keskiviikko 27. toukokuuta 2009

Yö kummitushotellissa

Mies lupasi pitkälle viikonlopulle lapsivapaan illan ja yön. No enhän minä mihinkään osaa yksin lähteä. Hellyin ja hilasin mukaan esikoisen, joka tietysti repesi riemusta.


Hurautimme Hotel del Coronadoon, huoneeseen 3369.

Tässä vuonna 1888 rakennetussa viktoriaanisessa hotellissa riittää nurkkia ja soppia. Ja mehän halusimme nähdä ne kaikki. Ajeltiin hissimiehen kanssa, samoiltiin pitkiä käytäviä, kurkisteltiin ikkunoista, soviteltiin tuoleja.




Yritettiin nähdä Kate Morganin haamu. Katen sanotaan kummittelevan hotellissa, hän ampui siellä itsensä vuonna 1892.

Ei nähty aaveita, mutta yksi huoneen lipaston laatikoista aukesi koko ajan mystisesti itsestään, vaikka kuinka sinnikkäästi työnsin sitä kiinni. (Järkeilin kyllä jälkikäteen että tämä luultavasti johtui huoneen kallellaan olevasta lattiasta.)




11 kommenttia:

s a n s k u :) kirjoitti...

Tosi tutun nakoinen paikka. Joku muukin jonka tunnen on kaynyt siella mutten muista kuka. :) Kiva etta sait huilia.

aurinko kirjoitti...

mina olin viime kuussa esikoisen kanssa bangkokissa viikonlopun, taitavat olla aika samanikaisia? 9?
oli ihana huomata etta meilla voi olla nyt naita aiti-tytar juttuja.:-)

kung fu panda kirjoitti...

Coronadosta on kyllä niin huikeat maisemat San Diegon keskustaan - sitä maisemaa voisi tuijottaa tunti toisen perään! vaikka vähän aina jännittää ylittää se silta, kun se on niin kamalan korkea... :)

Leena-Mari kirjoitti...

Hei! Eksyin sattumalta blogiisi ja lumouduin varsinkin upeista kuvista! Alan ehdottomasti lukijaksesi. :)

MaaMaa kirjoitti...

Hieno hotelli, tuolla on varmasti ollut kiva seikkailla. Ja mielikuvitus villiintyy kummitusjutuista; ma oisin ollu varmaan vahan pelokas vaikkakin sillain kivalla tavalla :)

Ihana lepoloma tyttaren kanssa

Liivia kirjoitti...

Oho.

Keltamekkoinen tyttö punaisella tuolilla-kuva on ihana!

Voisin koska tahansa lähteä taas oman tyttöni kanssa hotellimatkalle, meilläkin oli niin kivaa viimeksi. Ihan paras ikä varmaan olla äidin seuralaisena. Oletettavasti kiinnostuksenkohteet saattavat eriytyä kun ikää tulee lisää.

Matroskin kirjoitti...

Hotelli näyttää samalta kuin Piukkojen paikkojen hotelli.

Tuolikuvassa tyttösi on kuin Ihmemaan Liisa! Mutta varmasti aukeava laatikko oli todiste kummittelusta!

Yaelian kirjoitti...

Onnenpekat kun saitte viettää viikonlopun tuossa ihanan kauniissa hotellissa! Kävimme siellä drinkillä ja myös kahvilla mutta olisi ollut kiva jäädä pidemmäksikin aikaa, niin kaunis paikka se on!

Merja kirjoitti...

Sansku, mekin on käväisty täällä ennenkin, mutta nyt vasta oltiin yötä.

Aurinko, mun tyttöni on 7 (oikeastaan tänään juuri 7,5 v kuten itse huomautti koulumatkalla)

kung fu, en ole itse edes käynyt sillä puolella coronadoa josta näkee keskustan.. Mutta se silta, huh. Mun on paras olla itse ratissa, muuten alan melkein hyperventiloida kun ollaan niin korkealla. Eikä edes kunnon kaiteita sillalla.

Leena-Mari, kivaa, tervetuloa vaan!

MaaMaa, en voi kieltää etteikö olis mielikuvitus laukannut kun käveltiin niitä käytäviä. Jos muuten kiinnostaa nähdä lisää, youtubesta löytyy videoita joita vieraat on kuvanneet tuolla, kun ovat käyneet huoneissa joissa huhun mukaan kummittelee. Valot vilkkuvat, verhot hulmuavat jne.

Liivia, saattaahan se olla että ikä vie vähän erilleen.. Tällä hetkellä hän on kyllä NIIN äidin tyttö, olisi koko ajan kyljessä kiinni.

Matroskin, Piukat paikat eli Some like it hot on kuvattu tuolla. Ei ole ainoa siellä kuvattu leffa..
Laatikosta... niin... tuijotin sitä kyllä aika pitkään.. se aukeni niin hitaasti... ja itsepintaisesti...

Yaelian, ei ihan viikonloppua kestänyt budjetti mutta yhden yön kuitenkin. Paikka on.. khrmmm.. aika hintava.

Nina kirjoitti...

Tosi ihanan näköinen hotelli!
Tuo laatikko olisi kyllä voinut vähän pelottaa... kummitus... hyrrr!!!

Jussi kirjoitti...

On Merja päässy elementtiinsä. Ihan törkeen siistejä kuvia. Huomaa kyllä, että kyseiset interiöörit ovat mieleen. (etkä ole ainoa (niinku lennonin john lauleskeli)) Hissikuva, jossa mies selin ja portaikkojuoksu turkoosissa mekossa oli mulle ne ykköskuvat. Niistä huokuu rakennuksessa eletty elämä, paikan tunnelma.