maanantai 7. joulukuuta 2009

Uptown, downtown - midtown

Ensimmäisenä iltana lähdetään hakemaan musikaalilippuja Midtownista. Suhataan subwaylla, sitä ennen tankataan kirjaimet, linjasuunnat ja pysäkit. Joissakin junissa ainoa tieto pysäkistä on kuskin epämääräinen mutina kaiuttimen kautta, siitä ei edes kielitaitoinen saa välttämättä mitään selvää.

Mies tuijottaa karttaa ja kurtistelee kulmia, sanomatta muutamaan minuttiin sanaakaan. Miettii selvästi optimaalista kulkureittiä ja minä, itse kärsimättömyys, tahtoisin olla matkalla jo. Mikä mättää, puhu jotain, missä me ollaan?

Kyydissä tuppisuina, putkahdetaan maan päälle ja tehdään sovinto ennenkuin riennetään kohti lipputoimistoa halki Midtownin. Tylsin osa kaupunkia, ellei sitten ole ihastunut tavarataloshoppailuun ja kolhoihin pilvenpiirtäjäprofiileihin.



We take the subway to Midtown, to get our tickets for the evening's musical. Before boarding, we read the map, studying the letters, the lines, the stops. On some trains you are hard pressed to understand the driver's mumbling of the stops so it's good to know where you are heading.

He is the patient one, taking time to find the optimal route, switching lines to get there fast. I'm hovering over him, impatiently, not understanding what can take so much time. Come on, say something, where are we going, what's so difficult?

We sit silently on the train, then pop up to see the streets slowly being lit by neons. I apologize, we make up, and head towards the ticket office. To me, this is the most boring part of town, unless you are into skyscrapers and shop-until-you-drop.

11 kommenttia:

14a4:n Hanna kirjoitti...

Oi mitä suurkaupunkitunnelmia. Hauskat seinämaalaukset, metrotunnelistako tuo on? Tykkäsin, kun Lontoossa olivat kaikki vähän erilaisia!

Vilijonkka kirjoitti...

Seikkaiulumatkailua Ameriikan malliin. Hieno kuva istuvasta seuralaisestasi!

Liivia kirjoitti...

Mahtavaa taas seikkailla toisten siivillä! Tämäkin oli niin kiva.

Kyllä yksi tuppisuupätkä mahtuu aina joka matkaan, ainakin meillä. Yleensä syynä; minä nopea, hän hidas, minä pääpiirteinen, hän perusteellinen. Eikä usko minua vaikka tietäisin, vaan hänen on pakko selvittää sama itse, varmistaa ja varmistaa.

MaaMaa kirjoitti...

Mä usein istun metroissa hiljaa ja katselen ihmisiä; niiden ilmeitä, yritän lukea mietteensä kasvoiltaan, kuuntelen toisten turinoita (en salakuuntele kuitenkaan), joskus huomaan vahingossa hymyileväni mukana jos jotkut kovin nauraa. Se on vähän noloa .. ;D

Anniina kirjoitti...

On se vaan valtava paikka! Ja hienoja kuvia.
Mua jotenkin ahdistaa se, miten maailma on niin iso ettei kaikkea ehdi nähdä. Mutta on siinä se toinenki puoli, on jotain mitä lähteä tutkimaan :)

isoinpapu kirjoitti...

Kiitos taas matkasta! Tulee kaikenlaisia tuntemuksia kuvista. Kitios kiitos!

Kaylovesvintage kirjoitti...

hi NYC

miss you like crazy

violet kirjoitti...

Minä aina valitan kun ei miehen kanssa kaksin olla päästy oikein minnekään matkailemaan.
Nyt kun ajattelen...mitähän siitä tulis?
Toinen on hidas kuin mikä, perusteellinen, laiskakin....ja sitten on se toinen eli minä;-0

Celia kirjoitti...

Ihana tämä sinun reportaasi, toivottavasti tulee vielä lisää!

Meillä on taas, että minä olen: rauhallinen, unohtelevainen, lörpöttelevä hötkyilijä ja mies kärsimätön, nopea, puhelias ja perusteellinen. Ehkä siksi tykkään just matkustella yhdessä, hassuja tilanteita ei puutu.

outi kirjoitti...

minkä musikaalin näitte? oliko lippujen saanti hankalaa..?

mä olen meistä se kenellä on kartta. on ihan sietämätöntä jos en tiedä missä olen, mun on pakko itse päästä katsomaan, ja sitten kinataan siitä mihin suuntaan, koska tuntuu ettei me siitä olla ikinä samaa mieltä;)

Merja kirjoitti...

Hanna, joo, metrotunnelista. Ne mitä nähtiin ei kyllä vetäneet vertoja Lontoon vastaaville.

Vilijonkka, hän on niin kuvauksellinen että vaikea saada huonoa kuvaa.

Liivia, hymyilyttää. Noin se on meilläkin, paitsi meillä ei kumpikaan usko toista :) Mutta hyvin toimeen tullaan silti..

MaaMaa, aika moni varmaan kuuntelee toisten juttuja, tahattomastikin. Jollain pätkällä Nykissä kuultiin yhtä kolmen porukkaa joka selvästi tuli jostain terapiasessiosta. Siinä olikin mielenkiintoista tarinaa.

Anniina, säähän olet hyvänen aika vielä niin nuori! Kyllä sitä ehtii, usko tätiä :)

Isoinpapu, ole hyvä vaan. Lisää tulossa!

Kay, I can understand why.

Violet, no varmaan samaa kuin meillä: sellaista pientä kinastelua ja hankausta, ja sitten tosi mukavia sovinnon hetkiä ja ihania yhteisiä kokemuksia!

Celia, teilläpä onkin mielenkiintoiset persoonat. Miten ollaan rauhallinen hötkyilijä? Kerro lisää.

Outi, lippujen saanti ei ole hankalaa, joskin jos viime hetkeen odottaa ne maksaa myös enemmän. Me nähtiin Wicked, visuaalisesti hyvä mutta juoni vähän haukotutti minua.
Mitä tulee karttoihin niin olen samaa maata: tykkään kartoista ja mulle on tärkeää tietää missä päin karttaa olen, ihan senkin takia että jos jotain kivaa löytyy, sinne pitää löytää uudestaankin.