalla auringolla. Ja oltaisko vaikka yötäkin jossakin?

Mutta ei. Lapset on jumittuneet sohvan nurkkaan töllöttämään lasittunein silmin Paavo Pesusientä. Miehellä on Töitä. Kiire ja Stressi. Kannettava kutsuu.

Olen laittanut merkille että olen tässä huushollissa se alkuunpanija. Se joka järjestää ohjelmaa, potkii muut ulos, etsii valmiiksi kohteet. Hommaa elämyksiä. Yrittää virvoittaa arkea.

Onko nuo muut sitten kotihiiriä ja minulla taas liian vilkas menojalka? Tylsistynkö helposti ja onko toiset taas tasapaksun tyytyväisiä? Miksei minulle kukaan järjestä, vaivaudu hakemaan jotain kiinnostavaa, pieniä yllätyksiä?

Sanokaa mulle, onko tämä niitä miesten ja naisten eroja. Vai onko kysymys vain luonne-eroista. Arkeen turtumista vaiko arjen pakoa?

Pyh. Katsellaan tänään sitten seinien sijaan lamppuja.

It was a nice day, wanted to go some place. See something pretty, nice scenery. Get out and get refreshed, I had been home with a sick child for a couple of days.

Well it did not happen. Sometimes I feel like I am always the instigator, trying to arrange something fun, new, out of the ordinary for the family. Does that mean I am restless and the others boring? Is it too much trouble to fix small surprises?

Horo mikä horo

Esikoisen koulussa on taas ylimääräistä ohjelmaa. Kulttuuripäivä, ja vanhempia ohjeistettiin tekemään jotakin perheen perinneruokaa, tai omaan kulttuuriin liittyvää syötävää. Aikani mietin mikä olisi sopivaa ja voisi minultakin onnistua. Meillä kun mies on se joka eniten keittiössä huseeraa.

No korvapuustit tietty! Eikun veivaamaan taikinaa. Sekoittaa, vispaa, lisää jauhoja, sekoittaa, hämmentää, lisää jauhoja. Miten tämä on vieläkin näin vetelää?

No kas kun resepti halusi desejä ja minä mittasin kupeilla Amerikan malliin. Vaikka olen noita konvertointejakin tehnyt sen sata kertaa.

Tänään myös puhelimessa sähläilin. Sovin tapaamista huomiselle, eli siis perjantaille, eikö niin? Hämmentynyt hiljaisuus toisessa päässä ja sitten varovainen kysymys: eikös tänään ole tiistai??

Totesin jokunen viikko sitten miehelle vastaavan tapauksen jälkeen että kait se keski-ikä on tulossa, ei sille mitään voi. Katsoi minua sillain vinosti ja naurahti: ai että tulossa? (On minua viisi vuotta nuorempi, viisastelija).

Siellä se paisuu nyt tiistaipyyhkeen alla. Taitaa tulla ennätyssatsi puusteja.

I made some cinnamon rolls today, for school's cultural heritage day. Only the recipe called for deciliters and I measured in cups. Oops. I might take some over to the neighbors too.

A few of these little incidents lately, which makes me feel like middle age is unavoidable. Husband thinks it's already here (he loves to rub it in, because he's five years behind me).

Itse kunkin koti

Äiti sisustaa: tuoli joka tilattiin jo kesäkuussa, tuli vihdoin eilen. Mahdottoman mukava pikku pesä. Siinä on kiva istua kerällä ja ehkä vähän pyöriäkin.

Lapset sisustaa: kiva me saatiin talo! Mahdottoman mukava pikku pesä. Me saatiin jokainen värittää oma seinä, teipillä kiinnitettiin vaahtomuovipala katoksi ja ovikin löytyy. Tilaa juuri kolmelle, ja jos jalkalampun siirtää viereen, katon läpi tulee just hyvin valoa että sisällä voi vaikka lukea.

Nukahtaakin saattaa jos hakee tyynyn ja nallukan kaveriksi.

Piles of books

The twins' daycare is closed this week. No need to say I have my hands full, as if the unpacking of the boxes wasn't enough.

We have boxes and boxes of books to unravel. Of course this turns into a reading session, rather than unpacking. This book on Irish villages was a nice little surprise in the piles, among others.

My latest antique find. It has turned into my most favorite piece of furniture of all time. I love love love that carving on the front of the drawer, and of course the dovetail joints. The table is about 100 years old.