Pukua, juhlaa ja pukujuhlaa

Näillä mennään tänä vuonna. Noita ja sen kissa, lepakko lentää ympärillä.

Koko viikko Halloween-hulinata. Puvut päälle, rientoihin, puvut pois. Uudet kemut, puvut päälle - oho, vähän revennyt, ommellaan - ja taas mentiin. Sokeria saa ja meno sen mukaista. Lapsille hauskaa, vanhemmille.. hmmm.. Vaan riemuansa on aina ihana katsella!

These are the outfits this year. The witch and her cat, a bat flying about them.

Halloween all week long. Costumes on, costumes off. Ooops, something ripped, need to fix. Back on again and let's go!

Shoppausta Kalifornian tyyliin

Kävimme viikonloppuna ostoksilla, hakemassa jotain tarpeellista. Esikoiselle kengät ja miehelle sormuksen. Niin, hän hukkasi pari kuukautta sitten vihkisormuksensa ja nyt vihdoin haimme tilalle uuden. Ihan kuin uudelleen olisi naimisiin menty (ja tuon miehen kanssa menenkin mielelläni!).

Menimme yhteen paikalliseen ostoskeskukseen. Ne ovat yleensä tällaisia avoimia, aina aurinkoista Kalifornian säätä hyväksikäyttäviä. Kauppojen ovet ovat sepposen selällään, ei tarvitse pelätä kuraa.

Kaupallisuudelta ja mainoksilta on tässä maassa vaikea välttyä. Tavaraa on valtavasti, valikoimat laittavat pään sekaisin, kukkaron nyöreistä on pidettävä tiukasti kiinni jos budjeteissa haluaa pysyä.

Olen aika tarkka ostaja. Erityisesti lasten vaatetuksen suhteen. Olen nähnyt esikoisen koulussa varoittavia esimerkkejä, pikku hannahmontanoja käsineineen ja pimumaisine hameineen. En ikimaailmassa suostu pukemaan omiani sillä tavalla.

Mutta ei tämä äiti mikään fakkiskaan ole. Vaikka eniten tykkään ostaa lapsille suhteellisen neutraalia ja hyvinkin lapsekasta, hellyn monesti juttuihin joissa on jotain peace-love-hippie tai love-your-nature -sanomaa. Kaupallista tämäkin, tiedän. Mutta olivathan ne aika söpöt.. ja tyttö on niin ihastunut!

She got new shoes this weekend. And my husband got a new wedding band, he lost his old one two months ago! It was like getting married all over again..

Generally, I'm pretty picky about the clothes I buy for the kids. I see little Hannah Montanas running around the school of our 8-year-old, and I'm horrified. Never will I dress my own that way.

Usually I try to get things that are relatively neutral and still childlike, though sometimes I fall for the peace-love-hippie type scheme. Like these shoes. She is in love with them.

Kouluun, kouluun

.. pitäisi jaksaa kulkea vielä neljä päivää. Ja sen jälkeen parisen viikkoa vapaamuotoisempaa kesäkoulua, jossa ohjelmassa vesileikkejä, elokuvissa käyntiä, päiväretkiä museoihin ja sen semmoista.

Näin me yleensä kuljemme, ellei tule niskaan koiria ja kissoja (lähestulkoon ei ikinä). Tai sitten ellemme ole pahasti myöhässä (kuten aina joskus).

Matkalla pysähdytään monen monta kertaa. Poimitaan rolly polly -koppakuoriaisia, ihmetellään etanoita tai sisiliskoja, maistellaan minttua puskasta. Törmäillään toisen perään ja sitten huudetaan ja niiskutetaan, valitetaan väsyneitä jalkoja ja kerjätään äitiä työntämään.

Onneksi välillä on myös alamäkeä. Silloin voi huristaa niin lujaa kuin uskaltaa.

Pysähdys! Onko tämä minttua? Ainakin se vähän siltä maistuu.

Jatketaan matkaa. Ollaan tarkkana, pikkuisen opettelussa miten pysytään potkulaudan päällä ja pidetään vielä lounaslaukkukin tangossa.

Ja tässä hännänhuippu. Unelmoija. Köpöttelen vierellä ja kehoittelen, houkuttelen, hoputan. Kello käy, kohta ollaan myöhässä!

Tarha näkyy, onneksi. Kun kaksoset on viety, loppumatka on esikoisen kanssa ripeä ja helppo.

Paluumatka on minun. Saan valita oman tahdin. Katsella rauhassa, nauttia auringosta joka on tässä vaiheessa jo täydessä terässä.

Kuljetan kättä pitkin tienvierustan ruohikkoa. Mexican feather nimeltään, tämä kauniisti hohtava, pehmeä heinä. Nipsaisen pikkupalan laventelia nuuhkittavaksi.

Päivä alkaa, pääsen kotiin tekemään aamuteen ja miettimään tulevaa viikkoa. Mies on matkoilla Kiinassa, vähän orpo olo taitaa minulla nyt olla.

Scenes from our trip to school. Lots of stops on the way, to look at snails, rolly polly bugs, smell the flowers.

And then someone runs into another. Crying, checking for scratches. Everything ok, let's go, we will be late!

But on the way back, I can pace myself. Take my time, breathe deep. The beginning of another week. Three weeks of school mornings now, then vacation.

Kukkakedoilla

Huomasin yhtäkkiä että pääsiäinen on tuloillaan ihan pian. Kevät siis jo pitkällä. Lähdimme haistelemaan vähän kukkia Carlsbadin kedoille.

Paikka on Flower Fields, puutarha jolla kasvatetaan kulleron sukuisia leinikkikukkia.

Muitakin kukkia löytyy. Juostiin ympäri hajuhernelabyrinttiä. Minusta muuten englanninkielinen 'sweet pea' on paljon kauniimpi nimitys tuolle ihanasti tuoksuvalle kukalle.

Lapsille annettiin portilla passit, joihin kerättiin leimoja eri puolille puutarhaa kätketyiltä paikoilta.

Olen pannut merkille, että seitsenvuotiaasta on jo vaikeampi ottaa kuvia. Jos tähtään kameraa kohti, on tuloksena yleensä hieman.. hmmm.. poseeraava asento. Noh, suloinen hän on joka tapauksessa.

Ajattelin ottaa täällä pääsiäiskuvia. Höh, lähdin mukaan ihan väärän linssin kanssa. Laajakulma ei todellakaan ole paras vaihtoehto potretteihin. Ja jessus sentään miten vaikea on ottaa hyvää kuvaa kolmesta tenavasta! Jollakin aina valahtaa naama, hiukset silmillä tai jokin irvistys päällä.

* * * *

We went to see how far spring is at Flower Fields in Carlsbad. While there, I attempted to take some Easter photos of the kids. Easier said than done. I even grabbed the wrong lens when we left home.

But we had fun running thru the sweet pea maze!

Hissuttelua edelleen

Nimensä veroinen, tämä kuukausi, oikea helmi.

Lapsilla on ollut yskää, korvatulehdusta. Kuumeilua. Nyt sitten vatsatauti kiertää.

Enpä viitsi edes laskea sairaspäiviä. Ja oma vatsakin kiersi kummasti yöllä.

No eipä siinä mitään. Projekti leikekirja jatkukoon. Aamupalan jälkeen itsellä verraton olo ja potilaskin katsoo jo tuolla lastenohjelmia.

Kasvojensa väri vaan on hitusen kellakka, joten ehkä emme sitten lähde ajelulle, vaikka aurinko ulkona kyllä houkuttelee. Ehkä huomenna.

* * * * *

Sick day, again. I thought we had had our fair share this month.

The sun is laughing in my face today. I wish we could go out, but she looks a little pale. Better to stay indoors.

Ruusuja

Nyt on kuulkaa vähän kädetön olo. Kamera lähti huoltoon, ansaittuun sellaiseen. Viipyy hoidoissa kolme päivää. Toivottavasti palaa takaisin entistä ehompana ja intoa puhkuen.

Kuva-arkistoihin siis. Esittelyssä puutarhanhoitoa viime viikonlopulta ja ehkä vähän apulaistakin.

Keskimmäisemme toinen etunimi on Rose. Oikea ruusunnuppu hän osaa kyllä ollakin. Yleensä hymy valaisee kasvojaan, iloitsee ja innostuu helposti asioista, haluaa olla mukana apuna kaikessa.

Oikea välkkykin on. Kielinero, keksii uusia ilmaisuja koko ajan kun ei kai olemassaolevat kelpaa. Lukee jo neljä-ja-puolivuotiaana lyhyitä sanoja kirjasta.

Vaan älkää antako ulkonäön hämätä. Saattaa vaikuttaa pieneltä, söpöltä, tasapainoiselta. Mutta huh jos jokin järkyttää hänen ratojansa, asettuu vastahankaan, ei miellytä senhetkistä olotilaansa. Otsalle kertyvät rypyt ja sisäänvedetty ylähuuli kielivät että kohta kuohuu yli. Räjähtää. Kirkuu. Heittäytyy kaarelle ja potkii.

Nauttikaamme siis vain tyynistä ja tasapainoisista hetkistä ja kauniista ulkokuoresta.

My camera is enjoying a well deserved break, in service. Therefore digging photos from the archives of last weekend, tending the garden with the middle child. Her second name is Rose, and rosy she is, most of the time. Sweet, smily, always eager to help.

Do not let this fool you though. When things do not go her way, specifically when she decides things are not going her way, it is the end of the world. Boiling over, erupting, screaming, kicking.

Best to just enjoy the good moments.

Seven

No huh.

Pitkä blogitauko, mutta selittynee sillä että vieraiden lähdettyä oli vuorossa synttärijuhlat esikoiselle. Nyt seitsemän, tuo tytöistä ihanin.

Olohuone tällättiin ilmapalloin ja jouluvaloin. Huonekalut syrjään ja sitten jorailemaan!

Kavereita saapui viisi plus kolme omaa, johan siinä oli vauhtia ja vilskettä.

Tanssin lomassa leivottiin kakku ja keksit, jokainen sai koristella.

Nyt onkin pitänyt ihan vaan huoahtaa pari päivää. Jouluvalmistelut on vielä täysin hunningolla, mutta mitäs tuosta. Olemme menossa jouluksi sukulaisiin Coloradoon, joten puolijouluinen kotikin riittänee.

After our visitors left, we had a party for our seven-year-old. Dancing, baking, lots of fun. Feeling drained out now though. Not feeling ready for Christmas, but I assume it will happen regardless.

Omaa kuvaa

Kaikkiin villityksiin sitä pitää tunkeutua. Muutakin hommaa kyllä riittäisi. Laatikkopinot tuijottaa olohuoneessa edelleen ja työhuonekin on totaalisen hunningolla.

Vilijonkkahan tämän aloitti. Mutta mitään kokovartalokuvaa ei nyt irtoa, ei kiitos. Sikäli tämä kyllä vastaa todellisuutta, että koko ajan nukuttaa. Yöt on lyhyitä kun pitää roikkua illat netissä ja aamulla nousta aikaisin värkkäämään lasten lounaslaukkuja, haalimaan esille päivän vaatetuksia, patistamaan pesulle, keittelemään aamupuuroja.

Krooh.

Hellepuuhia puutarhassa

Kesä on Kaliforniassa kuumimmillaan. Vielä iltapäivälläkin aurinko porottaa 30 asteen voimalla.

Välillä pitää kurkistaa puutarhaan ja varmistaa että kaikki on vielä suurinpiirtein hengissä. Kuumuus on vienyt kukilta jo parhaan loiston, mutta hedelmäpuut pukkaavat satoa.

Tyttöjen kanssa ihaillaan jäljellä olevia kukintoja ja käyskennellään vienosti siellä täällä.


Tämä touhupeppu taas jaksaa ihailla etanan vauhtia vain hetken, sitten pitää taas mennä, puuhata, juosta, kokeilla.

Nektariinit ja limet saisi poimia puista, mutta siihen ei taida pojalla kärsivällisyys riittää.

Illalla sentään maltetaan hetkeksi pysähtyä. Näitä ei voi poimia, mutta kuitenkin omalta pihalta ihailla.