Rahatilanne

.. on nyt sitten tällainen. Hammaskeiju kävi eilen tipauttamassa kukkaroon ruhtinaallisen lisän, kiitos reippaasti itsekiskaistun poskihampaan.

Minua liikuttaa nämä lasten tavat. Esikoinen, nyt 8-vuotias, on aina tavannut kirjoittaa näitä pikkulappusia. Se on kuin hänen tapansa merkitä reviiriään. Jotain ylpeyttäkin tuossa saattaa olla, ihan pikkuisen. Olisiko pieni muistutus nokkimisjärjestyksestä pienemmille sisaruksille, että tässä ollaan vähän teitä edellä?

Minun säästöpossuuni ei ole nyt viime aikoina oikein kukaan livautellut mitään. Siksipä päivitin putiikkia ja ompelupuuhat jatkuu.

* * * *

She got a nice little bonus from the tooth fairy last night. Thanks to a molar that she pulled out all by herself.

I love her little handwritten notes. It's her little habit that she's had since she learned to write. Maybe it's a small reminder to the younger siblings too, that she's slightly ahead now.

Nobody's put anything in my piggy lately. That's why I've updated my Etsy boutique and will keep on sewing..

San Clementen auringonlasku

San Juan Capistranon jälkeen ajettiin kilpaa auringon kanssa, näkemään sen lasku meren rannassa. San Clemente on pikkukaupunki ihan Capistranon kyljessä, sieltäkin löytyy pitkä laituri merelle.

Vaihtuvat värit taivaanrannassa hohtivat myös meren aalloilla. Hyvin erikoisia sävyjä löytyi.

Katselin pitkään naissurffaria meressä laudallaan. Hän pujahti valtavien aaltojen sisään sulavasti kuin joku merenelävä. Ei minkäänlaista pelkoa näkynyt liikkeissään, ei vaikka aallot pauhuivat niin että laiturikin valitti.

* * * *
After San Juan Capistrano and the visit to the mission we raced with the sun to San Clemente. The light was dimming, and we wanted to find the pier before dark.

Impressive colors, both in the sky and the water. I watched a woman on her surfboard, diving into huge waves. There was no fear in her movements, though the waves were big enough to make the pier tremble.

Mission San Juan Capistrano

Sunnuntaivierailu Mission San Juan Capistranossa. Yksi Kalifornian 21:stä historiallisesta lähetysasemasta.

Olen kirjoittanut näistä ennenkin, lokakuussa 2008 vierailimme näistä yhdessä joka sijaitsee San Diegossa.

Päivässä oli monta kaunista hetkeä. Kävely missionin viihtyisän puutarhan hiekkakujilla. Poikani iloinen hyppely missionin valkoiseen muuriin heijastuvaa varjoansa katsellen. Illan häipyvässä auringossa illastaminen perheen kanssa, piskuisessa ja kauniin vaatimattomassa meksikolaisessa ravintolassa.

Sweet Sunday

Hassua minkälaisista asioista viikonlopun tunnelma syntyy. Minulle se alkaa monesti siitä kun saan uudet kukat maljakkoon.

Kimpussa nyt freesioita, tulppaaneja ja muutama hyasintti. Freesian tuoksu on aivan ihana.



Graafisuus näkyy edelleen ompeluissa. Tätä kangasta olen ihaillut ja jemmannut jo pitkään. Nyt sain viimeinkin kimmokkeen tehdä tästä jotain. Toivottavasti saan sen putiikkiin jo maanantaina.



Sunnuntain aamiainen on nyt syöty (ja vähän herkkuakin päälle). Tänään ympäri Amerikan juututaan television ääreen katsomaan superbowl-ottelua, meillä ei ole pienintäkään aikomusta välittää siitä. Lähdemme ajelemaan pohjoiseen, löytöretkille vielä tuntemattomiin pikkukaupunkeihin.

Nauttikaa sunnuntaista!

* * * *

My weekend feeling usually starts from getting new flowers onto my table. This Saturday I got some freesias, tulips and a couple of hyacinths.

The rain and cloud fabric is something that I have had for a long time. It is one of my favorites, but I finally started making something from it. Hopefully I will get it in my boutique by Monday.

Sunday breakfast has been enjoyed, and now we are ready to head north. To explore some little towns yet unseen. Most people in the States are probably glued to their tv's today, thanks to superbowl, but we are not into that.

Mustaa valkoisella

Olen joskus hyvin mustavalkoinen ihminen, olen huomannut.

Vaikka rakastankin värikkäitä kankaita, kuvakirjoja, maalauksia (uuh Gauguin), tulee väistämättä välillä suorastaan himo graafiseen mustavalkoiseen.

Tänään on sukatkin tuossa sävyssä. Luultavasti kuitenkin vaan ihan vahingossa, koska nämä sukat pyörivät jalassa kotona eilenkin.

Jokin aika sitten sain käsiini kaksi pitkää verhonmitta tätä ihanaa Maijan Pyöryläinen-kangasta. Siinä on useita reikäkohtia, joten ei yhtään harmita leikata, sitten kun otan tämän työn alle. Kangas on aika hentoa, joten siitä tulisi ihana tunika tai mekko kesäksi, vai mitä?

Sokerina pohjalla. Niinhän sisustusjutuissakin aina sanotaan.. Minulle ainakin täysmusta vaate vaatii ehdottomasti jonkunlaisen perusrusketuksen etten näytä aivan kalmealta. Mutta mies - kadehdin häntä jolle sopii sekä musta että valkoinen niin vaivattomasti.

I love colors in fabrics, picture books, paintings (think Gauguin), but there are times when I lust for graphic patterns in black and white.

Today, even my socks were matching my long black sweater, though this was probably more of an accident than a planned thing.

I have noticed though, that the older one gets, the more difficult black is to wear. For one thing, it definitely accents the wrinkles on the face and the neck..

I envy him, who looks so good in both white and black. I at least have to have a tanned face before I can even think of wearing black.

Do you like my Pyöryläinen fabric designed by Maija Isola? It is pretty fine, I think. Will probably make a tunic or dress out of it for next summer.

Bring me home

Viimeaikainen lehtien sorttailu ei ole yhtään helpottanut pesänrakennusviettiä. Olisi kieltämättä ihan kivaa tietää mihin on asettumassa seuraavan puolen vuoden aikana.

Vaikka onkin kirkkaana mielikuvituksessani, taitaa jugendasunto kaupungissa olla melko saavuttamaton tähti. Olen aivan tyrmistynyt Helsinginkin hinnoista, kuka noita asuntoja ostaa ja millä varannoilla. Ovatko kaikki ostajat jotain sijoittajia vai perintörahoillako ollaan liikkeellä?

Vähän sinisävyiseen mielialaan sopii kappale Saden uudelta levyltä, Bring me home. Levy tulee ulos ensi viikolla, sitä odotellessa olen pyörittänyt biisejä youtubelta. Hyvin kauniilta kuulostaa.

Yhden jutun haluan vielä kertoa: käykää katsomassa siskontyttöni Anniinan kauniita Intia-kuvia blogissansa. Taj Mahal sumussa, vau!

Hip hop huppari

Vein tänään lapset kouluun kävellen. Paras vaate aamukävelyillä on huppari, lempivaatteeni heti tunikan jälkeen. Kaapissani roikkuu useita huppareita.

Se on myös aika näppärä vaatekappale, saatan monesti kiskaista hupparin suoraan alusvaatteiden päälle (ja sitten toivon ettei kukaan lapsista vaan saa päähänsä kiskaista koulun pihalla vetoketjuani..).

Yksi tuli häiritsemään vakavaa kuvaussessiota. Saakoon sitten naamansa sivuille.

Ihana yllätys postilaatikossa. Onko parempaa postia kuin tuoksuva posti? Olen aivan koukussa Saipuaan, otin heti käyttöön rosmariinilta ja mintulta tuoksuvan.

On todella suloista, että paketin mukana tuli pieni käsinkirjoitettu terveinen.

Today, after taking the kids to school, I took a long morning walk. In my hoodie. I love hoodies, my favorite piece of clothing after tunics. I have several hanging in my closet.

He interrupted my serious photo session. Therefore, he will get his face on the page (hah, I know he probably did not want that).

I got such good mail today, from Saipua! Is there anything better than a fragrant package in your mailbox? It's so sweet how they included a little handwritten thank you.