Boo!

Climb up the steps and thru the gate if you dare... There are ghosts and ghouls everywhere!

Some secret messages too..

And Superman was here... but he just flew out the door..

.. along with Wonder Woman and the Black Cat..

Kukkaa pukkaa

Ihmettelen jatkuvasti miten nuo kukat pysyvät elossa ja jaksavat kukkiakin näillä helteillä. Mehän ei olla mitään puutarhureja, todellakaan.

Osa kasveista on kyllä vähän nuupahtaneita. Ja jotta uusia kukkia tulisi enemmän, pitäisi vanhat nyppiä pois tieltä.

Useimmissa taloissa täällä on sadettajat (sprinklerit) pihoissa. Jos täällä yrittäisi pitää puutarhan hengissä pelkällä kastelukannulla, saisi huseerata pihalla pitkin päivää, sen verran kuumaa on. Meilläkin sadettajat nytkähtävät käyntiin aamuvarhaisella, kolme neljä kertaa viikossa.

Kastelu on hoidettava ihan paikallisten säännösten mukaankin vain joko aikaisin aamulla tai illasta. Päivällä vesi haihtuu nopeasti ja menisi vain hukkaan. Ja täällähän vettä on muutenkin erittäin niukasti.

Keräsin kaikki nämä kukat tästä meidän pihapiiristä. Muitakin kukkia löytyy, muun muassa ruusuja, mutten raskinut kaikkiin koskea.

Pumpkin patching

Oh my gosh what a hot day. We're out at a farm to pick our pumpkins for Halloween. It must be about 30 degrees Celsius, and we have to frequently run under the trees for relief from the sun.

I had planned to have the kids posing for some cute pumpkin portraits. No chance. After touring the animal pens and taking a hayride, everybody's melting and ready to go back home. Quick, let's grab our pumpkins and go!

The scarecrows didn't seem to mind the heat though.

One big one per kid for carving. Some little ones to decorate with. Off we go!

Ilta rannalla

On ollut kauheasti kiireitä viime aikoina. Olen vetänyt vapaaehtoisena taideprojektia tytön koulussa, auttanut myös tunneilla. Käynyt koulussa omaa kurssia. Leiponut kakkuja tarhan hyväntekeväisyyskekkereille.

Tuli yhtäkkiä totaalinen väsähdys. Tänään päätinkin sitten vain nautiskella. Mies jäi siivoamaan kotiin, karkasin yksikseni kauppoihin. Illalla käytiin syömässä hyvin yhdessä ja sitten ajeltiin rannalle, ihailemaan auringonlaskua.

Voi että olikin rentouttavaa vain kävellä ja nautiskella näkymistä. Lapset kävivät puistossa keinumassa ja kiipeilivät puissa. Sitten juostiin rannalla ja kiljuttiin aaltoja. Onneksi autosta löytyi varavaatteita, poika kävi ihan uimassa, koko vaatekerta päällä.

Voi miten ihana ilta. Väritkin kuin suoraan vanhoista valokuvista. Esikoinenkin pääsi ikuistamaan äidin kameralla.

Mission bells

The early afternoon light is strong and contrasty when we arrive at the mission. It is hot and strangely quiet, even though we are very close to one of the biggest commercial areas of San Diego.

Mission San Diego de Alcalá was established in 1769 and is the first of the 21 missions in California. It is considered to be the first church ever built in California, and contains the oldest known cemetery in the state - hundreds of indians who had been converted to the Catholic faith are buried here.

The church is simple, rustic and beautiful with a terracotta tiled floor, beamed ceiling and heavy wooden doors. I did not take photos; I never use my camera inside churches if there are people inside praying.

Stepping out through doorway you are struck by the immensely thick walls. Outside, the garden is filled with beautiful flowers.

Looking at the bell tower, I get a feeling I'm inside that Hitchcock movie where the ending scene takes place at the top of a mission tower. Vertigo was filmed at another mission in California, though.

Loputon kesä

Nyt vois joku jo pistää vähän pilviä taivaalle ja aukaista ehkä hanojakin. Nimittäin tämä auringonpaiste ei vaan lopu. Lämpöä oli tänäänkin iltapäivällä vielä 28 astetta.

Pari päivää sitten saapuivat Santa Ana -tuulet, jotka puhaltavat kuumaa ilmaa autiomaasta. Ilman kosteusprosentti romahti hetkessä seitsemästäkymmenestä kolmeen. Kädet tuntui karhealta, suuta kuivasi, oli vähän ahdistavaa.

Tähän aikaan vuodesta tulipalovaara on erittäin korkea. Pari paloa onkin jo syttynyt (ja onneksi sammutettu). Koulusta on tullut lappua jossa kehoitetaan käymään lasten kanssa pakoreitit läpi tulipalon varalta. Kuulostaa ehkä karskilta, mutta ei ole yhtään liioiteltua. Viime vuonna tulipalot saivat täällä aikaan todella rumaa jälkeä.

Mietin että olisi ehkä syytä kuvata koko talon irtaimisto. Ihan vaan kaiken varalta. Aloitin siis ruokailunurkkauksesta, saattepas samalla sisustushömppää.

Vanha meksikolainen ruokapöytämme palvelee nykyään minun offiisin työpöytänä. Tämä pöytä on hankittu uutena, mutta on kuitenkin minusta mukavan rustiikki. Puun kuviot näkyvät siinä hyvin ja pinta on jätetty tarpeeksi rosoiseksi.

Uudet tuolit hankittiin viime viikonloppuna. Todettiin että Domus-tuolien kunnostushanke saattaa nyt vähän venähtää, niissä on jonkin verran tekemistä. Kahdessa tuolissa on alla näkyvä kuvio, muut tuolit yksivärisiä.

Vilautetaan nyt samalla tuota jo jokunen viikko sitten antiikkikirppareilta löytynyttä kaappia. Siihen sopi tosi hyvin meidän levykokoelma (tai no ainakin melkein).

Näihin helletunnelmiin käy loistavasti Beach Boysin Endless summer. Mutta nyt tarttis laittaa sadetanssiksi, mikä siihen musiikiksi?

Polaroiding

Photography has been a part of my life for a long time. What I find really thrilling about it is that you can keep experimenting with different formats, alternating between digital and older methods, mixing it with other media.

These two things are from my new Polaroid transfer class. The upper one is an emulsion lift, the lower a Polaroid transfer.

It is an exciting class, you never know what you will get. In any case a perfect image is never the goal, rather something that turns out a little scratched, was exposed strangely, or has unusual colors. These can then be manipulated further, for example by adding some handcoloring.

Coronadon terveiset

Sunnuntaina tulee aina sellainen olo että johonkin on päästävä. Katselemaan uusia maisemia, erilaisia kulmia. Täällä vain ei mihinkään pääse ellei hyppää auton rattiin. Tällä kertaa ajeltiin Coronadoon, pieneen rantakaupunkiin San Diegon kyljessä.

Jos voisi vapaasti valita asuinpaikkansa täällä Etelä-Kaliforniassa, niin Coronado olisi aika viehättävä paikka. Paljon, paljon vanhoja taloja viime vuosisadan lopulta tämän vuosisadan puoleenväliin. Uudempaakin löytyy, mutta hyvin harvakseltaan. Kadut ovat siis ulkoasultaan hyvin harmonisia.


Ranta on joka puolella lähellä, koska kaupunki on pieni ja sijaitsee niemekkeellä keskellä San Diegon lahtea. Sinne pääsee joko ajamalla lahden ylittävän valtaisan korkean sillan kautta (kauhea huimaus olisi voinut iskeä ellen olisi ollut ratissa) tai hyppäämällä lautalle.

Valitettavasti vain asuntojen keskihinta on lähinnä sopiva miljonäärituloille. Upea sijainti ja hieno arkkitehtuuri on hilannut hinnat taivaisiin. Sunnuntaivierailu ei kuitenkaan veroita liikaa kukkaroa, vain lounaan ja jälkiruoaksi nautitun jäätelöannoksen verran. Kaupungista löytyy vanhan ajan jäätelöbaari, jonka listoilla on kymmenittäin erilaisia annoksia. Nam.

Pikkuisen pitemmät ajomatkat ovat minusta siinä mielessä mukavia, että niillä ehtii miettiä yhtä jos toista. Ehdin pohtia sitä miten olemme nyt asuneet täällä jo kolme kuukautta. Olemme sopeutuneet kyllä hyvin, mutta en voi sanoa vielä saaneeni mitään hyviä ystäviä. Naapureihin on tutustuttu, lasten kautta tavattu muita vanhempia, vapaaehtoistyössä koulussa olen saanut hyvänpäiväntuttuja. Olen kuitenkin vähän huono sellaisissa kevyissä keskusteluissa, mitä kanssakäyminen täällä suureksi osaksi on. En oikein osaa puhua höttöä, niinsanotusti. Tai no osaan kyllä, mutten kauheasti välittäisi.

Vaan eiköhän ne ajan kanssa löydy ne syvemmätkin ystävyydet, toivotaan niin. Nyt kun talokin on purettuna paketeista, on enemmän aikaa etsiä harrastuksia ja toivottavasti tavata samanhenkisiä ihmisiä. Ja löytyipä jopa naapurustosta toinen valokuvaajakin, mikä kävi ihan sattumalta ilmi, niissä 'hyvänpäivänkeskusteluissa'. On ne siellä jossain siis, kait, uudet ystävyydet.

Hillcrest

Anytime we get to eat out without the kids it's a tough decision. So much good food out there. It's even tougher when you're in a new town and don't know that many places yet.

We do eat out a lot. We love good food, and we also love cooking. One of our big favorites is Mexican food. Luckily, there was a very good Mexican restaurant close to our b & b.


I do not generally like name dropping or advertising. But Ortega's in Hillcrest has pretty delicious Mexican, so if you are in the neighborhood, try it out. Watch out with those margaritas, they go straight to your head.

Hillcrest is a very gay neighborhood. I would say looking at the crowds on the streets and the bars that we were in the minority. We definitely don't have a problem with this, don't get me wrong. Live and let live, that's our philosophy.

Lots of quirky little shops too. And many, many second hand stores, I have to go back to check those out.

Maple Streetin majatalo

Otsikko on vähän hupaisa, myönnän. Mutta miten suomentaa bed & breakfast?

Tässä paikassa ei ollut mitään majatalomaista. Hienosti kunnostettu vanha viktoriaaninen rakennus. Saimme valita omamme talon yhdeksästä huoneesta.


Tykkään olla yökylässä paikoissa joissa on tunnelmaa. Jos voi vielä kuvitella siirtyneensä ajassa vähän taaksepäin, aina parempi.


Oli ihanaa lekotella kylvyssä ja rauhassa valmistautua elokuviin. Iltapäivämatinea, harvinaista herkkua. Kahdenkeskinen illallinenkin oli luvassa.

Oh to be more urban

I think one of the biggest controversies of life with kids is where to live. Suburbia is tempting, of course, with its safety, good schools, room to run around. But I cannot stop wishing life could be more urban. You know, shops behind the corner, public transportation, visually interesting environment.

We are currently living in the lull of suburbia, but with the grandparents visiting, were able to have an urban treat. One day and night downtown.


I grew up as a city girl. We lived smack in the middle of the city, with the constant hum of traffic and smell of asphalt. I got used to having everything very close.

Living in the city again, with cafes like the Ghirardelli around the corner, I'd probably get pretty fat though.

I could definitely live in this house with the green trim. The building is from 1913, it used to have a wine shop on the street level and a hotel on the upper stories. The facade is gorgeous cream colored tile!


One of the best parts about city life is the different styles of architecture. I could just walk around and admire the little details for hours.

People watching can be a lot of fun too.