Sea Mist cottage

Lomamökkimme oli oikein hyvä. Sieltä löytyi kaikki tarvittava, eikä mitään liikaa. Niin somasti sisustettukin.

Olen vähän sellainen off-sesonki -ihminen. Tämähän on varmaankin aivan upea kesäloman viettopaikka. Veden päälle rakennettu, iso terassi auringosta nauttimiseen. Mutta minua jotenkin kiinnostaa aina nähdä paikkoja epätyypilliseen aikaan. Jotenkin ne näyttävät silloin erilaisen luonteen.

Voisin sanoa että meillä on ollut mahtava onni lomapaikkojemme suhteen. Tosiasia kuitenkin lienee, että olen äärimmäisen tarkka kohteiden valinnassa. Syynään ja sihtaan vaihtoehtoja, tutkin mitä löytyy lähiympäristöstä. Saatan tällaiseen tuhrata lukemattomia tunteja.

Se on vähän niinkuin kodin etsintää, kai, psykologisesti. Matkoillakin on mukavaa tuntea olonsa kodikkaaksi.

Lapsetkin viihtyivät täällä kyllä todella hyvin. Olen suunnattoman iloinen siitä että lapset ovat jo siinä iässä että heidän mieleensä painuu asioita matkoiltamme, ja että heistä on kehittymässä ympäristöään tarkkailevia, retkeilystä nauttivia, moninaisia paikkoja arvostavia pikkuihmisiä.

There was everything we needed in this little cottage. Nice and simple. So pretty too.

I was thinking about how this is probably a fantastic summer vacation destination. Built on top of water, with a big terrace for enjoying the sun. I am somehow interested, though, in seeing places at unusual times. Out of season. I think it brings out another character in them.

I could say that we have been unusually lucky with our holiday rentals and destinations. But the truth is I am extremely picky. I can spend countless hours plowing thru different options, weighing pros and cons. Exploring neighborhoods and towns on the web.

I guess psychologically, it is kind of like searching a home. Even while travelling, it is nice to feel yourself at home.

Our children really enjoyed this place too. I am glad to see that they are already at an age where they can remember things from previous trips, and that they are becoming little people who are aware of their surroundings, able to enjoy exploring and appreciate the fact that there is so much to see out there.

Jouluaattona Marshallin kylässä

Tämän joulun oli tarkoitus olla erilainen kuin aiemmat, ja sitä se taatusti olikin. Aamuiset riisipuurot laitoin kyllä lapsille, mutta sen jälkeen vietimme aikaa aurinkoisella terassilla, bongaten hylkeitä ja kuunnellen veden liplatusta. Oli niin ihanan rauhallista.

Aikaisin iltapäivällä ajelimme rantaa tiukasti myötäilevää kiemuraista maantietä, ihmettelimme runsaita lehmälaumoja kukkuloilla, huokailimme kauniita pieniä rantakyliä, ja poikkesimme syömään ostereita lounaalle. Minulle grillattuja, miehelle raakoja. Esikoinen oli lapsista ainoa joka uskaltautui maistamaan.

Illalla, kun olimme lahjat jo avanneet, havahduimme yhtäkkiä raikuviin joululauluihin ja haitarinsoittoon. Ikäänkuin musiikki olisi raikunut veden päältä. Kurkistimme ikkunasta, ja kyllä, naapurit olivat liikkeellä veneellä johon oli pystytetty joulukuusi valoineen, isä soitti haitaria ja koko perhe lapsineen lauloi joulusävelmiä. Otimme viltit kainaloon, istuimme terassille kuuntelemaan ja antamaan ansaittuja aplodeja!

* * * *

It was a very different Christmas Eve, indeed. We enjoyed the warm sun on our terrace, spotting seals in the bay. Later on, we took a little ride on the windy shoreline highway, saw herds of cows, and gorgeous little villages. We also stopped for lunch and had oysters. Grilled for me, raw for him.

Later that night, after we had already opened our presents, we heard some Christmas melodies. As if the music was coming from the water. We peeked outside, and sure enough, the neighbors were out on a boat rigged with a Christmas tree, lights and all. The father (we assume) was playing an accordion, while the whole family, kids along, were singing Christmas tunes. We grabbed some blankets and went out on the terrace, enjoying the show and giving them well deserved applauds.

Kaupunki ylitse muiden

Niin se vain on, että jotkut vanhat rakkaudet eivät koskaan ota sammuakseen.

Eikä tarvitsekaan, ihan onnellisena olen aina sulaa vahaa tämän cityn syleilyssä. San Francisco, kukkuloiden ja kauniiden talojen kaupunki.

Jos yövyt San Franciscossa, älä missään tapauksessa mene mihinkään tylsään ketjuhotelliin. Täällä kuuluu nukkua jossain persoonallisessa bed and breakfastissa, nousta huoneeseensa narisevia portaita ja kurkkia katuelämää pitsiverhojen takaa.

Vaikka olin oikein tyytyväinen omaan majapaikkaani, ei ystävän valitsemassakaan ollut mitään valittamista. Olohuoneen nurkassa oli oikein mukavaa nautiskella alkuillan viinit juustoineen, pienellä tauolla ennen ja jälkeen katujen tallauksen.

What can I say about San Francisco that has not been said before? Only that it is one of those old flames that never go out.

And I'm happy that way, melting in the arms of this city everytime I see it again.

I loved my b&b, but the one my friend stayed at was very nice also. We were very comfortable in our own little living room nook, having wine and cheese in the early evening, in between the city walks.

Uptown, downtown - midtown

Ensimmäisenä iltana lähdetään hakemaan musikaalilippuja Midtownista. Suhataan subwaylla, sitä ennen tankataan kirjaimet, linjasuunnat ja pysäkit. Joissakin junissa ainoa tieto pysäkistä on kuskin epämääräinen mutina kaiuttimen kautta, siitä ei edes kielitaitoinen saa välttämättä mitään selvää.

Mies tuijottaa karttaa ja kurtistelee kulmia, sanomatta muutamaan minuttiin sanaakaan. Miettii selvästi optimaalista kulkureittiä ja minä, itse kärsimättömyys, tahtoisin olla matkalla jo. Mikä mättää, puhu jotain, missä me ollaan?

Kyydissä tuppisuina, putkahdetaan maan päälle ja tehdään sovinto ennenkuin riennetään kohti lipputoimistoa halki Midtownin. Tylsin osa kaupunkia, ellei sitten ole ihastunut tavarataloshoppailuun ja kolhoihin pilvenpiirtäjäprofiileihin.

We take the subway to Midtown, to get our tickets for the evening's musical. Before boarding, we read the map, studying the letters, the lines, the stops. On some trains you are hard pressed to understand the driver's mumbling of the stops so it's good to know where you are heading.

He is the patient one, taking time to find the optimal route, switching lines to get there fast. I'm hovering over him, impatiently, not understanding what can take so much time. Come on, say something, where are we going, what's so difficult?

We sit silently on the train, then pop up to see the streets slowly being lit by neons. I apologize, we make up, and head towards the ticket office. To me, this is the most boring part of town, unless you are into skyscrapers and shop-until-you-drop.

Pikkunälkään pastramia

New York ja pastramileivät kuuluvat minusta jotenkin yhteen. Ja kun Katz's Deli, juutalaisista delipaikoista kuuluisin, oli hotelliamme ihan lähellä, söimme siis pastramimme siellä.

Paikka oli ihan tupaten täynnä, ja ihan syystä, pastrami oli loistavan hyvää. Paljon turisteja, jotka arvatenkin etsivät katseellaan sitä pöytää jossa Harry ja Sallykin istuivat.

Sanottakoon nyt kuitenkin vielä että söimme toisetkin pastramileivät, pikkuisessa Pastrami Queenissä Upper East Sidella. Ihan yhtä hyvää (uskallanko sanoa ehkä jopa parempaa) eikä yhtään turistia (paitsi me).

When in New York, you have to have pastrami, don't you?

Katz's Deli, that place made famous by Harry and Sally, was very close to our hotel so we had our pastrami there. The place was packed, and the sandwiches definitely worth a visit.

However, we did have another pastrami sandwich in Pastrami Queen on Upper East side, and dare I say it, I think it was just as good. And definitely less tourists (none except us).

Room 1209 on the Bowery

Siinä se oli, silmien edessä, New York.

Tai oikeastaan vain pieni osa siitä. Sillä se oli niin valtava. En ollut käsittänytkään kuinka suuri.

* * * *

There it was, in front of me, New York.

Or actually, just a small part of it. Because it was really huge, way bigger than I had ever imagined.

Nyt se lähti

Lento huomenissa, tuli persuuksissa.

Olen hävyttömän huonosti ehtinyt perehtyä matkakohteeseen, mutta ainakin nämä pitäisi ehtiä:

-MoMan parhaat maalaukset ja valokuvat, tottakai

-joku näytelmä tai musikaali

-Brooklynin kirpparit

-pastrami sandwich Carnegiessa tai jossain muussa hyvässä juutalaisdelissä

-olut jossain oikein oikein vanhassa tunnelmallisessa pubissa Manhattanilla

-kylpy hotellihuoneen ammeessa..

sekä vapaata kuljailua, ihmettelyä, bongailua... ja nauttimista armaani kyljessä.

Toodeloo, nähdään ensi viikolla taas!

We are flying off tomorrow, I'm crazy busy.

I've had so little time to prepare, but there are some musts in New York. We will catch a play, go see MoMa, browse some Brooklyn fleas, eat a nice pastrami sandwich, grab a beer at a really, really old pub somewhere on Manhattan.

See you again next week!

Mutkan kautta Marrakeshiin

Marrakeshin matka häämöttää jo. Olen matkakuumeisempi kuin pitkään aikaan, niin innoissani näkemään tämän mystisen kaupungin.

Mielessäni kuljen jo medinan kujia, mutta ennen sunnuntaista lentoa matkustan vielä junalla Tampereelle tapaamaan ystävää. Pieni naisten tapaaminen ennen Marrakeshin lomaa miehen kanssa, paljon kivaa siis tiedossa!

Riadin valinta Marrakeshissa oli todella vaikeaa. Medinassa on satoja riadeja, toinen toistaan upeampia. Yksi tärkeä kriteeri minulle oli kuitenkin perinteiden vaaliminen, halusin ehdottomasti paikkaan jota ei ole muokattu liian moderniksi. Riad Edwardin vanhat laattaseinät, kaiverretut ovet ja pihan 300-vuotias sypressipuu kuulostivat juuri meille sopivalta idylliltä.

It is getting very close to our trip to Marrakesh. We are flying out on Sunday. Before that, I will take a short trip by train to see a friend in Tampere. So much fun in store!

In the Marrakesh medina, our home away from home will be Riyad Edward. It sounds and looks beautiful.

Wandering around Julian

Mies nukkuu vielä lauantaiaamuna kun me livahdamme lasten kanssa ulos, hakemaan leipomosta aamiaista.

Leppäkertut kulkevat mukana, ja niitä kerätään matkan varrelta lisää.

Aamu on suloisen lämmin. Kävellään rauhassa ja tutkitaan nurkkia ja taloja, ei mihinkään kiirettä.

Oh mikä suloisuus on piilossa puiden takana! Kurkataan lähemmin. Tämä vaaleanpunainen unelma on sekin pieni majatalo, mutta nyt näköjään suljettu. Oi, olisikohan se myytävänä?

Piirakat ja kaakunpalat haettu, mies tulee vastaan kaupungilla. Hyppäämme kiesirattaiden kyytiin, saamme pienen ajelun maalaismaisemissa.

Heinä on jo paikoitellen tuleentunut kuumassa auringossa. Siinä on upeita kullankeltaisia sävyjä.

p.s. otin muuten talossa vähän toisenlaisen omakuvan joka löytyy sieltä toisesta blogista.

* * * *

On Saturday we snuck out of the house while hubby was still sleeping. We headed to the bakery to pick up breakfast. On the way we wandered here and there, admiring the cute Victorian houses on the way. That gorgeous pink one was a B & B, now closed. I wonder if it is for sale?

Little later we ran into hubby who looked well rested. Time to take a little ride on a horse wagon out in the country. Here and there the grass had already changed to a golden yellow, gorgeous colors.