Aamiainen Mission Beachillä

Siitä onkin aikaa kun olemme käyneet viikonloppuaamiaisella. Lapsista kaksi oli lauantaikerhossa, yksi hippiäinen matkassa (oli eilen vielä kuumeessa). Hassua mutta mukavaa leikkiä yhden lapsen perhettä.



Menimme Mission Beachiin, siellä hyvä aamiaispaikka The Mission. Jonotusaika 20 minuuttia, joten piipahdimme biitsin vieressä boardwalkilla. Pyöräilijöitä, rullalautailijoita, ja muuta väkeä nauttimassa auringosta ja merituulista.





Minulle Rancheros Verde: tortillan päällä pari löysähköä kananmunaa, mustia papuja ja verde-kastiketta (paahdettua chiliä ja tomatilloksia).

Hänelle Roast Beef Hash: grillattua lihaa, rosmariiniperunahöystöä ja munakokkelia.

Hippulille: iso banaanipannukakku kermaisella hymynaamalla.



We took one of our three with us to Mission Beach for breakfast. She had fever yesterday, so still taking it easy today.

The wait time was 20 minutes, so we took a walk one block over to the beach and the boardwalk. Lots of people out enjoying the sun and the ocean breeze.

The Mission seems to be extremely popular, no wonder, because their breakfast is really tasty.

Urban morning

Sunnuntai. Leikitäänkö tänään urbaania elämää?

Se menee näin:

Ystävä soittaa yllättäen, ehdottaa brunssia. Tottakai! Ajetaan Hillcrestiin, nimi ravintolan jonotuslistalle. Suosittu paikka, jalkakäytävä tulvii ihmisiä. Kierretäänkö pari korttelia? Joo!

Katsellaan kirjavaa katukuvaa. Bongataan sieltä täältä vanhoja taloja. Seurataan kylttejä katukirpparille. Hmm.. kiva tarjotin.. mutta ei sittenkään. Jatketaan matkaa.

Paras palata ravintolan suuntaan. Kävellään takaisin tietysti eri katua. Tulee vastaan mies ja mäyräkoira, rapsutetaan (koiraa).

Syödään hyvin! Pakataan puolet mahtiannoksista kotiin iltapalaksi.

Urban morning in Hillcrest. Put our name on the restaurant waitlist, walked around the neighborhood, looked at cool old houses.

Met a man with a dog. Stopped to do some petting.

Back at the restaurant. Huge portions! Took half of it back home for evening snack.

Shoo(e) flu

Olemme vaipuneet sairauksien taakan alle. Enemmän sairaita kuin terveitä päiviä viimeisen kuukauden aikana, reilustikin.

Mutten anna sen lannistaa, hitto soikoon! (Myönnän kyllä että pienoinen notkahdus tapahtui tänä aamuna kun sain alkuviikon sairastaneen kotipotilaan lisäksi kotisoffalle kaksosveljensä..)

Haluan omaa aikaa! Rauhaa ja hiljaisuutta. Välillä päästä edes vähän johonkin täältä seinien sisältä.

Onneksi olimme viikonloppuna hetkellisesti kaikki jossain tolkussa. Kävimme Oceansidessa paitsi biitsillä, myös lounastamassa vanhassa dinerissa. Kulhollinen chiliä minulle, kiitos, maissileivän kera.

Ja tien toiselta puolen löytyi hauska pieni kauppa, Vintage Sanctuary. Todella piskuinen ja aivan täynnä tavaraa. Ihana tunnelma siellä oli, pitää piipahtaa joskus uudestaan ilman noita seuralaisiani. Kenkähyllyt näyttivät aika lupaavalta.

Leucadia breakfast

Lauantaiaamuisin lapset ovat alueemme kerhossa. Monesti aamumme saattaa vierähtää ihan vain kotipuuhissa, mutta tänään houkuttelin miehen ulos aamiaiselle. Hurautimme Leucadiaan, lempiseutujani täällä.

Leucadia on hippi, orgaaninen, vegaani, rento, mukava, helposti lähestyttävä. Siellä tuoksuu vieressä vellova meri ja eukalyptuspuut. Pikkukahviloissa istuskelee surffaamasta juuri tulleita aamiaista nauttimassa.

Kävimme piskuisessa Mozy Cafessa. Söimme aamiaisburritot, kuuntelimme reggaetä, katselimme sisään ja ulos pyrähteleviä pikkulintuja. Kahvila on kyhätty vähän kuin jämäpaloista, katossa bambuverhoa ja yhtenä seinänä muovikelmua. Hauska ja erittäin rento tunnelma.

Sitten piipahdus merenrantaan. Sää alkaa viiletä, meren ja taivaan värit syvenevät.

On Saturdays, our kids have their club. I talked him into going out for breakfast, to laid back Leucadia.

We had breakfast burritos in tiny Mozy Cafe. Listened to reggae and watched little birds flying in and out. The cafe is very open, one wall with only plastic and bambu blinds making the ceiling.

Then a peak at the ocean, of course. The weather is cooling and the colors of the sky and the sea deepening beautifully.

Tupla tai kuitti

Kartan kaupassakäyntiä kuin ruttoa. En vaan jaksaisi aina miettiä mitä nyt ostaa ja kenelle kelpaa mikäkin sapuska.

Paras motivaatio kauppareissuun onkin jos kanelileipä on lopussa, kuten tänään. Se on aamuherkkuni, teen kanssa, jos en sitä saa olen kärttyinen koko päivän.

Kauppakuitilla:

kolme hortensian oksaa 5.99

450 gr paketti mantelimysliä 2.79

kaksi 680 gr pussia kanelileipää 2.99 kpl

250 gr irlantilaista voita 2.69

vajaan kilon mötikkä Carne Asada -lihaa grillaukseen 12.04

225 gr paketti siivutettua kalkkunaa 4.79

mustikoita 170 gr 2.99

rypäleitä 560 gr 2.69

mansikoita 450 gr 2.59

+ vähän veroa osavaltiolle, yhteensä $43.07

Kyseessä on erikoiskauppa, Trader Joe's, joka ilmoittaa myyvänsä paitsi gourmet-ruokia, myös orgaanisesti ja ympäristöystävällisesti valmistettuja tuotteita. Kaupassa myydään sekä paikallisesti tuotettua että ulkomailta tuotua ruokaa.

* * * *

My grocery list today. I have to go do the shopping first thing in the morning, because I despise going to the store.

Today I went to Trader Joe's, to get that yummy cinnamon bread and Carne Asada, which he will grill for us, for our tasty burritos.

Fast forward into fall

Vaikkemme olekaan lähelläkään syksyä ilmojen puolesta, voin kai kuitenkin leikkiä syksyä?

Olen saanut merkillisen tarmonpuuskan, ihan syksyinen merkki. Ruoka valmistuu ajoissa ennen iltahämärää, koti on suitsait ojennuksessa ja ompelutkin edistyvät. Aika vain ei tunnu täysin riittävän, juuri kun saan iltapäivällä parhaimman vauhdin omiin askareisiin on lähdettävä koulu-tarhakierrokselle.

Tänään tein sopivaa syksyruokaakin, Jamien kirjasta. Yksi lempiruokani. Kanankoipia, cannellinipapuja, kokonaisia basilikanlehtiä, lohkottuja tomaatteja, oliiviöljyä, merisuolaa, rouhittua mustapippuria, paprikaa. Sekaan vielä kananlientä ja pieniä perunoita jos haluaa. Puolitoista tuntia uunissa ja pöytään.

Laukku on matkalla Etsyyn, kauppa on siellä ihan hetikohta pystyssä. Huomenna kuitenkin lähdemme pieneen reissuun Coloradoon, palataan sen jälkeen kaupoille!

* * * *

We are nowhere near fall, no sir, but I like to play fall anyway, if you'll let me. I have been so busy and so full of energy, it should be a sure sign of fall approaching.

I made one of my favorite dishes today for dinner, from Jamie's book. Chicken, cannellini beans, basil, tomatoes, olive oil, sea salt, black pepper and paprika. You can also add some chicken stock and small potatoes if you wish.

I have been busy sewing too. The sling bag will make it soon to Etsy, I'm almost done setting up shop! Tomorrow we are going to Colorado though, will have to take a small break. See you soon!

Chino Farms

Nyt on kuumaa. Parin seuraavan päivän aikana rikomme kuumuusennätyksiä. Aamulla kymmeneltä oli jo melkein 30 astetta lämmintä.

Lähdimme hakemaan jotakin virkistävää, minä ja sairaspotilas. Ikävöimme vieläkin Suomen mansikoita, ja olemme yrittäneet löytää jotain yhtä hyvää täältä Kaliforniasta.

Olen kuullut paljon paikasta nimeltä Chino Farms. Japanilaisen maahanmuuttajapariskunnan perustama maatila tässä ihan lähellä. Niin kuuluisa ja suosittu, että jopa muutamat Los Angelesin huippuravintolat tilaavat vihanneksensa täältä.

Kauppa on pieni, vaatimaton koju tien varressa, vihannesmaiden vieressä. Ei mitään mainoksia, ellet tiedä tarkkaa sijaintia, ajat luultavasti huomaamatta ohi.

Kojun luona tuoksuu huumaavalle. Ja mitä värejä! Ostimme munakoisoja ja mansikkaviikunoita, vähän meloniakin. Ja tietysti niitä kuuluisia mansikoita, ellet ole paikalla täällä heti aamusta, et pääse maistamaan niitä, ne katoavat heti käsistä.

Ostimme kahta lajia. Sellaisia tavallisia, jotka näyttivät ihan Suomen mansikoille. Makutuomio kotona: hyviä, mutteivät edelleenkään päihitä suomalaisia. Sitten myös jotain erilaista: pieniä Mara des Bois -mansikoita, ranskalainen, hyvin harvinainen lajike täällä.

Mmmmmm. Aaaah. Nämä ovat täydellisiä. Makeita! Ihana, hieman parfyyminen sivumaku.

It is hot here. In the next few days, we will be breaking some heat records in Southern California.

We went on a search for something refreshing, the taste of Finnish strawberries being now only a memory.

Chino Farms is a five-minute drive away from our house. So close, but very well hidden. They have a very modest vegetable shop on the road side. But their produce is so good that even some top restaurants in Los Angeles place orders here.

Try their Mara des Bois strawberries if you are in San Diego. You will not be disappointed, they taste so exquisite. (We also bought some eggplant, strawberry figs and melon).