Näytetään tekstit, joissa on tunniste vaatteet. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste vaatteet. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 23. syyskuuta 2009

Paahtaa


.. ulkona aurinko. Olemme taas keskellä helleaaltoa, huomenna heilahtaa mittariin +35.

Minä paahdan sisällä. Jätin kirkkaan kankaan mietintään ja siirryin uuteen ompeluprojektiin.

Miten jaksat ommella, kysyi ystävä minulta. Kieltämättä se onkin joskus pitkäveteistä. Kahlata läpi kaavanleikkuut ja huolittelut. Surrata pitkää tylsää suoraa kun tekisi mieli tehdä ompeleella kiekuroita.

Mielessä on kuitenkin koko ajan kirkkaana lopputulos. On mukavaa nähdä edistyminen, tietää olevansa kaukana täydellisestä mutta kuitenkin kulkevansa jatkuvasti eteenpäin.

Minulle kankaat ovat kuin maalausalustoja. Usein ne kertovat itse minulle miksi haluavat päätyä. Pitää vain osata katsoa ja kuvitella, sitten rohkeasti toteuttaa.
* * * *
It is getting hot in California again. Tomorrow we will have +35 Celsius.
I am working away inside. Another project on the way.
For me, starting with a new fabric is always exciting. I think the fabrics actually speak - you just have to take the time to listen. And find out what it is they would like to be.

maanantai 21. syyskuuta 2009

Shoppausta Kalifornian tyyliin

Kävimme viikonloppuna ostoksilla, hakemassa jotain tarpeellista. Esikoiselle kengät ja miehelle sormuksen. Niin, hän hukkasi pari kuukautta sitten vihkisormuksensa ja nyt vihdoin haimme tilalle uuden. Ihan kuin uudelleen olisi naimisiin menty (ja tuon miehen kanssa menenkin mielelläni!).

Menimme yhteen paikalliseen ostoskeskukseen. Ne ovat yleensä tällaisia avoimia, aina aurinkoista Kalifornian säätä hyväksikäyttäviä. Kauppojen ovet ovat sepposen selällään, ei tarvitse pelätä kuraa.

Kaupallisuudelta ja mainoksilta on tässä maassa vaikea välttyä. Tavaraa on valtavasti, valikoimat laittavat pään sekaisin, kukkaron nyöreistä on pidettävä tiukasti kiinni jos budjeteissa haluaa pysyä.

Olen aika tarkka ostaja. Erityisesti lasten vaatetuksen suhteen. Olen nähnyt esikoisen koulussa varoittavia esimerkkejä, pikku hannahmontanoja käsineineen ja pimumaisine hameineen. En ikimaailmassa suostu pukemaan omiani sillä tavalla.

Mutta ei tämä äiti mikään fakkiskaan ole. Vaikka eniten tykkään ostaa lapsille suhteellisen neutraalia ja hyvinkin lapsekasta, hellyn monesti juttuihin joissa on jotain peace-love-hippie tai love-your-nature -sanomaa. Kaupallista tämäkin, tiedän. Mutta olivathan ne aika söpöt.. ja tyttö on niin ihastunut!

She got new shoes this weekend. And my husband got a new wedding band, he lost his old one two months ago! It was like getting married all over again..

Generally, I'm pretty picky about the clothes I buy for the kids. I see little Hannah Montanas running around the school of our 8-year-old, and I'm horrified. Never will I dress my own that way.

Usually I try to get things that are relatively neutral and still childlike, though sometimes I fall for the peace-love-hippie type scheme. Like these shoes. She is in love with them.

tiistai 3. helmikuuta 2009

Paita vain

Olen aika tarkka vaatteistani.

Haluan ostaa vain sellaista, mikä on mukava pitää päällä. Inhoan kiristäviä materiaaleja, liiallista hienostelua, kaikkea synteettistä. Parasta olisi jos vaate päällä se ei tuntuisi yhtään, vaan soljuisi huomaamatta mukana.

Minusta olisi myös kivaa tietää vaatteen alkuperä. Missä kangas on tehty, onko se kulkenut liian pienten sormien lävitse.

Kaikista kauheinta minusta on itseään mainostavat vaatteet. En voi sietää merkkien esilletuontia. Jos mainostaisin jotakin valmistajaa, minusta minulle tulisi maksaa siitä jotain!

Lucy Love, joka on valmistanut ylläolevan paidan, ei ole maksanut minulle tästä kirjoituksesta mitään. Silti halusin näyttää paidan teille. Tykkään siitä koska se täyttää kaikki nuo ylläolevat kriteerit. Ihanaa, joustavaa, pehmeää puuvillaa joka valahtaa ylle kevyesti, lämmittää juuri sopivasti, ei kiristä, ei hienostele. Ei kirkuvia kirjaimia.

Made in USA, ihan tuossa lähellä eteläisessä Kaliforniassa.

Ai niin, jos ihmettelette missä tiistain omakuva, niin se on jossain ihan muualla. Tervetuloa katsomaan kakkosblogiani.

I am really picky about my clothes. I hate things that feel too tight, not natural, too fancy. I also prefer to know where the clothes are made, that the fingers that did the sewing were not too small and were treated fairly.

The worst clothes I can imagine are those that advertise themselves. I cannot stand screaming letters or logos. If someone wants me to advertise, they better pay me for it!

Lucy Love has not paid me anything for showing you the shirt. I just wanted to do it, because the shirt fulfills all my criteria. It was made here in southern California.

My Tuesday portrait has moved to another location. You can find my other blog here.

perjantai 9. tammikuuta 2009

Noukittua

Niin pitkällä talvessa taidetaan olla täälläkin, että sitrushedelmiä voi vihdoin poimia. Hain puusta ensimmäisen.

Postilaatikkoon kolahti taas Anthropologien kuvasto, jossa ollaan jo ihan kesätunnelmissa. Niin tahtoisin olla minäkin..
Olemme ensi kesänä tulossa Suomeen, mutta houkuttelisi myös toisenlainen pikkureissu. Kymmenes hääpäivä on ensi kesänä, ja tahtoisin viedä miehen jonnekin pariksi päiväksi (jos lastenhoito järjestyy, onko kummit ja tädit kuulolla?)

Joku sellainen rustiikkinen, historiallinen, romanttinen paikka, jossa ei ole vielä käyty. Pariisi ei käy, ei Rooma. Ei Praha eikä Barcelona. Ken keksii, ehdottakoon!

Vaikken ikinä siihen pystyisi, voisin yrittää näyttää noin elegantilta kuin alakuvan nainen. Hitto miten hieno kuva.

I picked the first lemon off the tree. They are finally ripe.
The lemon and Antropologie's new catalog made me think of next summer. Our family will be going to Finland, but a little trip for just two would be nice also. Our 10th anniversary is in August.

keskiviikko 3. joulukuuta 2008

Vintage and recycled in style

San Diegossa, kuten muuallakin tässä maassa, riittää materiaa. Kaupat ovat pullollansa tavaraa, ja taloudellinen tilanne näkyy siten, että tavara ei liiku ihan entiseen tapaansa. Joka puolella on siis jatkuvasti ylitarjontaa ja alennusmyyntejä.

Lähdimme pikkuvieraiden kanssa kurkkaamaan mitä kuuluu vintagekauppoihin. Suunta siis Hillcrestiin, josta putiikkeja löytyy useita.


Wear it again Sam on tyyliltänsä hyvin siloiteltu. Se on myös selkeästi uskollinen tietylle ajanjaksolle, 1900-1950-luvuille. Kaikki vaatteet, kengät, korut ja muu oheistavara on hyvin kauniisti aseteltu.

Hintataso on tavallista vintage-kauppaa korkeampi. Kaikki asusteet ovat priimakunnossa.

Miesten puolelta löytyi näin tyylikkäästi järjestelty nurkkaus.

Oven vieressä vielä koruja, jos unohtui ostaa mekkoon sopivaa somistusta.

Ihan Samin naapurissa on Flashbacks. Siirrytään ajassa pikkuisen eteenpäin. Täältä löytyy jo 70-lukuakin, ehkä jopa kasarijuttuja.


Lapsia viihdytti liikkeen etuosan valikoima, minä kiertelin sillä välin katselemassa vaateräkkejä.

Nyt tiedän mistä tulen hakemaan seuraavat farkut. Keskimääräinen hinta näillä 10 dollaria. Ihan kaikensorttista ja -sävyistä.

Ja kenkiä...


Tarviiko kukaan nahkatakkia? Tosi kaunis patina näissä.

Mahat alkoi jo mouruta, joten käytiin välillä lounaalla. Tämä kiva patio ja erittäin hyvät leivät löytyivät Hillcrest Sandwich Companysta.

Ja vielä jaksaa! Buffalo Exchange on ketju, jolla on liikkeitä ympäri jenkkilää. San Diegossa kaksi putiikkia (tässä onkin kuvia molemmista liikkeistä, koska aiemmin olin pikaisesti pyörähtänyt niistä ensimmäisessä). Buffalolta löytyy lähinnä ihan uutta vaatetta, käytettynä siis.

Kenkätaivas. Erittäin nättejä ja edullisia kenkiä. Ja hyväkuntoisia, melkein kuin uusia.


Reilusti tilaa katsella. Miesten ja naisten vaatteet hyvin eritelty, omat räkit t-paidoille, tunikoille, mekoille, takeille.

Sitten oli vielä erikseen pieni design-nurkkaus. Ainakin Pradaa ja Franco Sartoa muistan nähneeni, vaikken mikään merkkifriikki ole todellakaan. Pradan kengät taisivat olla jotain 30 dollarin paikkeilla.

Tämä oli tosi hauskaa! Hyviä löytöjä voi kuulemma tehdä myös kirppiksillä joita on täällä valtavasti, ehkä joskus myöhemmin sitten lisää niistä.



I took a little tour of vintage and recycled boutiques in Hillcrest with the kids. Some Pacific Beach in there too. Unbelievable amount of stuff, all in very good shape. And good prices too. No need to go buy new jeans or shoes when you can get very cute recycled stuff for a lot less.