Polaroiding

Photography has been a part of my life for a long time. What I find really thrilling about it is that you can keep experimenting with different formats, alternating between digital and older methods, mixing it with other media.

These two things are from my new Polaroid transfer class. The upper one is an emulsion lift, the lower a Polaroid transfer.

It is an exciting class, you never know what you will get. In any case a perfect image is never the goal, rather something that turns out a little scratched, was exposed strangely, or has unusual colors. These can then be manipulated further, for example by adding some handcoloring.

Coronadon terveiset

Sunnuntaina tulee aina sellainen olo että johonkin on päästävä. Katselemaan uusia maisemia, erilaisia kulmia. Täällä vain ei mihinkään pääse ellei hyppää auton rattiin. Tällä kertaa ajeltiin Coronadoon, pieneen rantakaupunkiin San Diegon kyljessä.

Jos voisi vapaasti valita asuinpaikkansa täällä Etelä-Kaliforniassa, niin Coronado olisi aika viehättävä paikka. Paljon, paljon vanhoja taloja viime vuosisadan lopulta tämän vuosisadan puoleenväliin. Uudempaakin löytyy, mutta hyvin harvakseltaan. Kadut ovat siis ulkoasultaan hyvin harmonisia.


Ranta on joka puolella lähellä, koska kaupunki on pieni ja sijaitsee niemekkeellä keskellä San Diegon lahtea. Sinne pääsee joko ajamalla lahden ylittävän valtaisan korkean sillan kautta (kauhea huimaus olisi voinut iskeä ellen olisi ollut ratissa) tai hyppäämällä lautalle.

Valitettavasti vain asuntojen keskihinta on lähinnä sopiva miljonäärituloille. Upea sijainti ja hieno arkkitehtuuri on hilannut hinnat taivaisiin. Sunnuntaivierailu ei kuitenkaan veroita liikaa kukkaroa, vain lounaan ja jälkiruoaksi nautitun jäätelöannoksen verran. Kaupungista löytyy vanhan ajan jäätelöbaari, jonka listoilla on kymmenittäin erilaisia annoksia. Nam.

Pikkuisen pitemmät ajomatkat ovat minusta siinä mielessä mukavia, että niillä ehtii miettiä yhtä jos toista. Ehdin pohtia sitä miten olemme nyt asuneet täällä jo kolme kuukautta. Olemme sopeutuneet kyllä hyvin, mutta en voi sanoa vielä saaneeni mitään hyviä ystäviä. Naapureihin on tutustuttu, lasten kautta tavattu muita vanhempia, vapaaehtoistyössä koulussa olen saanut hyvänpäiväntuttuja. Olen kuitenkin vähän huono sellaisissa kevyissä keskusteluissa, mitä kanssakäyminen täällä suureksi osaksi on. En oikein osaa puhua höttöä, niinsanotusti. Tai no osaan kyllä, mutten kauheasti välittäisi.

Vaan eiköhän ne ajan kanssa löydy ne syvemmätkin ystävyydet, toivotaan niin. Nyt kun talokin on purettuna paketeista, on enemmän aikaa etsiä harrastuksia ja toivottavasti tavata samanhenkisiä ihmisiä. Ja löytyipä jopa naapurustosta toinen valokuvaajakin, mikä kävi ihan sattumalta ilmi, niissä 'hyvänpäivänkeskusteluissa'. On ne siellä jossain siis, kait, uudet ystävyydet.

Hillcrest

Anytime we get to eat out without the kids it's a tough decision. So much good food out there. It's even tougher when you're in a new town and don't know that many places yet.

We do eat out a lot. We love good food, and we also love cooking. One of our big favorites is Mexican food. Luckily, there was a very good Mexican restaurant close to our b & b.


I do not generally like name dropping or advertising. But Ortega's in Hillcrest has pretty delicious Mexican, so if you are in the neighborhood, try it out. Watch out with those margaritas, they go straight to your head.

Hillcrest is a very gay neighborhood. I would say looking at the crowds on the streets and the bars that we were in the minority. We definitely don't have a problem with this, don't get me wrong. Live and let live, that's our philosophy.

Lots of quirky little shops too. And many, many second hand stores, I have to go back to check those out.

Maple Streetin majatalo

Otsikko on vähän hupaisa, myönnän. Mutta miten suomentaa bed & breakfast?

Tässä paikassa ei ollut mitään majatalomaista. Hienosti kunnostettu vanha viktoriaaninen rakennus. Saimme valita omamme talon yhdeksästä huoneesta.


Tykkään olla yökylässä paikoissa joissa on tunnelmaa. Jos voi vielä kuvitella siirtyneensä ajassa vähän taaksepäin, aina parempi.


Oli ihanaa lekotella kylvyssä ja rauhassa valmistautua elokuviin. Iltapäivämatinea, harvinaista herkkua. Kahdenkeskinen illallinenkin oli luvassa.

Oh to be more urban

I think one of the biggest controversies of life with kids is where to live. Suburbia is tempting, of course, with its safety, good schools, room to run around. But I cannot stop wishing life could be more urban. You know, shops behind the corner, public transportation, visually interesting environment.

We are currently living in the lull of suburbia, but with the grandparents visiting, were able to have an urban treat. One day and night downtown.


I grew up as a city girl. We lived smack in the middle of the city, with the constant hum of traffic and smell of asphalt. I got used to having everything very close.

Living in the city again, with cafes like the Ghirardelli around the corner, I'd probably get pretty fat though.

I could definitely live in this house with the green trim. The building is from 1913, it used to have a wine shop on the street level and a hotel on the upper stories. The facade is gorgeous cream colored tile!


One of the best parts about city life is the different styles of architecture. I could just walk around and admire the little details for hours.

People watching can be a lot of fun too.

Julian

Sunnuntaiajelulla. Tunnin matka ylös vuorille Julianiin, jossa on alkaneet kuukauden kestävät omenafestarit. Matkalla näkyy ikkunasta pölyisiä vuoristoteitä ja paikoittain palaneita metsiköitä.



Pysähdyttiin myös katselemaan antiikkiliikkeitä, tottakai. Valikoimat taas huikeat, aikaa valitettavan vähän (autossa erinäisiä kärsimättömiä).

Julianista löytyy viehkoja vanhoja taloja. Pikkuisia kauppoja. Paljon viikonloppuvieraita. Hevosrattailla ajelua.



Ja tietysti omenia! Ja päärynöitä. Piirakkakahviloita, monta.

Suunniteltiin jo uutta vierailua. Seuraavalla kerralla jäädään yöksi. Kaupungissa on viehko majapaikka, vanha b&b. Sitten voitaisiin ehtiä ajella hevosrattaillakin, ja käydä poimimassa omat piirakkaomenat.

Back to school

The kids have fallen pretty easily back to the routines of school and daycare. In addition to the regular day schedule, the twins get to have an art class once a week. And the eldest takes French lessons every Wednesday. I hope it's not too much; the school days are much longer here for first graders than they are in Finland.

I'm also back in school. I found a really interesting place in La Jolla, a private membership library that also offers art classes. Every Wednesday I drive to school to work on Polaroid transfers. There were a number of interesting classes to choose from, most of them painting or drawing classes. Maybe I'll finally have the courage to take a watercolor class.

This place is pretty fantastic. The membership fee is very reasonable: for 40 dollars a year members can borrow all the material they want. They have a large collection of books varying from interior design to architecture, painting to photography. I found four books on Frida Kahlo's life, just to give an example! There are also lots of art magazines to browse, and DVDs and videos to take home.

I was in a hurry to get back home so this time I only grabbed three books. One of them is a Minor White photography book. Minor was one of the photographers we examined in class, back when I was taking film photography classes and developing my own prints in the lab. Oh what fun that was.